Nizzasta mökille ja Epsanjaan

Nizzan jälkeen alkoi kiivas keskustelu ja pohdinta nähdyistä veneistä. Theoule-sur-Merissä nähty "papparaisen paatti" oli tavatuista ylivoimaisesti paras. Veneellä oli ollut yksi sama omistaja alusta asti. Huoltoja oli tehty vuosittain. Tarjousta ei kuitenkaan välittömästi tehty, sillä mieleen jäivät takahytistä löytynyt pehmeä kohta sekä teak-kannen kunto. Samalla jatkui uusien kohteiden etsintä. Mökkeily muuttui hetkessä rennosta loikoilusta ja puuhailusta internetin valloittamaan ajanviettoon.

Seuraava kiinnostava kohde löytyi Espanjasta. Sijainniksi oli merkitty Andalusia. Lisätietoja pyydettiin ja saatiin. Vene oli kunnostettu perusteellisesti vuonna 2003 nykyisen omistajan hankkiessa sen itselleen. Kaikki talvet se oli ollut ylhäällä ja pohjan osmoosisuojaus tehty. Välittäjän kanssa käytiin sähköpostikirjeenvaihtoa ja useita puhelinkeskusteluita. Lopulta kypsyi päätös lähteä käymään Espanjassa. Vene sijaitsi Cadizissa Gibraltarin länsipuolella. Helpoin reitti olisi lentäen Malagaan ja sieltä vuokra-autolla eteenpäin.

Muutamaa päivää ennen lähtöä oli varattu lennot ja auto. Espanja kutsui.

Seuraavaksi Nizza

Monacon yksilö

Empuriabravan reissun jälkeen vauhti alkoi kiihtyä. Mökkeily ja veneily hitaine nettiyhteyksineen haittasi hieman harrastustoimintaa, mutta kuten Reija totesi: "Ei tällainen veneen etsintä lainkaan hullumpaa ole. Pääsee ainakin matkustamaan." Ja niinpä varattiin Kihdillä lentolippuja Nizzaan. Sinne lähti tuttavat mukaanlukien kymmenen henkeä. Katsastettavia veneitä oli kaksi, tai oikeastaan kolme, mutta yhden välittäjä ehti juuri myydä alta.

Suomalainen auto Monacossa Fisker Karma

Nizzasta tehtiin ensin täsmäisku Monacoon Cafe de Paris´n. Katsastettiin myös yksi GB 36, joka mitta todettiin meille ja Suomen vesille mitä sopivimmaksi kokoluokaksi, valitettavasti tässä yksilössä öljyä tuntui olevan enemmän koneiden ulkopuolella kuin koneissa itsessään. Kannen teakit kaipasivat myös uusimista. Venepaikka kyllä oli mitä mahtavin, Monacon uima-altaan välittömässä läheisyydessä. F1-katsomona varmasti mainio.

Monacon kaksi kaunotarta

Vähitellen Jussikin pääsi eroon häntä vaivanneesta suuruudenhulluudesta. "Voisihan se vähän isompikin olla", minkä ajatuksen miespuoliset henkilöt  hyvin tietävät. Silti Jussin mielestä se Alaskan on edelleen komea. Syväyskin vaatimattomat 1,60.

Toinen Nizzan projekti oli pienessä tosi viehättävässä paikassa nimeltään Theoule sur Mer. Omistaja oli hyväkuntoinen 92-vuotias ranskalaismies, joka sanoi: "Tämä on hyvä vene. Minä tiedän sen, sillä tämä on ollut minulla alusta asti." Hänen mukana ollut poikansa  (ehkä hieman Jussia vanhempi) oli kuitenkin sitä mieltä, että isän olisi jo aika lopettaa veneily Tätä venettä pääsimme myös koeajamaan. Lenkin alkaessa totesimme ymmärtävämme pojan huolen. Tässä marinassa ei ollut ollenkaan poijuja, vaan keula oli kiinnitetty uppoavaan köyteen, joka rantauduttaessa nostettiin laiturin vierestä ylös ja kuljetettiin keulaan Pappa kertoi koeajon aikana kierrelleensä veneellään Korsikat, Sisiliat ja Maltat. Entistä enemmän vakuutuimme venetyypin toimivuudesta ja sopivuudesta meille.

Koeajon jälkeen uinnin, ruoan ja oluen kautta paikallisjunalla takaisin Nizzaan, kännin (Cannes) kautta. Illalla ja vähän aamuyölläkin hotellilla pohdittiin olisiko Theoule sur Merin vene - "papparaisen paatti" - sopivan kuntoinen ja hintainen.

Ja tarina jatkuu