Taivuttelu tuotti tulosta ja Reijalta oli saatu lupa tutkia vaihtoehtoja tarkemmin, joten asiaan.
Kuvat ja lisätiedot riviin ja vertailemaan. Useampaa yksilöä vertaillessa alkoi eroja löytyä. Milloin oli sisustuksessa käytetty kokolattiamattoa joka paikassa, milloin teak-kansi jätetty hoitamatta. Elektroniikkaa oli uutta ja vanhaa. Koneet olivat useimmissa alkuperäiset.
Grand Banks -keskustelufoorumeita (GB Beacon, Grand Banks Owner's Resources ym.) selaillessa kävi selväksi, että teak-kansi on alunperin kiinnitetty ruuveilla sandwich-rakenteen puuosiin. Mikäli ruuvien tulpista vesi pääsee läpi, on mitä todennäköisimmin luvassa suurempia rakenteellisia vaurioita. Teak-kannen kunnolla oli siis merkitystä paljon enemmän kuin alkujaan saattoi kuvitellakaan. Korjausprojektille tulisi herkästi hintaa parikymmentä tuhatta euroa.
Koneiden osalta taas foorumeita lukiessaan saattoi todeta, että eiköhän nuo kestä. Esillä oli tietoa vastaavilla koneilla (Ford-Lehman, John Deere) ajetuista hurjista tuntimääristä - jopa 20 000 tuntia ilman suurempia huoltoja. Yleisesti 10 000 tuntia vaikutti olevan sopiva väli suuremmalle remontille.
Flybridgen kannessa/ajohytin katossa on alunperin ollut luukut, joista koneet on rakennusvaiheessa nostettu alustoilleen. Vanhemmissa veneissä myös näiden luukkujen tiiveydessä on ollut ongelmia ja ohjeena oli tutkia ajohytin kattoa tarkasti mahdollisten vuotojen havaitsemiseksi.
Näillä tiedoilla ja muistilistojen täyttyessä oli hyvä alkaa suunnitella seuraavaa siirtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti