Varustelureissu

Maaliskuun alkuun järjestettiin varustelureissu. Viikoksi El Puerto de Santa Mariaan viettämään aikaa Banksin pilssissä ja konehuoneessa ja vähän ulkonakin.

Viikon missiot:

• nykyisen Seatalk-verkon selvitys ja kaaviokuva
• tulevan Seatalkng-verkon suunnittelu ja johtovedot
• Raymarine E7 asennus
• Seatalk-Seatalkng Converterin asennus
• VHF-DSC:n NMEA0183 paikkatiedon nykyisen lähteen selvitys ja johdotus, sekä muutos tulevaan verkkoon
• autopilotin kolinan korjaus
• maston kaato
• kumiveneen täyttö ja tarkistus
• rekisterinumeron teippaus ja vanhojen poisto
• keittiötarvikehankintoja

Menolennot Malagaan jakautuivat valitettavasti kahdelle päivälle. Antti meni jo lauantaina, Jussi ja Reija saapuivat sunnuntaina. Sunnuntaina suunta kohti El Puerto de Santa Mariaa, jonne saavuimme noin klo 15. Valitettavasti telakka-alue on kiinni viikonloppuisin, joten sunnuntaina keskityttiin enemmän sadepisaroiden väistelyyn, juomiseen ja syömiseen.

Maanantai 11.3.

Ensimmäiseksi tietenkin Suomen lippu ylös

Aamulla herätys, aamupala ja paatille. Ensin oli syytä tutustua uudemman kerran alukseen ja tutkia kaiken maailman kytkimiä. Tutkimusten jälkeen alkoi kytkentöjen kartoitus, joka osoittautui melkoiseksi työmaaksi. Alkuperäiset American Marinen tekemät kytkennät ovat todella siististi tehdyt, mutta jokainen omistaja lienee vuorollaan lisännyt joitain johtoja ja lopputuloksen saattaa kukin arvata.

Hiljalleen johdotus alkoi selvitä ja löytyi jopa joku logiikka. Paljon löytyi myös turhia johtoja, joissa toinen pää oli vapaana.

Kun vanhojen näyttöjen ja autopilotin kytkennät oli selvitetty, suoritimme uuden Raymarine E7 -plotterin koekytkennän. John Nurminen Marinen asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti vanhemmassa Seatalk1-verkossa olevat laitteet (Smartpilot 150 Course Computer, ST60+ Tridata -näytöt sekä ST6001+ autopilotin ohjausyksiköt) liitettiin autopilotin Seatalk-portista Seatalk-Seatalkng Converterille, johon koekytkennässä kytkimme plotterin sekä tietenkin Seatalkng backbonen päätevastukset. Ja kuinka ollakaan, plotterin näytölle ilmestyi Seatalk1-verkon dataa. Lisäksi pilottia pystyi kontrolloimaan plotterilta, joten tunnelin päässä näkyi valoa. Vielä kun saisi backbonen jotenkin ujutettua konehuoneesta flybridgelle.

Tiistai 12.3.

Tiistaiksi klo 11.00 oli sovittu treffit entisen omistajan kanssa. Säätiedotus lupasi sadetta koko päiväksi, joten päätimme pitää ostospäivän. Paatille kuitenkin aamulla hyvissä ajoin odottelemaan herra Sepúlvedaa.

Pidimme muutaman tunnin palaverin ja saimme paljon arvokasta reittitietoa koskien retkemme Välimeren osuutta. Lisäksi kävimme toistamiseen läpi veneen ominaisuuksia ja laitteita.

Bimini vietiin vielä korjattavaksi telakka-alueen purjeneulomoon, minkä jälkeen suunnaksi otettiin Sepúlvedan suosittelemana kauppakeskus El Paseo ja siellä erityisesti Carrefour.

Carrefourissa kierrettiin lähes kaksi tuntia tarvikkeita etsien. Löydettiin myös siedettävän hintaisia 6-vaihteisia taittorunkopyöriä. Tyynyt ja peitot taas eivät missään tapauksessa sovi suomalaiseen veneeseen. Perinteinen yhden hengen tyyny on näet koko sängyn levyinen ja yhden hengen peiton leveys 180 cm, joka ei millään sovi suomalaisen pussilakanan sisään. Tyynyt ja peitot täytyy siis viedä Suomesta.

Keskiviikko 13.3.

Aurinko paistoi aamulla kirkkaalta taivaalta ja tuli hyvin toiveikas olo. Paatilla asennettiin karttaplotteri paikalleen ja vedettiin Seatalkng-runkokaapeli konehuoneesta flybridgelle. Mokoman johdon vetämiseen käytettiin aikaa lähes kaksi tuntia, mutta lopputulos oli mainio; kaapeli saatiin katkomatta ujutettua alakertaan flybridgen ja salongin välistä yhdysputkea, jossa myös ohjausvaijerit ja koneiden hallitakaapelit kulkevat. Ahdasta oli ja pitkän aikaa oltiinkin muutaman sentin päässä maalista.

Kytkennät valmiina

VHF-DSC -radion (Cobra MR F75) paikkatieto (nmea 0183) oli aiemmin otettu vanhasta Garminin plotterista, jonka tilalle uusi Raymarine E7 asennettiin. Aluksi kytkimme vanhaan tapaan radion E7:n nmea ulostuloon, homma hoitui, mutta vaikuttu melko monimutkaiselta, sillä plotteria oli tarkoitus käyttää tilanteen mukaan flybridgella tai alaohjaamossa. Muutaman oluen (Cruzcampo SIN) jälkeen keksimme, että otetaan radion paikkatieto kurssitietokoneen nmea-ulostulosta, jolloin selvitään yhdellä johdolla.

Päivän päätteeksi vielä tutkittiin mastoon meneviä johtoja, niihin olisi saatava riittävästi löysää, jotta selvitään maston kaadosta. Autopilotin kolinaa vähentääksemme asensimme flybridgen ruorin akselin päähän tuen vähentämään akselin notkumista ja sen myötä ketjun löystymistä.

Reija kävi päivällä kaupungissa hoitamassa työasioitaan paikallisessa pankissa ja samalla kierteli pikkukauppoja uusia kenkiä, sekä kaksipuolista teippiä etsien - ilman menestystä. Siestakin iski päälle ja hotellin parveke alkoi tuntua houkuttelevammalta.

Torstai 14.3.

Torstaiaamuna nopea kauppareissu Carrefouriin, hankintalistalla toinen taittorunkopyörä, joka sattui olemaan 20 euroa halvempi kuin edellisenä päivänä. Pyörän lisäksi mukaan tarttui 15-metrinen jatkojohto, jotta hiustenkuivainta voisi käyttää paatilla joka puolella.

Kauppareissun jälkeen pieni välipala ja paatille. Ensimmäiseksi otimme esiin ristiviivalaserin ja rullamitan. Laserin ja mitan avulla pikkuhiljaa mitta kerrallaan saatiin jonkinlainen käsitys veneen korkeudesta. Jatkossa korkeuden voi tarkistaa mittaamalla partaalta tietystä kohdasta etäisyyden vedenpintaan. Niille, joita asia kiinnostaa, kerrottakoon, että masto ulottuu yläkannelta noin 385 senttimetriä taivasta kohden. Etäisyys maston jalasta takapartaalle on noin 380 senttimetriä. Joten jos mastoon teettää saranan yläkannen korkeudelle, ehkä vähän ylemmäskin, saadaan se taittumaan alas siten, ettei synny peräylitystä ja että säilyy hyvä seisomakorkeus takakannella. Tätä saranointia suunnitellessa pitää myös huomioida, ettei tutka jää korkeimmaksi kohdaksi maston ollessa kaadettuna.

Señor Sepúlveda kävi kääntymässä ja toi taas melkoisen määrän tarvikkeita ja työkaluja. Myös autopilotin kolina saatiin korjattua. Suurin syy saattoi olla, että pilotin asetuksissa oli valittu vääräntyyppinen työyksikkö. Valittuna oli tyyppi 5 eli jatkuvasti pyörivä hydraulipumppu, kun valintana olisi pitänyt olla tyyppi 3, pyörivä työyksikkö.

Päivän merkittävimpänä tavoitteena oli mastosulkeiset. Johtoihin paljon löysää ja osa liittimistä irti ja läpivienneistä ulos, puomi alas, vantit irti ja hommiin. Ilman suurempia kommelluksia masto saatiin kaadettua, on kuitenkin toivottavaa, että tositilanteessa pystyisi vaikka kolmen hengen voimin sitä touhuamaan, kahdelle oli turhan paljon puuhaa - ainakin ensimmäisellä kerralla. Hetki lepuutettiin mastoa kannella, jonka jälkeen tuupattiin se takaisin ylös, kiristettiin vantit ja kytkettiin johdot. Kaikki hyvin. Varustelureissun suurimmat tavoitteet oli saavutettu!

Perjantai 15.3.

Aamulla tavaroiden pakkausta ja toisen huoneen luovutus. Paatilla irrotettiin vanha rekisterinumero, siihen sitä hiustenkuivaajaa tarvittiin, ja siivottiin jäljet. Uusi rekisterinumero (H-415) teipattiin ja sitten olikin jo suuntana Torremolinos ja lauantaiaamuna Malagan kautta Helsinkiin.

Lauantaiaamun lento oli hieman myöhässä ja lastaus pyrittiin suorittamaan mahdollisimman nopeasti. Odotellessamme putkessa pääsyä koneeseen, edellämme oleva nuorten miesten joukko aloitti moniäänisen laulun Suomen Neidolle. Henkilökunta yhtyi meidän kanssamatkustajien suosionosoituksiin ja kiitteli nuoria kauniista laulusta. Laulu videoitiin, mutta valitettavasti vielä tuntemattomasta syystä ääniraita ei tallentunut videolle, joten muisto jäi vain mieliimme.

Kauppakirjoja tekemään

Tarjous oli jätetty ja hyväksytty, seuraava askel olikin tarkastusmatka Cadiziin. Eipä ole ennen reissattua Etelä-Euroopassa neljää kertaa kesässä. Vene ylös vedestä muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen näkee mahdolliset osmoosivauriot. Koneiden ja varusteiden tarkastukset ja niin edelleen.

Isommalla kuuden hengen porukalla lähdettiin tutkimaan ja tarkastelemaan venettä. Jälleen lennot Malagaan ja sieltä autoilla El Puerto de Santa Mariaan.

Tutkimusten ja koeajojen jälkeen koitti totuuden hetki. Kaupanteon kohteen todettiin vastaavan sitä, mitä oli lähdetty ostamaan. Lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että alun perin myynnissä oli ollut vuonna 1982 valmistunut  Grand Banks, joka tutkimusten jälkeen osoittautuikin 1973 valmistuneeksi 1974 käyttöönotetuksi (kiitos Grand Banks Europen Luc Colpinille). Tällä nyt ei sinänsä ollut mitään merkitystä, olihan ostopäätös kuitenkin tehty hyvän yleiskunnon ja vuonna 2003 tehdyn suuren kunnostuksen perusteella. Hintaa vuosimalliasian vuoksi toki vielä onnistuttiin säätämään.

Kruisailua Atlantilla omalla veneellä

Ajelulle omalla veneellä lähdettiin seuraavana päivänä. Cadizin lahti ja siihen laskevan joen suualue kierreltiin. Suoritettiin pienimuotoisia käännöskokeita ja pysäytystestejä. Aiempaan verrattuna vene tuntui melko "laivalta" majesteetillisen rauhallisine liikkeineen. Satamaan palatessamme Jussi vähän sekoili kahvojen kanssa. Seurauksena onneksi vain pieni töytäisy (Jussin mielestä) laiturin kumeihin (mustia jälkiä). Kyllä monitoimikahvat tuntuvat melko helpoilta näihin erillislaitteisiin verrattuna. Iltapäivällä nautittiin auringosta paikallisten tapaan kannella istuskellen, viiniä ja pieni suolapaloja nauttien, mikä asia oli seuraavana päivänä myös herra Sepúlvedan tiedossa. "Isoveli valvoo". Jälleen Reija myös kokeneena viininhankkijana haki sataman ravintolasta täydennystä.

Talviteloille

Seuraavana päivänä tankkasimme veneen ja nostimme hänet sovitun aikataulun mukaisesti talviteloille.
Lisäksi entinen omistaja lupasi valvoa ja huolehtia veneestä talven yli. Ei muutakuin ovi lukkoon, toinen avain herra Sepúlvedalle, toinen taskuun ja haikein mielin hotellille. Seuraavana päivänä ajelimme Malagaan yöksi ja aamuvarhaisella lensimme jälleen Suomeen.

Eiköhän venekuume tullut nyt taltutettua ja Reijakin on jo hyvin ymmärtäväinen, jopa innostunut
.

Cadiz

Sinne se Kolumbus lähti

Lennot Malagaan ja sieltä vuokra-autolla Cadiziin. Sanotaan Cadizin olevan maailman vanhin kaupunki. Joka tapauksessa eräs merkittävä venereissu sieltä on alkanut, nimittäin Kolumbuksen Intian valloitus, joka, kuten tunnetaan päättyi hieman nolosti Amerikan löytämiseen.

Fiesta

Veneen sijainnissa oli tapahtunut pieni väärinymmärrys. Hotelli sijaitsi Cadizin saarella, kun taas vene siitä n. 30 kilometrin ajomatkan päässä El Puerto de Santa Maria -nimisessä kaupungissa. No eihän tuo ole mikään matka Suomesta tulleille. Ongelmaksi sen sijaan muodostui Cadizissa pääsy hotelliin. Eikä sekään johtunut meistä, vaan kaupungin pääkadun valloittaneesta fiestakulkueesta. Kulkue oli temmannut mukaansa varmaan kaikki Cadizin ja ympäristön ihmiset pikkulapsista vanhuksiin -  ja samba soi. Soitettuamme Antille, saimme tietää, että fiestaa vietettiin Santa Marian (Pyhän Marian) kunniaksi - kiitos Antin ja Googlen. Meillä oli kuitenkin edelleen ongelma, olimme itäpuolella katua, kun taas hotelli länsipuolella. EIKÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA YLITTÄÄ KATUA AUTON KANSSA.

Parin tunnin kiertelyn jälkeen saimme yhden poliisin sympatiat puolellemme: "Me olemme tässä ja hotelli on tuossa, noin puolentoista korttelin päässä. Voisimmeko millään ...jne??" Hän antoi luvan ajaa kulkueen perään, vaan eipä enää seuraavassa risteyksessä selittelyt auttaneet. Ei muuta kuin takaisin itäpuolelle. Kun loppujen lopuksi olimme länsipuolella pohjoiskärjen kiertäneinä, näimme että tuolla se hotellimme on, mutta sinne johti yksisuuntainen katu, jonka ajosuunta oli tietenkin vastainen. Jussi kysymään poliisilta neuvoa. Se kuului: "Ajakaa sinne vaan." Ja niin ajettiin, poliisin luvalla, vastaantulijoita väistellen, hotellille, joka oli tosi tosi hulppea ilmestys.

Pääsimme sittenkin hotellimme edustalle, eikun auto parkkiin ja respaan kysymään tietä parkkihalliin.Vastaanottovirkailija oli hyvin kohtelias pyytäessään passia, joka oli - missäs muualla kuin autossa. Saimme hänet kuitenkin ymmärtämään, että käymme viemässä auton ensin ja tuomme sitten passit tullessamme. Se vaati kuitenkin kärsivällistä neuvottelua, mikä väsyneenä ei ole kaikkein helpoin homma. Huoneessa odotti iloinen yllätys: Cava-pullo hotellinjohtajan tervetuliaistoivotusten kera - siis huoneesta oli maksettu liikaa. Mutta tuntui se silti hyvältä kaiken kaupungin ympäriajon jälkeen.

Kärsivällisyys on hyve...  vaikkakin joskus tuskaista

Seuraavana aamuna olimme intoa täynnä ja kärsimättömiä näkemään veneen, välittäjä kuitenkin kertoi, että omistaja on vuotuisella retkellään ja vene on paikalla VASTA maanantaina aamulla n. klo 10.00. Tapaaminen sovittiin heti aamuksi, Mutta, kuinkas muuten, huristelimme sunnuntaiaamuna Santa Marian venesatamaan katsomaan josko näkisimme Grand Banksin. No eihän se siellä ollut, joten taas vaadittiin kärsivällisyyttä.

Vihdoin koitti maanantai ja menimme ensitapaamiseen meille vielä vieraan Banksin kanssa, joka kantoi nimeä Sedrul. Siellä se on, sen täytyy olla se ja niin se olikin. Omistaja, herrasmies, merikapteeni Ismail Sepulveda käveli laituria pitkin meitä vastaan ja pääsimme tutustumaan jälleen yhteen Banksiin, nimeltään Sedrul.

Sedrul - rakkautta ensi silmäyksellä?

Jussi tutkaili koneet ja laitteet ja Reija kaikki laatikot, kaapit ja komerot ja voi sitä säilytystilojen runsautta. Ihme ja kumma, Jussi kulki selkä suorana jopa WC:ssä - Reijallahan ei sen suhteen mitään suurta ongelmaa Marikassakaan ollut. Ja sitten se kohokohta -  MERELLE. Señor Sepúlveda kertoi vilpittömänä miehenä kaiken mahdollisen sekä huonot että hyvät puolet, Jussi kuunteli ja Reija nautti muuten vaan, mitä nyt omistaja välillä kyseli, että mitä tämä on englanniksi. Reija parhaan kykynsä mukaan yritti ymmärtää. Halogeenivalo tuotti ensin ongelmia, mutta sitten tapahtui oivallus: eihän espanjan kielessä äännetä sitä ensimmäistä h-kirjainta eli kyseessä ei ole mikään alogen, vaan halogen.

Paljon nähtiin dokumentteja tehdyistä kunnostustöistä: uudet teakit ja niiden alaiset lasikuitutyöt, osmoosikäsittelyt, konerempat, rungon kunnostukset, sisustusverhoiluiden ja salongin sohvien uudistukset jne. Kaiken tämän herra Sepulveda kertoi teettäneensä Espanjan GB-edustajan valvovan silmän alla ja kaikki vuonna 2003. Reija totesi: "Täällä ei ole karvanoppaseiniä. YES!!!" No, Jussi tyytyi siihen, ettei niitä karvanoppia sitten ehkä tulekaan.

Adiós el Puerto de Santa Maria

Oltiin, käytiin, koettiin ja kaiken päätteeksi syötiin salmorejoa vaatimattomassa pikku kuppilassa. Reija totesi, että idyllinen paikka, tänne voisi tulla toistekin. Seuraavaksi suunnattiin kohti Malagaa ja Suomea. Ja jälleen sekavin aatoksin: "Olisiko se tämä...?"

Nizzasta mökille ja Epsanjaan

Nizzan jälkeen alkoi kiivas keskustelu ja pohdinta nähdyistä veneistä. Theoule-sur-Merissä nähty "papparaisen paatti" oli tavatuista ylivoimaisesti paras. Veneellä oli ollut yksi sama omistaja alusta asti. Huoltoja oli tehty vuosittain. Tarjousta ei kuitenkaan välittömästi tehty, sillä mieleen jäivät takahytistä löytynyt pehmeä kohta sekä teak-kannen kunto. Samalla jatkui uusien kohteiden etsintä. Mökkeily muuttui hetkessä rennosta loikoilusta ja puuhailusta internetin valloittamaan ajanviettoon.

Seuraava kiinnostava kohde löytyi Espanjasta. Sijainniksi oli merkitty Andalusia. Lisätietoja pyydettiin ja saatiin. Vene oli kunnostettu perusteellisesti vuonna 2003 nykyisen omistajan hankkiessa sen itselleen. Kaikki talvet se oli ollut ylhäällä ja pohjan osmoosisuojaus tehty. Välittäjän kanssa käytiin sähköpostikirjeenvaihtoa ja useita puhelinkeskusteluita. Lopulta kypsyi päätös lähteä käymään Espanjassa. Vene sijaitsi Cadizissa Gibraltarin länsipuolella. Helpoin reitti olisi lentäen Malagaan ja sieltä vuokra-autolla eteenpäin.

Muutamaa päivää ennen lähtöä oli varattu lennot ja auto. Espanja kutsui.