Seuraavaksi Nizza

Monacon yksilö

Empuriabravan reissun jälkeen vauhti alkoi kiihtyä. Mökkeily ja veneily hitaine nettiyhteyksineen haittasi hieman harrastustoimintaa, mutta kuten Reija totesi: "Ei tällainen veneen etsintä lainkaan hullumpaa ole. Pääsee ainakin matkustamaan." Ja niinpä varattiin Kihdillä lentolippuja Nizzaan. Sinne lähti tuttavat mukaanlukien kymmenen henkeä. Katsastettavia veneitä oli kaksi, tai oikeastaan kolme, mutta yhden välittäjä ehti juuri myydä alta.

Suomalainen auto Monacossa Fisker Karma

Nizzasta tehtiin ensin täsmäisku Monacoon Cafe de Paris´n. Katsastettiin myös yksi GB 36, joka mitta todettiin meille ja Suomen vesille mitä sopivimmaksi kokoluokaksi, valitettavasti tässä yksilössä öljyä tuntui olevan enemmän koneiden ulkopuolella kuin koneissa itsessään. Kannen teakit kaipasivat myös uusimista. Venepaikka kyllä oli mitä mahtavin, Monacon uima-altaan välittömässä läheisyydessä. F1-katsomona varmasti mainio.

Monacon kaksi kaunotarta

Vähitellen Jussikin pääsi eroon häntä vaivanneesta suuruudenhulluudesta. "Voisihan se vähän isompikin olla", minkä ajatuksen miespuoliset henkilöt  hyvin tietävät. Silti Jussin mielestä se Alaskan on edelleen komea. Syväyskin vaatimattomat 1,60.

Toinen Nizzan projekti oli pienessä tosi viehättävässä paikassa nimeltään Theoule sur Mer. Omistaja oli hyväkuntoinen 92-vuotias ranskalaismies, joka sanoi: "Tämä on hyvä vene. Minä tiedän sen, sillä tämä on ollut minulla alusta asti." Hänen mukana ollut poikansa  (ehkä hieman Jussia vanhempi) oli kuitenkin sitä mieltä, että isän olisi jo aika lopettaa veneily Tätä venettä pääsimme myös koeajamaan. Lenkin alkaessa totesimme ymmärtävämme pojan huolen. Tässä marinassa ei ollut ollenkaan poijuja, vaan keula oli kiinnitetty uppoavaan köyteen, joka rantauduttaessa nostettiin laiturin vierestä ylös ja kuljetettiin keulaan Pappa kertoi koeajon aikana kierrelleensä veneellään Korsikat, Sisiliat ja Maltat. Entistä enemmän vakuutuimme venetyypin toimivuudesta ja sopivuudesta meille.

Koeajon jälkeen uinnin, ruoan ja oluen kautta paikallisjunalla takaisin Nizzaan, kännin (Cannes) kautta. Illalla ja vähän aamuyölläkin hotellilla pohdittiin olisiko Theoule sur Merin vene - "papparaisen paatti" - sopivan kuntoinen ja hintainen.

Ja tarina jatkuu

Emburiabrava

Kesän kynnyksellä oltiin jo sen verran fiiliksissä (myös Reija), että päätimme lähteä katsomaan Banksiä ihan livenä. Onneksi ystäväpiirissä löytyy samanlaisia kahjoja enemmänkin ja katsastusreissulle lähti kaksi pariskuntaa mukaan. Varattiin lennot ja hotelli Emburiabravaan Espanjaan (n. 100 km Barcelonasta pohjoiseen). Kaupunki on -70-luvun alussa espanjalaisten lomapaikaksi tehty ja siellä on yli 40 km kaivettuja kanavia. Varsinainen pikku-Venetsia lukuisine pienine moskiittoineen, jotka olivat tosi äkäisiä. Hauska erikoinen paikka, jossa asukkailla oli ikkunan alla omat venepaikat. Lämpöä riitti +30 astetta.

Ensimmäinen GB-tuttavuus oli 42-jalkainen John Deeren (Ammarine 6404D) koneilla, joista toisen moottorin kiertosuunnan American Marine oli itse kääntänyt. Tämä herätti epäilyn, että varaosia vanhaan koneeseen voi joutua teettämään. Tilat olivat hulppeat, mutta pientä pintaremonttia kaivattaisiin. Miesten pyllistellessä konehuoneessa Reija haki viereisestä kuppilasta kuusi lasia ja pullon viiniä, jota sitten flybridgellä auringosta nauttien siemailtiin.

Koeajolle päästiin seuraavana päivänä ja voi... oli se kyllä aika hulppeata. Venettä käytiin katsomassa vähän joka päivä ja mietittiin ja pohdittiin. Reija ei oikein ihastunut karvanoppaseiniin, joista miesväki sanoi, ettei niiden vaihtaminen mikään ongelma ole, ehdotettiin myös, että maalataan niihin nopan numerot, jotta vältyttäisiin vaihdolta. Aluksen kunto todettiin kuitenkin sellaiseksi, että kaupan hierontaan ei tosissaan ryhdytty. Sekalaisin aatoksin lähdettiin kohti Suomea ja kesän jokavuotista venereissua m/s Marikalla.