Ranskan paatti vai Espanjan paatti ?

Cadizin reissun jälkeen jatkui arkinen aherrus mökkeilyn ohella. Illat kuluivat venevaihtoehtoja pohtien. Lopulta taulukkomuotoinen vertailu kuluarvioineen todettiin hyväksi.

Pohdittavia asioita:
- koneiden kunnon vertailu
- teak-kannen kunnon vertailu
- varustetaso
- yleiskunto
- hydraulic gangway

Pitkällisen puntaroinnin tuloksena päätettiin jättää tarjous Cadizin Bänksistä.

Cadiz

Sinne se Kolumbus lähti

Lennot Malagaan ja sieltä vuokra-autolla Cadiziin. Sanotaan Cadizin olevan maailman vanhin kaupunki. Joka tapauksessa eräs merkittävä venereissu sieltä on alkanut, nimittäin Kolumbuksen Intian valloitus, joka, kuten tunnetaan päättyi hieman nolosti Amerikan löytämiseen.

Fiesta

Veneen sijainnissa oli tapahtunut pieni väärinymmärrys. Hotelli sijaitsi Cadizin saarella, kun taas vene siitä n. 30 kilometrin ajomatkan päässä El Puerto de Santa Maria -nimisessä kaupungissa. No eihän tuo ole mikään matka Suomesta tulleille. Ongelmaksi sen sijaan muodostui Cadizissa pääsy hotelliin. Eikä sekään johtunut meistä, vaan kaupungin pääkadun valloittaneesta fiestakulkueesta. Kulkue oli temmannut mukaansa varmaan kaikki Cadizin ja ympäristön ihmiset pikkulapsista vanhuksiin -  ja samba soi. Soitettuamme Antille, saimme tietää, että fiestaa vietettiin Santa Marian (Pyhän Marian) kunniaksi - kiitos Antin ja Googlen. Meillä oli kuitenkin edelleen ongelma, olimme itäpuolella katua, kun taas hotelli länsipuolella. EIKÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA YLITTÄÄ KATUA AUTON KANSSA.

Parin tunnin kiertelyn jälkeen saimme yhden poliisin sympatiat puolellemme: "Me olemme tässä ja hotelli on tuossa, noin puolentoista korttelin päässä. Voisimmeko millään ...jne??" Hän antoi luvan ajaa kulkueen perään, vaan eipä enää seuraavassa risteyksessä selittelyt auttaneet. Ei muuta kuin takaisin itäpuolelle. Kun loppujen lopuksi olimme länsipuolella pohjoiskärjen kiertäneinä, näimme että tuolla se hotellimme on, mutta sinne johti yksisuuntainen katu, jonka ajosuunta oli tietenkin vastainen. Jussi kysymään poliisilta neuvoa. Se kuului: "Ajakaa sinne vaan." Ja niin ajettiin, poliisin luvalla, vastaantulijoita väistellen, hotellille, joka oli tosi tosi hulppea ilmestys.

Pääsimme sittenkin hotellimme edustalle, eikun auto parkkiin ja respaan kysymään tietä parkkihalliin.Vastaanottovirkailija oli hyvin kohtelias pyytäessään passia, joka oli - missäs muualla kuin autossa. Saimme hänet kuitenkin ymmärtämään, että käymme viemässä auton ensin ja tuomme sitten passit tullessamme. Se vaati kuitenkin kärsivällistä neuvottelua, mikä väsyneenä ei ole kaikkein helpoin homma. Huoneessa odotti iloinen yllätys: Cava-pullo hotellinjohtajan tervetuliaistoivotusten kera - siis huoneesta oli maksettu liikaa. Mutta tuntui se silti hyvältä kaiken kaupungin ympäriajon jälkeen.

Kärsivällisyys on hyve...  vaikkakin joskus tuskaista

Seuraavana aamuna olimme intoa täynnä ja kärsimättömiä näkemään veneen, välittäjä kuitenkin kertoi, että omistaja on vuotuisella retkellään ja vene on paikalla VASTA maanantaina aamulla n. klo 10.00. Tapaaminen sovittiin heti aamuksi, Mutta, kuinkas muuten, huristelimme sunnuntaiaamuna Santa Marian venesatamaan katsomaan josko näkisimme Grand Banksin. No eihän se siellä ollut, joten taas vaadittiin kärsivällisyyttä.

Vihdoin koitti maanantai ja menimme ensitapaamiseen meille vielä vieraan Banksin kanssa, joka kantoi nimeä Sedrul. Siellä se on, sen täytyy olla se ja niin se olikin. Omistaja, herrasmies, merikapteeni Ismail Sepulveda käveli laituria pitkin meitä vastaan ja pääsimme tutustumaan jälleen yhteen Banksiin, nimeltään Sedrul.

Sedrul - rakkautta ensi silmäyksellä?

Jussi tutkaili koneet ja laitteet ja Reija kaikki laatikot, kaapit ja komerot ja voi sitä säilytystilojen runsautta. Ihme ja kumma, Jussi kulki selkä suorana jopa WC:ssä - Reijallahan ei sen suhteen mitään suurta ongelmaa Marikassakaan ollut. Ja sitten se kohokohta -  MERELLE. Señor Sepúlveda kertoi vilpittömänä miehenä kaiken mahdollisen sekä huonot että hyvät puolet, Jussi kuunteli ja Reija nautti muuten vaan, mitä nyt omistaja välillä kyseli, että mitä tämä on englanniksi. Reija parhaan kykynsä mukaan yritti ymmärtää. Halogeenivalo tuotti ensin ongelmia, mutta sitten tapahtui oivallus: eihän espanjan kielessä äännetä sitä ensimmäistä h-kirjainta eli kyseessä ei ole mikään alogen, vaan halogen.

Paljon nähtiin dokumentteja tehdyistä kunnostustöistä: uudet teakit ja niiden alaiset lasikuitutyöt, osmoosikäsittelyt, konerempat, rungon kunnostukset, sisustusverhoiluiden ja salongin sohvien uudistukset jne. Kaiken tämän herra Sepulveda kertoi teettäneensä Espanjan GB-edustajan valvovan silmän alla ja kaikki vuonna 2003. Reija totesi: "Täällä ei ole karvanoppaseiniä. YES!!!" No, Jussi tyytyi siihen, ettei niitä karvanoppia sitten ehkä tulekaan.

Adiós el Puerto de Santa Maria

Oltiin, käytiin, koettiin ja kaiken päätteeksi syötiin salmorejoa vaatimattomassa pikku kuppilassa. Reija totesi, että idyllinen paikka, tänne voisi tulla toistekin. Seuraavaksi suunnattiin kohti Malagaa ja Suomea. Ja jälleen sekavin aatoksin: "Olisiko se tämä...?"