Lisämiehitystä saapui iltapäivällä Pariisin ja Nizzan kautta. Treffit oli Marseillen lentokentällä, josta taksilla porukalla paatille. (Alkuperäisväestö odotti siis satamassa) Matka sujui molemmista suunnista lähes mutkitta, ehtipä Mannu nauttia myös Rivieran rantsusta. Mutta takaisin paatille; aluksen esittelyn jälkeen Reija pesi pyykkiä ja Antti tiskasi. Saatiin ruokaa, juomaa ja niin edelleen. Antti sanoi jo tunti sitten menevänsä suihkuun, mutta matkan varrella on ollut mm. lipunlaskua, pussilakanoiden asennusta sekä useita muita tärkeitä tehtäviä. Jussi suunnittelee baariin lähtöä, mutta vaihtoehtoja ei taida olla montaa, jos laisinkaan :)
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Port Saint Louis du Rhone
Matka jatkui taas lauantain aikana ja illalla saavuttiin Port Saint Luis du Rhoneen. Sunnuntaina oli alunperin tarkoitus lähteä joelle, mutta sulku oli kiinni ja pakollinen pysähdys. Pieni vapaapäivä ihmetellessä kiinni olevia kauppoja ja sulun aukioloaikoja.
perjantai 10. toukokuuta 2013
Barcelona ja seuraavaksi Canet-en-Roussillon
Barcelonassa käytiin myös La Ramblalla ja etsittiin Gaudin suunnittelemaa mökkiä, ei löydetty. Ei myöskään tutustuttu Ramblan yöhön. Kuitenkin illalla oltiin Ramblalla ja juotiin Sangriaa melkoiset saavit yht. 32 e (n. 12 e/litra). Kauppareissun jälkeen kaikilla alkoi olla kova vessahätä. Jussilla oli akuutein tilanne - oli pakko käydä puskapissalle talon nurkalle. Kuinkas ollakkaan paikallinen poliisipartio saapui paikalle ja heristi sormeaan. Jussi nöyränä pyysi anteeksi ja jatkoi touhujaan - poliisit katsoivat parhaaksi poistua.
Laiturissa tutustuttiin naapuriveneen pariskuntaan, joka viikkoa aiemmin oli ostanut purjeveneen ja olivat nyt matkalla kohti Gibraltaria. Mies ei ollut ennen purjehtinut, nainen oli purjehtinut jonkin verran. Vaihdettiin tuoreiden Välimeren vainukoirien kokemuksia ja vinkkejä tulevaa varten. Aamun sarastaessa molemmat olivat lähtöpuuhissa toivottaen suotuisia tuulia ja turvallista matkaa.
Kohti seuraavaa pysäkkiä
 |
| Fusion-ukko pääsi töihin. |
Olimme saapuneet Ranskan mantereelle ja kuten Mannukin kertoi, internetyhteydet jäivät Espanjaan. Nyt kuitenkin olemme jälleen yhteyksien päässä.
Tuulipäivä
Eilen torstaina illalla tuuli jatkoi yltymistään, luvattu oli jopa 8 boforin tuulia eteläisen Gulf of Lionin alueella. Lisäsimme vähän kiinnitysköysiä ja päätimme nukkua aamulla pitkään. Satamakapteeni tulisi töihin vasta kello kahdeksan, joten eipä hätää. Suunnittelimme siirtyvämme iltapäivällä muutaman tunnin kohti pohjoista. Herättyämme kävimme maksamassa satamapaikan ja suoritimme provianttihankintoja. Tuulen jatkaessa puhkumistaan, palasimme satamakapteenin toimistoon ja maksoimme seuraavan yön.
Mainittu venetarvikemyymälä itsessään oli mitä ystävällisin ja palvelualttein. Kävimme siellä päivän aikana parikin kertaa ja saimme sammuneisiin saalinkivaloihin uudet polttimot, jotka kaupan isäntä irroitti myynnissä olevista erimallisista saalikinvaloista. Varmaan ymmärsivät, että hehkulamppujen aika on ohi ja niistä pitää päästä eroon.
Kun pojat vaan shoppailivat, päätti Reija lähteä uimaan viereiselle uimarannalle. Pojat shoppailivat Carrefourissa, apteekissa ja venetarvikekaupassa - tuliaisina kaikenkokoisia paketteja ja paljon asennusta.
Tuulta pitelee
Ollaan täällä samaisessa paikassa edelleen. Tuulta pidellään ja odotellaan sopivaa lähtöhetkeä.
Nyt ruokailu ja sen jälkeen saalinkivalojen kunnostusta. Illemmalla varmaan jotain tarinoita menneistä päivistä.
Kiitos Mannulle edellisestä päivityksestä.
Rumbalotten porukalle suuret kiitokset Ranskan mobiili-internetneuvoista - saatiin mokkulaan netti nopeasti, kun heti tiedettiin mistä etsiä.
 |
| Yhteydet jälleen kunnossa |
Kiitos Mannulle edellisestä päivityksestä.
Rumbalotten porukalle suuret kiitokset Ranskan mobiili-internetneuvoista - saatiin mokkulaan netti nopeasti, kun heti tiedettiin mistä etsiä.
torstai 9. toukokuuta 2013
Ranskan maalle ja merille
Cumbayera miehistöineen on saapunut Ranskaan. Espanjan aurinko ja samalla nettiyhteys ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Reija ei ehtinyt opetella talven aikana kuin espanjaa, mutta kaikesta huolimatta yösija on löytynyt osoitteesta Canet-en-Roussillon. Aluksella kaikki hyvin! Tavoitteena on löytää paikallisten tarjoama internetyhteys, jotta saadaan live-raportointi kuntoon.
Raportoi Mannu kotisohvalta, ehkä sunnuntaina veneeltä :)
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Suoraan Barcelonaan vai välipysähdys
Las Fuentesin illassa pohdittiin tulevia vaihtoehtoja. Barcelonaan joko suoraan tai yhden pysähdyksen taktiikalla. Laskettiin aikataulua ja päädyttin jälkimmäiseen. Pidempi reissu kohteena Segur de Calafell ja seuraavana päivänä muutaman tunnin pyrähdys Barcelonaan.
Satamakonttorissa maksettiin 14 euroa ja oltiin tyytyväisiä. Meille tarjottiin myös pantillista kulkukorttia, mutta sitä ei olisi voinut palauttaa aamulla, joten päätimme säästää 10 euroa ja olla ilman. Marinero lupasi jättää wc/suihkutilojen oven auki, jotta pääsemme käyttämään niitä. Rantaruokailu kutsu oli kuitenki vastustamaton ja suurin toivein jalkauduimme kohti r
antabulevardia. Ongelmana oli matkalle ilmestyvä kalteriaita, johon meillä ei ollut kulkukorttia, ulospäin pääsi, mutta sisälle ei. Lyhyen tilannearvion jälkeen todettiin aidan olevan riittävän matala yli kiivettäväksi ja jatkettiin matkaa.
Aamulla herätys seitsemältä, konehuonekierros ja raudat laulamaan. Muutaman tunnin matkustus lähes peilityynessä johdatti meidät Barcelonaan. Suomesta Mannulta saatiin meiliä, että Formula 1 -sirkus on päättänyt myös tulla Barcelonaan (formulamatkailu jatkuu), epäiltiin ettei laituripaikkaa välttämättä löydy niin helposti. Reija otti puhelun Marina Port Vell -nimiseen satamaan ja meidät toivotettiin tervetulleiksi, paikka D44. Täällä lillitään "yes but no but"-köysiradan siimeksessä, fingerissä kiinni. D-laituri on ylivoimaisesti sataman paras - lähimpänä kaupunkia ja esteetön näkymä kaupunkiin.
Tämä paikka on jonkinlainen superyacht-marina, tunnemme itsemme hieman pieniksi, meitä on katseltu sillä silmällä, että sopisimmeko jonkun superjahdin apuveneeksi. Korkeus on todennäköisesti rajoittava tekijä, ettei kutsuja ole vielä tullut. Illan pimeässä ajattelimme virittää laservaa'an ja ilmoittaa tarkan korkeutemme katselijoille, voi olla että tullaan kotiin ilman venettä - toivottavasti ei.
Kumiveneen Torqeedo-sähköperämoottori ilmoitteli heti ensimmäisellä merikoeajolla jostain virheestä. Olimme yhteydessä moottorin meille myyneeseen IMA Industries -yhtiöön. Ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen asiantuntija Mikelin suhtautuminen oli ihailtavan joustavaa ja asiantuntevaa. Hän halusi tarkistaa moottorin kaiken varalta ja sovimme olevamme yhteydessä, mikäli pysähdymme Barcelonaan.
Calafell
Calafellin satama sijaitsi erikoisen muotoisen aallonmurtajayhdistelmän takana, ei varmasti aallokko tule sisään, mutta olipas mielenkiintoista osua oikeaan kohtaan. Rannalla oli jo joku marinero huitomassa suuntaa ja sinne mentiin. Laiturin ensimmäinen paikka, siis rannasta laskien, kylkikiinnitys ja sivutuuli. Oli kyllä kokemus. Osuttiin suurinpiirtein oikeaan kohtaan, eikä kolhittu.
Satamakonttorissa maksettiin 14 euroa ja oltiin tyytyväisiä. Meille tarjottiin myös pantillista kulkukorttia, mutta sitä ei olisi voinut palauttaa aamulla, joten päätimme säästää 10 euroa ja olla ilman. Marinero lupasi jättää wc/suihkutilojen oven auki, jotta pääsemme käyttämään niitä. Rantaruokailu kutsu oli kuitenki vastustamaton ja suurin toivein jalkauduimme kohti rantabulevardia. Ongelmana oli matkalle ilmestyvä kalteriaita, johon meillä ei ollut kulkukorttia, ulospäin pääsi, mutta sisälle ei. Lyhyen tilannearvion jälkeen todettiin aidan olevan riittävän matala yli kiivettäväksi ja jatkettiin matkaa.
Bulevardin ravintoloista suurin osa oli jo sulkeutunut, löysimme onneksemme pizzerian, jostai sai neljän juuston pizzaa, kannataa maistaa, jos joskus kulkee Välimeren rannoilla. Takaisin tullessa satama-alueen vahti kulki juuri ylitysreitillämme. Reija piti vahtia, Jussi tunkkasi Antin ylös, ovi auki ja huomaamatta sisään. Kaikki hyvin.
Destination Barcelona
Aamulla herätys seitsemältä, konehuonekierros ja raudat laulamaan. Muutaman tunnin matkustus lähes peilityynessä johdatti meidät Barcelonaan. Suomesta Mannulta saatiin meiliä, että Formula 1 -sirkus on päättänyt myös tulla Barcelonaan (formulamatkailu jatkuu), epäiltiin ettei laituripaikkaa välttämättä löydy niin helposti. Reija otti puhelun Marina Port Vell -nimiseen satamaan ja meidät toivotettiin tervetulleiksi, paikka D44. Täällä lillitään "yes but no but"-köysiradan siimeksessä, fingerissä kiinni. D-laituri on ylivoimaisesti sataman paras - lähimpänä kaupunkia ja esteetön näkymä kaupunkiin.Tämä paikka on jonkinlainen superyacht-marina, tunnemme itsemme hieman pieniksi, meitä on katseltu sillä silmällä, että sopisimmeko jonkun superjahdin apuveneeksi. Korkeus on todennäköisesti rajoittava tekijä, ettei kutsuja ole vielä tullut. Illan pimeässä ajattelimme virittää laservaa'an ja ilmoittaa tarkan korkeutemme katselijoille, voi olla että tullaan kotiin ilman venettä - toivottavasti ei.
Torqeedon huolto
Kumiveneen Torqeedo-sähköperämoottori ilmoitteli heti ensimmäisellä merikoeajolla jostain virheestä. Olimme yhteydessä moottorin meille myyneeseen IMA Industries -yhtiöön. Ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen asiantuntija Mikelin suhtautuminen oli ihailtavan joustavaa ja asiantuntevaa. Hän halusi tarkistaa moottorin kaiken varalta ja sovimme olevamme yhteydessä, mikäli pysähdymme Barcelonaan.
Moottori saatiin tarkastettua pienen taksimatkailun jälkeen, kaikki hyvin, taisi olla käyttäjillä hätäiset otteet. Mikäli ongelmia vielä ilmenee, sovimme olevamme jälleen yhteydessä.
Huomenna suunnataan jälleen kohti pohjoista. Suomeen päästäkseen on paikallisten mukaan mentävä etelään ja pohjoiseen lähtö herättää melkoista ihmetystä: "Voiko kanavia pitkin navigoida?", "Uskomatonta", "Eihän se ole mahdollista". Kerrottuamme kanavamahdollisuuksista, saamme aina lämpimät hyvän matkan toivotukset ja paljon onnea mukaamme.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Valencia - Las Fuentes
Lähdettiin lopulta reissaamaan noin klo 11. Matka sujui mukavasti. Kello 15.09 (GMT +2) ylitimme nollameridiaanin viimeisen kerran tälle reissulle, aiemmilla kerroilla kamera on aina ollut väärässä paikassa, mutta vihdoin saatiin kuva. Lopulta hernerokkasumu meinasi yllättää ja kuten tarkimmat ovat havainneet, ryhdyimme jälleen "kalastamaan". Koukku pohjaan ja odottelemaan, että sumu hälvenee. Odotellessa miehistöllä kannen kuurausta.Kun näytti siltä, että keli selkeää, jatkoimme matkaa. Lopputuloksena olimme sumussa ja päätimme hankkiutua seuraavaan edessäpäin olevaan satamaan ja täydentää provianttia.
 |
| Tuolla se satama jossain on. |
Satamaksi valikoitui selkein perustein Sociedad Náutica Las Fuentes, pieni idyllinen marina, jossa siistit wc- ja suihkutilat. Las Fuentesiin saavuimme 20.20 ja ripeän sisäänkirjautumisen jälkeen välitön pyöräretki läheiseen supermercadoon. Täytettiin ostoskori ja Jussi löysi housut, mutta rahaa ei ollut. Pikareissu paatille lompakkoa noutamaan - Carrefour twenty20 ei kulje kovempaa. Proviantin lisäksi Jussi sai uudet housut, koska entisten sepalus ratkesi...?!? Supermercadosta lähdettäessä Jussin pyörän avain oli kateissa ja sitä etsittiin, löytyi uusien housujen taskusta - muovikassista.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Fuengirolasta Almerimariin ja Valenciaan
Tiedonjanoisimpien halujen täyttämiseksi Marinetraffic.com lienee palvellut hyvin huolimatta pienistä katkoista. Ainakin kaikenlaiset immelmannit on huomattu välittömästi. Kaikkein neutraalein kysymys tuli entiseltä omistajalta herra Sepulvedalta: Onko teillä ongelma vai oletteko kalastamassa?
Reija hoiti työasioita ja kiittää kaikkia myötävaikuttajia. Jussi ja Antti tutkivat akkuja ja yrittivät saada uusia, mutta vetivät lyhyemmän korren - yritetään pärjätä nykyisillä. Carrefourista hankittu huippulaadukas taittorunkoinen polkupyörä piti käydä vaihtamassa Torremolinoksessa, jossa suoritettiin myös muonatäydennystä.
Antti oli hiukan voipunut, koska vatsaongelma jatkui. Reija sai ohjeet paikalliselta lääkäriltä ja eikun apteekkiin, josta saatiin samannimistä lääkettä, jota ei sen kummemmin apteekissa tsekattu. Saavuimme tyytyväisinä veneelle ja otimme paperipussista lääkkeen, johon Antti totetsi: No mama! Lääke oli oikean niminen, mutta rektaali. Ei auttanut muu kuin Reija ja Jussi suuntasivat takaisin apteekkin ja saivat hilpeän vastaanoton kertoessaan tarkoittaneensa suun kautta nieltävää Casen-nimistä lääkettä. Casen fibra osoittutui hyväksi ja sitä kannattaa varata matka-apteekkiin.
Seuraavana aamuna lähdettiin kruisailemaan kohti Almerimaria ja Reija päätti solidaarisena äitinä nukkua koko matkan, koska vatta oli ketterällä. Muuten matka sujui murheitta ja illalla kello 18.55 saavuttiin satamaan ja tankattiin, jonka jälkeen marinero opasti meidät laituriin suomalaisen Epeli-nimisen purjepaatin viereen. Päätettiin, että matka jatkuu aamuvarhaisella, mutta Jussin herättyä kello 5.30 hän totesi, että ulkona on vielä pimeää, ei voi lähteä, yritetään uudestaan puolen tunnin päästä. Kuinka ollakaan puolituntinen venähti siihen, kunnes Antti herätti muut ja lähdettiin liikkeelle.
Matka tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa, kun autopilotti ilmoitti, että kurssinpito on mahdotonta, koska ruori ei käänny. Kahvat ylös ja ongelmaa etsimään - onneksi aamu oli tyyni. Selvisi, että ohjausvaijeri oli hypännyt pois rissalta. Antti konehuoneessa ja Jussi flybridgellä ja välillä toisinpäin. Osia irrotettiin ja taas kiinnitettiin, kunnes oivallettiin kuinka asia korjataan. Aiemmin laitetut mukamas parantavat asiat otettiin pois ja todettiin, ettei vanhan rouvan tekniikkaa pidä mennä muuttamaan. Sen jälkeen ohjaus on toiminut moitteettomasti.
Aikataulun pettäminen tässä vaiheessa ja alkuperäisen lähdön viivästyminen sääolosuhteiden vuoksi aiheutti sen, että Antti ehdotti yön yli ajoa. Pohdittiin ja todettiin, että näin tehdään. Yöllä ajaminen on helpompaa kuin päivällä, koska silloin meressä ei näy yhtään verkon merkkiä. Sen sijaan nähtiin kuunsirppi ja upea auringonnousu, paitsi Jussi, joka nukkui vahtinsa jälkeen.
Sunnuntai, joka on espanjalaisten äitienpäivä, oli lämmin ja meri oli rauhaisa lukuunottamatta tuntia ennen Capo de La Nao'a. Matka jatkui ja ensin oli tarkoitus jäädä Deniaan tai Gandiaan, mutta koska keli oli niin hyvä, matkaa päätettiin jatkaa aina Valenciaan asti. Soiteltiin ystäville vinoilusoittoja aluksen yläkannelta, missä oltiin ilman paitaa. Suomessa on kuulemma kylmä ja aurinko paistaa, meilläkin paistaa aurinko.
Pitkän taipaleen, yhteensä 275 mailia, uuvuttamina päätimme lähteä Valencian yöhön ja päädyimme marina-alueella olevaan pieneen pieneen kioskikuppilaan, jossa paikalliset securitas- ja muut työntekijät joivat viinejänsä ja oluita. Me liityimme joukkoon yksille oluille. Tämän jälkeen vielä muutama rivi blogia ja sitten koko crew olikin valmis yöpuulle.
Fuengirola
Antti oli hiukan voipunut, koska vatsaongelma jatkui. Reija sai ohjeet paikalliselta lääkäriltä ja eikun apteekkiin, josta saatiin samannimistä lääkettä, jota ei sen kummemmin apteekissa tsekattu. Saavuimme tyytyväisinä veneelle ja otimme paperipussista lääkkeen, johon Antti totetsi: No mama! Lääke oli oikean niminen, mutta rektaali. Ei auttanut muu kuin Reija ja Jussi suuntasivat takaisin apteekkin ja saivat hilpeän vastaanoton kertoessaan tarkoittaneensa suun kautta nieltävää Casen-nimistä lääkettä. Casen fibra osoittutui hyväksi ja sitä kannattaa varata matka-apteekkiin.
Suuntana Almerimar
Seuraavana aamuna lähdettiin kruisailemaan kohti Almerimaria ja Reija päätti solidaarisena äitinä nukkua koko matkan, koska vatta oli ketterällä. Muuten matka sujui murheitta ja illalla kello 18.55 saavuttiin satamaan ja tankattiin, jonka jälkeen marinero opasti meidät laituriin suomalaisen Epeli-nimisen purjepaatin viereen. Päätettiin, että matka jatkuu aamuvarhaisella, mutta Jussin herättyä kello 5.30 hän totesi, että ulkona on vielä pimeää, ei voi lähteä, yritetään uudestaan puolen tunnin päästä. Kuinka ollakaan puolituntinen venähti siihen, kunnes Antti herätti muut ja lähdettiin liikkeelle.
Seuraavaksi Cartagena?
Matka tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa, kun autopilotti ilmoitti, että kurssinpito on mahdotonta, koska ruori ei käänny. Kahvat ylös ja ongelmaa etsimään - onneksi aamu oli tyyni. Selvisi, että ohjausvaijeri oli hypännyt pois rissalta. Antti konehuoneessa ja Jussi flybridgellä ja välillä toisinpäin. Osia irrotettiin ja taas kiinnitettiin, kunnes oivallettiin kuinka asia korjataan. Aiemmin laitetut mukamas parantavat asiat otettiin pois ja todettiin, ettei vanhan rouvan tekniikkaa pidä mennä muuttamaan. Sen jälkeen ohjaus on toiminut moitteettomasti.
Aikataulun pettäminen tässä vaiheessa ja alkuperäisen lähdön viivästyminen sääolosuhteiden vuoksi aiheutti sen, että Antti ehdotti yön yli ajoa. Pohdittiin ja todettiin, että näin tehdään. Yöllä ajaminen on helpompaa kuin päivällä, koska silloin meressä ei näy yhtään verkon merkkiä. Sen sijaan nähtiin kuunsirppi ja upea auringonnousu, paitsi Jussi, joka nukkui vahtinsa jälkeen.
 |
| Teenage Mutant Ninja Sun |
Päädyimme Valenciaan
Sunnuntai, joka on espanjalaisten äitienpäivä, oli lämmin ja meri oli rauhaisa lukuunottamatta tuntia ennen Capo de La Nao'a. Matka jatkui ja ensin oli tarkoitus jäädä Deniaan tai Gandiaan, mutta koska keli oli niin hyvä, matkaa päätettiin jatkaa aina Valenciaan asti. Soiteltiin ystäville vinoilusoittoja aluksen yläkannelta, missä oltiin ilman paitaa. Suomessa on kuulemma kylmä ja aurinko paistaa, meilläkin paistaa aurinko.
 |
| Formulareissu, ensin Jerez, nyt Valencia. |
Pitkän taipaleen, yhteensä 275 mailia, uuvuttamina päätimme lähteä Valencian yöhön ja päädyimme marina-alueella olevaan pieneen pieneen kioskikuppilaan, jossa paikalliset securitas- ja muut työntekijät joivat viinejänsä ja oluita. Me liityimme joukkoon yksille oluille. Tämän jälkeen vielä muutama rivi blogia ja sitten koko crew olikin valmis yöpuulle.
 |
| Anteeksi, Kate Winslet. |
torstai 2. toukokuuta 2013
Fuengirola ja pari aiempaa päivää
Pari viimeistä päivää on mennyt enemmän ja vähemmän jännityksessä ja väsyneenä. Bloggaaminen on jäänyt vähälle. Nöyrä anteeksipyyntö teille rakkaat lukijat!
Toisen matkapäivän jälkeen olemme nyt Fuengirolassa, jossa Reijalla on huomenna tietenkin työasioita hoidettavana. Antti ja Jussi keskittyvät veneen hoitamiseen ja tarvikkeiden hankkimiseen. Letkuliittimiä tarvitaan "32 erilaista 25 nykyisen lisäksi". Akut eivät vakuuta valovoimaisuudellaan, tutkimme uusien hankintamahdollisuuksia, yhteensä 5 kpl 200 Ah akkuja. Muilta osin vanha rouva peuhaa kuin nuori neito.
Puerto Sherrystä lähdön jälkeen näimme sotalaivoja, -helikoptereita ja muita sotavälineitä pilvin pimein. Ensin alkuun tuli vaikutelma siitä, että saattaa olla vähän keliäkin, varsinkin kun kuvittelimme joutuvamme ajamaan sivutuuleen. Tämä skenaario ei kuitenkaan toteutunut, vaan ajokeli oli mitä mainioin. El Puerto de Santa Mariasta lähdettiin lopulta eri suuntaan kuin Kolumbus aikoinaan, todenäköisesti kuitenkin tiedämme paremmin minne päädymme.
Matka kulki mukavasti, kunnes kohtasimme tonnikalojen verkostoitumisalueen, joka jatkui silmänkantamattomiin, arviolta 2-3 NM merelle. Ensiksi päätimme kiertää meren puolelta, koska rannan puolella ei näyttänyt olevan tilaa tulitikkuaskin vertaa. Lyhyen ajelun jälkeen teimme U-käännöksen ja kiersimme rannan puolelta. Matkaa rantaa oli ehkä 50 metriä, ja pohjaan 2-3 metriä. Ennen tonnikaloja ohitimme myös Sancti Petrin linnan (jonka mukaan kuulemma pyhä Petri Malja on saanut nimensä) ja saavuimme pikkuhiljaa Trafalgarin taistelutantereille. Taistelua oli odotettavissa meillekin, sillä Trafalgarin niemestä lounaaseen vastakkaisten virtausten kohdatessa tuppaa muodostumaan melkoista aallokkoa, joka on lyhyttä ja jyrkkää. Sanotaan, että kun satamassa huorille tarpeeksi maksaa, niin kelit ovat suotuisat - joku oli ilmeisesti meidänkin puolestamme maksanut. Kiitos Makke. Trafalgar selätettiin ongelmitta, hiljaisesti historiaa muistaen.
Aikataulullisesti rakensimme varasuunnitelman, jonka mukaan olisimme jääneet yöksi Barbaten satamaan, mutta kelien ollessa hyvät ja saatuamme myötäiset virrat, päätimme jatkaa matkaa kohti Tarifaa ja Gibraltaria. Virtauksia haeskellen ja kompassia justeeraten, saimme parhaimillaan edetä jopa 1,5 solmun myötävirrassa, joka risteilynopeudella tarkoittaa lähes 10 solmun maanopeutta. Näistä etsiskelyistä ja justeerauksista jouduimme lähes välittömästi antamaan meriselityksen Suomeen: "Pari siksakkia trackissä jotka kaipaa meriselitystä."
Laivapäiväkirjamerkinnän mukaan 1840 ohitimme Tarifan niemen, Euroopan mantereen eteläisimmän paikan. Menneitä kansoja ja tapoja kunnioittaen suoritimme uhrilahjan muinaisten foinikialaisten tapaan. Foinikialaisillahan oli taito purjehtia vastatuuleen Gibraltarilla, purjeet levitett
iin pinnan alle ja annettin virran viedä, johan oli syytä jumalille jotain uhratakin. Me emme uhranneet yhtään neitsyttä, lammasta tai sikaa, sillä niitä ei ollut saatavilla.
Tarifasta edelleen virtauksia etsien suuntasimme kohti Gibraltarin lahtea, jonne laivoja väistellen saavuimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Onpa melkoinen redi, ainakin 30 laivaa pienellä alueella kettingin päässä ja osa toistensa kyljessä. Espanjalaiset tullimiehet kävivät morjestamassa, ehkä "jäniksien" toivossa. Reijan iloinen kädenheilautus vakuutti kuitenkin viranomaiset aikeidemme vilpittömyydestä.
Olimme saaneet vinkin ankkuroitua La Linean sataman suulle muiden veneiden joukkoon. Varasuunnitelma, mennä laituriin yöksi, otettiin kuitenkin käyttöön. Syy: Emme saaneet ankkuria alas. Pienen pohdinnan jälkeen Antti kuitenkin hiffasi, että onhan ankkuripelissäkin pääkytkin. Ankkuri alas, Raymarinen plotterin ankkurivahti päälle ja nukkumaan. Antti ja Jussi aloittivat hyvin nukutun yön jälkeen aamutoimet reippaasti. Illalla epähuomiossa pöydälle jäänyt "rommbott putos" keinahduksen vuoksi eikä yhtään raumalaista ollut paikalla ottamassa kiinni. Cumbayeran salongin lattia on nyt aateloitu rommilla - vähän erilaisella uhrilahjalla - olkoon onni myötä merten tuulissa.
Vapunpäivä alkoi yllämainitusti melko normaaleissa vapputunnelmissa - viinatahroja siivotessa. Starttasimme lopulta pari tuntia suunnitellun jälkeen. Ankkuri ylös ja baanalle.
Taas löytyi hyvät virrat ja parhaimmillaan saimme myötävirtaa yli kaksi solmua. Eli meidän päivämatkallamme se tarkoitti noin puolen tunnin etua. Pääpiirteittäin ajettiin suoraa linjaa esteitä väistellen. Pyykinpesukone puhdistettiin ja pestiin pyykkiä. Kone toimi oikein hyvin. Satamaan saapuessamme Cumbayera näytti lähinnä liikkuvalta pesulalta.
S/y Cumban omistajan vinkistä ja ohjeiden mukaan yritimme suunnistaa Ku-Damm -ravintolaan, jonka piti sijaita kävelymatkan päässä laiturilta. Vinkki ei kertonut mennäänkö laiturilta oikeaan vai vasempaan, onneksi valitsimme suoraan, sillä Ku-Damm sijaitsee juuri tämän Puerto de Fuengirolan ykköslaiturin kohdalla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Päästiin suihkuun - oi autuutta. Rannassa kunnon vessat, siistit suihkutilat ja pyykinpesukone. Marina on hintatasoltaan kohtuullinen - vaikka kokemus Välimeren marinoista perustuu toistaiseksi vain ja ainoastaan tähän.
Marinetraffic.com -seuranta on saanut positiivista palautetta. Pyritään pitämään palvelu yllä aina mobiiliyhteyksien salliessa, jotta Big Brother voi valvoa. Blogin kävijämäärät ovat hämmästyttäneet päivä toisensa jälkeen. Tätä kirjoitettaessa on kahden tuhannen kävijän raja rikkoutunut. Pelkästään tämän päivän aikana käyntejä on ollut 641, joista meidän omia ainoastaan 2. Kasvavat kävijämäärät kannustavat luonnollisesti kirjoittamaan juttuja teidän luettavaksenne.
Toisen matkapäivän jälkeen olemme nyt Fuengirolassa, jossa Reijalla on huomenna tietenkin työasioita hoidettavana. Antti ja Jussi keskittyvät veneen hoitamiseen ja tarvikkeiden hankkimiseen. Letkuliittimiä tarvitaan "32 erilaista 25 nykyisen lisäksi". Akut eivät vakuuta valovoimaisuudellaan, tutkimme uusien hankintamahdollisuuksia, yhteensä 5 kpl 200 Ah akkuja. Muilta osin vanha rouva peuhaa kuin nuori neito.
Ensimmäinen matkapäivä
Puerto Sherrystä lähdön jälkeen näimme sotalaivoja, -helikoptereita ja muita sotavälineitä pilvin pimein. Ensin alkuun tuli vaikutelma siitä, että saattaa olla vähän keliäkin, varsinkin kun kuvittelimme joutuvamme ajamaan sivutuuleen. Tämä skenaario ei kuitenkaan toteutunut, vaan ajokeli oli mitä mainioin. El Puerto de Santa Mariasta lähdettiin lopulta eri suuntaan kuin Kolumbus aikoinaan, todenäköisesti kuitenkin tiedämme paremmin minne päädymme.
Matka kulki mukavasti, kunnes kohtasimme tonnikalojen verkostoitumisalueen, joka jatkui silmänkantamattomiin, arviolta 2-3 NM merelle. Ensiksi päätimme kiertää meren puolelta, koska rannan puolella ei näyttänyt olevan tilaa tulitikkuaskin vertaa. Lyhyen ajelun jälkeen teimme U-käännöksen ja kiersimme rannan puolelta. Matkaa rantaa oli ehkä 50 metriä, ja pohjaan 2-3 metriä. Ennen tonnikaloja ohitimme myös Sancti Petrin linnan (jonka mukaan kuulemma pyhä Petri Malja on saanut nimensä) ja saavuimme pikkuhiljaa Trafalgarin taistelutantereille. Taistelua oli odotettavissa meillekin, sillä Trafalgarin niemestä lounaaseen vastakkaisten virtausten kohdatessa tuppaa muodostumaan melkoista aallokkoa, joka on lyhyttä ja jyrkkää. Sanotaan, että kun satamassa huorille tarpeeksi maksaa, niin kelit ovat suotuisat - joku oli ilmeisesti meidänkin puolestamme maksanut. Kiitos Makke. Trafalgar selätettiin ongelmitta, hiljaisesti historiaa muistaen.Aikataulullisesti rakensimme varasuunnitelman, jonka mukaan olisimme jääneet yöksi Barbaten satamaan, mutta kelien ollessa hyvät ja saatuamme myötäiset virrat, päätimme jatkaa matkaa kohti Tarifaa ja Gibraltaria. Virtauksia haeskellen ja kompassia justeeraten, saimme parhaimillaan edetä jopa 1,5 solmun myötävirrassa, joka risteilynopeudella tarkoittaa lähes 10 solmun maanopeutta. Näistä etsiskelyistä ja justeerauksista jouduimme lähes välittömästi antamaan meriselityksen Suomeen: "Pari siksakkia trackissä jotka kaipaa meriselitystä."
Tarifa
Laivapäiväkirjamerkinnän mukaan 1840 ohitimme Tarifan niemen, Euroopan mantereen eteläisimmän paikan. Menneitä kansoja ja tapoja kunnioittaen suoritimme uhrilahjan muinaisten foinikialaisten tapaan. Foinikialaisillahan oli taito purjehtia vastatuuleen Gibraltarilla, purjeet levitettiin pinnan alle ja annettin virran viedä, johan oli syytä jumalille jotain uhratakin. Me emme uhranneet yhtään neitsyttä, lammasta tai sikaa, sillä niitä ei ollut saatavilla.
Tarifasta edelleen virtauksia etsien suuntasimme kohti Gibraltarin lahtea, jonne laivoja väistellen saavuimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Onpa melkoinen redi, ainakin 30 laivaa pienellä alueella kettingin päässä ja osa toistensa kyljessä. Espanjalaiset tullimiehet kävivät morjestamassa, ehkä "jäniksien" toivossa. Reijan iloinen kädenheilautus vakuutti kuitenkin viranomaiset aikeidemme vilpittömyydestä.
La Linea
Olimme saaneet vinkin ankkuroitua La Linean sataman suulle muiden veneiden joukkoon. Varasuunnitelma, mennä laituriin yöksi, otettiin kuitenkin käyttöön. Syy: Emme saaneet ankkuria alas. Pienen pohdinnan jälkeen Antti kuitenkin hiffasi, että onhan ankkuripelissäkin pääkytkin. Ankkuri alas, Raymarinen plotterin ankkurivahti päälle ja nukkumaan. Antti ja Jussi aloittivat hyvin nukutun yön jälkeen aamutoimet reippaasti. Illalla epähuomiossa pöydälle jäänyt "rommbott putos" keinahduksen vuoksi eikä yhtään raumalaista ollut paikalla ottamassa kiinni. Cumbayeran salongin lattia on nyt aateloitu rommilla - vähän erilaisella uhrilahjalla - olkoon onni myötä merten tuulissa.
Toinen päivä
Vapunpäivä alkoi yllämainitusti melko normaaleissa vapputunnelmissa - viinatahroja siivotessa. Starttasimme lopulta pari tuntia suunnitellun jälkeen. Ankkuri ylös ja baanalle.Taas löytyi hyvät virrat ja parhaimmillaan saimme myötävirtaa yli kaksi solmua. Eli meidän päivämatkallamme se tarkoitti noin puolen tunnin etua. Pääpiirteittäin ajettiin suoraa linjaa esteitä väistellen. Pyykinpesukone puhdistettiin ja pestiin pyykkiä. Kone toimi oikein hyvin. Satamaan saapuessamme Cumbayera näytti lähinnä liikkuvalta pesulalta.
S/y Cumban omistajan vinkistä ja ohjeiden mukaan yritimme suunnistaa Ku-Damm -ravintolaan, jonka piti sijaita kävelymatkan päässä laiturilta. Vinkki ei kertonut mennäänkö laiturilta oikeaan vai vasempaan, onneksi valitsimme suoraan, sillä Ku-Damm sijaitsee juuri tämän Puerto de Fuengirolan ykköslaiturin kohdalla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.Päästiin suihkuun - oi autuutta. Rannassa kunnon vessat, siistit suihkutilat ja pyykinpesukone. Marina on hintatasoltaan kohtuullinen - vaikka kokemus Välimeren marinoista perustuu toistaiseksi vain ja ainoastaan tähän.
Marinetraffic.com -seuranta on saanut positiivista palautetta. Pyritään pitämään palvelu yllä aina mobiiliyhteyksien salliessa, jotta Big Brother voi valvoa. Blogin kävijämäärät ovat hämmästyttäneet päivä toisensa jälkeen. Tätä kirjoitettaessa on kahden tuhannen kävijän raja rikkoutunut. Pelkästään tämän päivän aikana käyntejä on ollut 641, joista meidän omia ainoastaan 2. Kasvavat kävijämäärät kannustavat luonnollisesti kirjoittamaan juttuja teidän luettavaksenne.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
La Lineaan yöksi ankkuripaikalle
Huh MIKÄ PÄIVÄ pienelle Jussi-pojalle. Atlantilta Välimerelle yhdessä päivässä. Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta mieliinpainuva kokemus varmaan koko CUMBAYERAN porukalle.
Päivä otti veronsa. Nyt ei jaksa muuta kuin mennä nukkumaan. Jatketaan huomenna päivällä tarinointia.
KAIKILLE TEILLE HAUSKAA VAPPUA!
Päivä otti veronsa. Nyt ei jaksa muuta kuin mennä nukkumaan. Jatketaan huomenna päivällä tarinointia.
KAIKILLE TEILLE HAUSKAA VAPPUA!
Marinetraffic
Asennettiin aamulla tablettiin iAIS-niminen ohjelma. Nyt halukkaat voivat seurata menoa www.marinetraffic.com ja sieltä etsii Cumbayera.
Hetken päästä Tarifa ja sitten Gibraltar.
Lisää myöhemmin.
Hetken päästä Tarifa ja sitten Gibraltar.
Lisää myöhemmin.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Pyhäpäivän viettoa El Puerto de Santa Mariassa
Antin vatsa heräsi hyvin levänneenä. Reija ja Jussi heräsivät aamu-uinnin jälkeen. Ensimmäinen kohteemme oli Pharmacia, joka löytyi viehättävän nukkumalähiön autotallista - hotellin respan mukaan yksi harvoista sunnuntaisin auki olevista apteekeista. Saatiin Immodiumia, maitohappobakteereja ja Jussille After Bite -moskiittomössöä, joka tuntuu tehoavan kohtuullisen hyvin.
Yleensä sunnuntaisin kaupat ovat kiinni, mutta Puerto Sherryn pikkumarket oli kuin olikin auki, joten sieltä saimme pikaisen avun muonitukseen. Tutkittiin noin viidennen kerran kaupan valikoima ja todettiin ettei se ollut muuttunut. Tosin huomasimme, että Inox-ruuveja siellä myydään. Jos kukaan muu ei palvele, niin on syytä turvautua Repsol-huoltoasemien palveluihin.
Käytiin tapaamassa satamakapteenia - ehkä viimeisen kerran. Maksettiin tinki pois. Kiitos hyvästä palvelusta ja huolenpidosta.
Paatilla asennettiin John Nurmisen kauppaama AIS-tietoa vastaanottava Standard Horizon -radio ja hämmästyttiin, että olemme törmäyskurssilla useammankin satamassa olevan aluksen kanssa. Ainakin plotterin mukaan.
Reija siivosi etuhytin - YKSIN. Lapsen ei tarvinnut mennä laiturille. Jussi keskittyi vessojen korjaamiseen, kuten kesäretkillä mukana olijat osasivat varmasti odottaa. Vieraiden viihtyvyyden lisäämiseksi myös etuhytin vesiklosetti otettiin käyttöön.
Ihme ja kumma, Reija onnisui piilottamaan vielä yhden matkalaukullisen tavaroita ja niin viimeinenkin matkalaukku päätti taipaleensa El Puerto de Santa Mariaan. Lupaamme, että sekään ei palaa Suomeen...ehkä, Rauman Maljakot olkoot varuillaan. Kiitokset laukuistaan luopuneille.
Kaikki asennustyöt saatettiin onnellisesti päätökseen illalla ennen kahdeksaa. Hotellin kautta syömään ja kuten edelliselläkin reissulla kaupunkiin kävellessä eksyttiin. Onneksi Atlantilla ei ole niin paljon risteyksiä eikä yksisuuntaisia katuja. Jussilla puoltaa oikealle ja Antilla vasemmalle, keskimäärin Marseilles löytyy.
Päädyimme valitsemaan ensimmäisen auki olevan suht kohtuullisen näköisen ruokapaikan. Pöytiä sisätiloissa 3 kpl, joista saimme yhden. Tunnelma korkealla, paikka täynnä paikallisia. Syötiin Menu de Feria, joka sisälsi 2 puolikasta lautasellista itse valittuja sortimentteja ja puolikkaan pullon Vino Finoa. Kahdella setillä kolme henkeä söi vatsansa täyteen, muttei ketterälle.
Ravintolasta lähdettäessä ulkomaan kummajaisten taksin hankinnasta tuli koko ravintolan juttu ja ovella oli saattamassa emäntä, isäntä ja asiakkaat. Isäntä kertoi vielä varmuuden vuoksi taksikuskille hotellimme nimen. Kokonaisvaltaista ja ystävällistä huolenpitoa.
Sunnuntaishoppailua
Yleensä sunnuntaisin kaupat ovat kiinni, mutta Puerto Sherryn pikkumarket oli kuin olikin auki, joten sieltä saimme pikaisen avun muonitukseen. Tutkittiin noin viidennen kerran kaupan valikoima ja todettiin ettei se ollut muuttunut. Tosin huomasimme, että Inox-ruuveja siellä myydään. Jos kukaan muu ei palvele, niin on syytä turvautua Repsol-huoltoasemien palveluihin.
Käytiin tapaamassa satamakapteenia - ehkä viimeisen kerran. Maksettiin tinki pois. Kiitos hyvästä palvelusta ja huolenpidosta.
Lisää asennuksia.....ja siivousta.....ja tavaroiden piilottelua
Paatilla asennettiin John Nurmisen kauppaama AIS-tietoa vastaanottava Standard Horizon -radio ja hämmästyttiin, että olemme törmäyskurssilla useammankin satamassa olevan aluksen kanssa. Ainakin plotterin mukaan.
Reija siivosi etuhytin - YKSIN. Lapsen ei tarvinnut mennä laiturille. Jussi keskittyi vessojen korjaamiseen, kuten kesäretkillä mukana olijat osasivat varmasti odottaa. Vieraiden viihtyvyyden lisäämiseksi myös etuhytin vesiklosetti otettiin käyttöön.
Ihme ja kumma, Reija onnisui piilottamaan vielä yhden matkalaukullisen tavaroita ja niin viimeinenkin matkalaukku päätti taipaleensa El Puerto de Santa Mariaan. Lupaamme, että sekään ei palaa Suomeen...ehkä, Rauman Maljakot olkoot varuillaan. Kiitokset laukuistaan luopuneille.
Suurkaupungin haasteita
Kaikki asennustyöt saatettiin onnellisesti päätökseen illalla ennen kahdeksaa. Hotellin kautta syömään ja kuten edelliselläkin reissulla kaupunkiin kävellessä eksyttiin. Onneksi Atlantilla ei ole niin paljon risteyksiä eikä yksisuuntaisia katuja. Jussilla puoltaa oikealle ja Antilla vasemmalle, keskimäärin Marseilles löytyy.Päädyimme valitsemaan ensimmäisen auki olevan suht kohtuullisen näköisen ruokapaikan. Pöytiä sisätiloissa 3 kpl, joista saimme yhden. Tunnelma korkealla, paikka täynnä paikallisia. Syötiin Menu de Feria, joka sisälsi 2 puolikasta lautasellista itse valittuja sortimentteja ja puolikkaan pullon Vino Finoa. Kahdella setillä kolme henkeä söi vatsansa täyteen, muttei ketterälle.
Ravintolasta lähdettäessä ulkomaan kummajaisten taksin hankinnasta tuli koko ravintolan juttu ja ovella oli saattamassa emäntä, isäntä ja asiakkaat. Isäntä kertoi vielä varmuuden vuoksi taksikuskille hotellimme nimen. Kokonaisvaltaista ja ystävällistä huolenpitoa.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Tuuli-ikkuna aukenee tiistaina
Nyt näyttäisi siltä, että tiistaina startataan aamun valjettua. Luvassa on vajaa 1000 nm kovaa ajoa. Mosel-joen remontin vuoksi pyrimme ajamaan pitkiä päiviä, käyttämään koko valoisan ajan. Tiistain jälkeen lähes tyyntä liki viikko.
Eilen lauantaina asennettiin ja testailtiin. Valot pelaavat, koneet käyvät. Kierroslukumittarit näyttävät pikkuisen erilaisia arvoja, mutta eiköhän nuo jotenkin saada kalibroitua. Reija putsasi kumivenettä - tuli kuin uudeksi.
Carrefourista ostettiin melkoinen setti tavaraa, saa nähdä mihin kaikki saadaan sopimaan. Tällä hetkellä melkein kaikki kaapit ovat jo täynnä, kuin myös ajohytti. Paras sijoituspaikka muille tavaroille lienee etuhytti, jossa vieraatkin sitten asuvat. Taittorunkopyöriä ostettiin kaksi lisää, huomattiin hankkia myös paikkaussarja ja pumppu. Nyt on kahdeksan pyörää neljässä rungossa (neljä etu- ja neljä takapyörää).
Carrefourista hankittiin mokkulaan sim-kortti, jota ei saatu vielä aktivoitua. Jotta saa aktivoitua 29+alv euron arvoisen Carrefour Móvil -mobiililaajakaistan, pitää saldoa olla kortilla 40 euroa. Meillähän sitä tietenkin on nyt 35 euroa. Sunnuntaina kaupat eivät ole auki ja paikallinen Carrefour on lisäksi maanantaina suljettu (Feria de Primavera). Täytyy etsiä toinen Carrefour, mutta hätä ei ole suurensuuri sillä niitä kauppoja on tiheämmässä kuin koto-Suomessa Prismoja.
Käytiin syömässä Los Olivos -ravintolassa, lopputuloksena Antilla kunnon ripuli. Hotellin respasta ensiavuksi tarjottiin omena ja uusikaupunkilaisen hotelli Aquariuksen mukaan nimettyä Coca-Cola Companyn ihmejuomaa. Auttoivat. Täytyy kuitenkin kehua ravintolaa kokonaisuudessaan, Antilla vain kävi huono tuuri. Los Olivos on muodostunut kantapaikaksi. Henkilökunta tunnisti meidät ja ihmetteli, että ollaan täällä taas. Paljastimme toistuvan matkailumme syyn ja saimme osaksemme ihastusta ja hämmästystä sekä hyvän matkan toivotukset.
Nyt on aika lähteä etsimään apteekki ja jonkinlainen ruokakauppa. Sen jälkeen mennään veneelle ja yritetään suorittaa merikoeajo.
Eilen lauantaina asennettiin ja testailtiin. Valot pelaavat, koneet käyvät. Kierroslukumittarit näyttävät pikkuisen erilaisia arvoja, mutta eiköhän nuo jotenkin saada kalibroitua. Reija putsasi kumivenettä - tuli kuin uudeksi.
Carrefour
Carrefourista ostettiin melkoinen setti tavaraa, saa nähdä mihin kaikki saadaan sopimaan. Tällä hetkellä melkein kaikki kaapit ovat jo täynnä, kuin myös ajohytti. Paras sijoituspaikka muille tavaroille lienee etuhytti, jossa vieraatkin sitten asuvat. Taittorunkopyöriä ostettiin kaksi lisää, huomattiin hankkia myös paikkaussarja ja pumppu. Nyt on kahdeksan pyörää neljässä rungossa (neljä etu- ja neljä takapyörää).
Carrefourista hankittiin mokkulaan sim-kortti, jota ei saatu vielä aktivoitua. Jotta saa aktivoitua 29+alv euron arvoisen Carrefour Móvil -mobiililaajakaistan, pitää saldoa olla kortilla 40 euroa. Meillähän sitä tietenkin on nyt 35 euroa. Sunnuntaina kaupat eivät ole auki ja paikallinen Carrefour on lisäksi maanantaina suljettu (Feria de Primavera). Täytyy etsiä toinen Carrefour, mutta hätä ei ole suurensuuri sillä niitä kauppoja on tiheämmässä kuin koto-Suomessa Prismoja.
Vatta ketterälle
 |
| Lääkkeenä toimi myös pullollinen konjakkia, joka lahjaksi saatiin ja alunperin vähän muuhun tarkoitukseen. Kiitos Paula ja Eero! |
Welcome home
Aiemmassa postauksessa jäi mainitsematta Hotel Pinomarin ystävällinen vastaanottotoivotus. Kun torstaina saavuimme hotellille, koko henkilökunta vuorollaan toivottivat: "Welcome home!" No, onhan tämä jo kolmas kerta tässä hotellissa runsaan puolen vuoden aikana, taitaa kertyä yhteensä 17 yötä Hotel Pinomarissa. Mikäli tähän kaupunkiin joskus vielä askel johtaa, hotellivalinta taitaa olla jo tehty. Ystävällinen pieni perhehotelli. Varaukset kannattaa tehdä sähköpostilla suoraan hotellin vastaanottoon ja varata nimenomaan huone numero 113, koska siinä on oma pieni patio ja näkymä Aqua-Zumba -altaalle.Nyt on aika lähteä etsimään apteekki ja jonkinlainen ruokakauppa. Sen jälkeen mennään veneelle ja yritetään suorittaa merikoeajo.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Tuuli-ikkunaa odotellessa
Torstaina saavuttiin paahteisen kuumaan kaupunkiin. Puerto Sherryn satamassa Mr. Sepúlveda oli jo saapuessamme penslaamassa Internationalin myrkkymaalia - erityisen hieno veneenmyyjä. Saavuimme hieman myöhään paikalle - Malagassa meni tovi viimeistä laukkua odotellessa, jännitettiin onko elektroniikkalaukku joutunut lentokentän turvatarkatukseen ja jäänyt lennolta kokonaan.
Espanjan veneily on yhtä juhlaa - Santa Marian juhla elokuussa, nyt "Feria de Primavera y Fiesta del Vino Fino". Koko kaupunki, marina mukaan lukien, suljetaan neljäksi päiväksi. Kaikki asukkaat (ensimmäisenä iltana naiset) pukeutuvat flamenco-asuihinsa ja juovat uuden sadon Vino Finoa. Reijan flamenco-puku jäi kotiin, joten hän tyytyi Rukka Windstopperiin ja farkkuihin. Festivaali itse hämmästytti suuruudellaan ja lastenrattaiden ja niiden kyydissä olijoiden flamenco-tanssijoiden määrällä.
Vene siis siirrettin travelliftillä monttuun ja mereen. Jussi kruisaili omistajan elkein aisapaikalle F-laituriin (entisen omistajan suosiollisella ja kannustavalla opastuksella). Sittemmin entinen omistaja, meitä jälleen evästettyään lähti Madridiin pakoon paikallista fiestaa.
Paatilla me levitimme n. 120 kiloa matkatavaraa ympäriinsä ja Reijalle lankesi järjestelytaakka, hän meni kaappiin. Jussi ja Antti asensivat mitä sattui tai ainakin suorittivat johtotehtäviä. Pääasiassa Jussi oli torstain melko hiljainen - ei niin kova krapula, vaan vielä kovempi flunssa, joka vei äänen. Illalla pienet torkut ja fiestaan (ks. yllä).
Perjantai oli merkittävästi tehokkaampi työpäivä. Torqeedo tuli asennettua ja koeajettua, Torqeedo siis on kumiveneeseen hankittu SÄHKÖperämoottori (Ulla huom!). Päätettiin hankkia sähköperämoottori, jottei tarvitse palavaa nestettä (bensiini) varas
toida aluksessa. Invertterin tuoton pitäisi riittää moottorin akun lataamiseen, tarvittaessa värkätään tarpeeseen sopiva 12 V laturi tai käytetään generaattoria.
Aluksen nimi on nyt ulkopuolisenkin silmissä vaihtunut. Honkanen ja Eriksson tekivät
komiat kyltit - KIITOS!
Pähkäilimme aikamme maasähkön saantia, kun ensin oli hankittu sopivat adapterit. Lopulta apu löytyi näennäisen läheltä - Jussin pähkäillessä sähkömurhetta laiturilla paikalle tuli herra, joka kertoi olevansa Ismaelin (ent. omistaja) hyvä ystävä ja käyneensä purjeveneellä Helsingissä. Saatuaan tietää sähköongelmastamme hän oli ilmeisesti ottanut yhteyttä satamakonttoriin ja yhtäkkiä päivystävä marinero tuli auttamaan miestä hädässä.
Maasähkön kytkeydyttyä totesimme, että akkuvesien taso on syytä tarkistaa. Tarkistimme ja havaitsimme puutteita. Repsol palvelee aamusta iltamyöhään. Joskus saattaa lompakko unohtua matkasta ja joutuu saman asian vuoksi jonottamaan useamman kerran. Jussin ja Antin Repsol-reissun aikana Reija tuli kaapista (ks. yllä)
Pääpiirteittäin on puuhailtu yhtä sun toista veneen siirtoreissun onnistumiseksi ja tulevien miehistöjen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Tuuli-ikkuna näyttäisi olevan parhaimmillaan joko nyt tai tiistaina. Lähtö siis siirretään tiistaille. Lauantaille on suunnitteilla koeajoja ja provianttireissu. On huomattava myös, että Mosel-joki Ranskan puolella sulkeutuu 3.6., joten sitä ennen pitäisi keksiä varasuunnitelma tai selviytyä Saksaan asti.
Kello on nyt lauantaina 01.42 ja kipparin käskystä miehistö käy nyt nukkumaan.
Espanjan veneily on yhtä juhlaa - Santa Marian juhla elokuussa, nyt "Feria de Primavera y Fiesta del Vino Fino". Koko kaupunki, marina mukaan lukien, suljetaan neljäksi päiväksi. Kaikki asukkaat (ensimmäisenä iltana naiset) pukeutuvat flamenco-asuihinsa ja juovat uuden sadon Vino Finoa. Reijan flamenco-puku jäi kotiin, joten hän tyytyi Rukka Windstopperiin ja farkkuihin. Festivaali itse hämmästytti suuruudellaan ja lastenrattaiden ja niiden kyydissä olijoiden flamenco-tanssijoiden määrällä.
Vene siis siirrettin travelliftillä monttuun ja mereen. Jussi kruisaili omistajan elkein aisapaikalle F-laituriin (entisen omistajan suosiollisella ja kannustavalla opastuksella). Sittemmin entinen omistaja, meitä jälleen evästettyään lähti Madridiin pakoon paikallista fiestaa.
Paatilla me levitimme n. 120 kiloa matkatavaraa ympäriinsä ja Reijalle lankesi järjestelytaakka, hän meni kaappiin. Jussi ja Antti asensivat mitä sattui tai ainakin suorittivat johtotehtäviä. Pääasiassa Jussi oli torstain melko hiljainen - ei niin kova krapula, vaan vielä kovempi flunssa, joka vei äänen. Illalla pienet torkut ja fiestaan (ks. yllä).
Perjantai oli merkittävästi tehokkaampi työpäivä. Torqeedo tuli asennettua ja koeajettua, Torqeedo siis on kumiveneeseen hankittu SÄHKÖperämoottori (Ulla huom!). Päätettiin hankkia sähköperämoottori, jottei tarvitse palavaa nestettä (bensiini) varastoida aluksessa. Invertterin tuoton pitäisi riittää moottorin akun lataamiseen, tarvittaessa värkätään tarpeeseen sopiva 12 V laturi tai käytetään generaattoria.
Aluksen nimi on nyt ulkopuolisenkin silmissä vaihtunut. Honkanen ja Eriksson tekivät komiat kyltit - KIITOS!
Pähkäilimme aikamme maasähkön saantia, kun ensin oli hankittu sopivat adapterit. Lopulta apu löytyi näennäisen läheltä - Jussin pähkäillessä sähkömurhetta laiturilla paikalle tuli herra, joka kertoi olevansa Ismaelin (ent. omistaja) hyvä ystävä ja käyneensä purjeveneellä Helsingissä. Saatuaan tietää sähköongelmastamme hän oli ilmeisesti ottanut yhteyttä satamakonttoriin ja yhtäkkiä päivystävä marinero tuli auttamaan miestä hädässä.Maasähkön kytkeydyttyä totesimme, että akkuvesien taso on syytä tarkistaa. Tarkistimme ja havaitsimme puutteita. Repsol palvelee aamusta iltamyöhään. Joskus saattaa lompakko unohtua matkasta ja joutuu saman asian vuoksi jonottamaan useamman kerran. Jussin ja Antin Repsol-reissun aikana Reija tuli kaapista (ks. yllä)
Pääpiirteittäin on puuhailtu yhtä sun toista veneen siirtoreissun onnistumiseksi ja tulevien miehistöjen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Tuuli-ikkuna näyttäisi olevan parhaimmillaan joko nyt tai tiistaina. Lähtö siis siirretään tiistaille. Lauantaille on suunnitteilla koeajoja ja provianttireissu. On huomattava myös, että Mosel-joki Ranskan puolella sulkeutuu 3.6., joten sitä ennen pitäisi keksiä varasuunnitelma tai selviytyä Saksaan asti.
Kello on nyt lauantaina 01.42 ja kipparin käskystä miehistö käy nyt nukkumaan.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Päivämäärät järjestykseen
Jotta tästä blogista on meillekin jotain apua muistelmien kirjoittamisessa, muokkasimme tekstien julkaisupäivämäärät vastaamaan todellisia tapahtumia.
H-hetki sitäpaitsi lähestyy. Kohta päivityksiä matkalta.
Reittihän tulee kulkemaan Espanjasta el Puerto de Santa Marian kaupungista Puerto Sherry -nimisestä satamasta Atlantin rannikkoa Gibraltarille, josta Espanjan aurinkorannikkoa kohti Marseillesin kyljessä olevaa Saint-Louis-du-Rhone -nimistä satamakaupunkia. Rhone-jokea ylöspäin Saone-joelle, Saone-jokea kohti Canal des Vosgesia (ent. Canal de l'Est), Vosgesilta Nancyn kautta Mosel-joelle, jota pitkin alas kohti Koblenzia, Koblezista Rheinia pitkin Mittellandkanaliin, josta suunnitelmien mukaan Elbe-seitenkanalia pitkin Elbelle ja Lübeckiin. Lübeckistä sitten Ruotsin rannikkoa taivaltaen kohti Raumaa.
Tuossa oikealla kädellä Google mapsiin avautuva karkea reittisuunnitelma.
H-hetki sitäpaitsi lähestyy. Kohta päivityksiä matkalta.
Reittihän tulee kulkemaan Espanjasta el Puerto de Santa Marian kaupungista Puerto Sherry -nimisestä satamasta Atlantin rannikkoa Gibraltarille, josta Espanjan aurinkorannikkoa kohti Marseillesin kyljessä olevaa Saint-Louis-du-Rhone -nimistä satamakaupunkia. Rhone-jokea ylöspäin Saone-joelle, Saone-jokea kohti Canal des Vosgesia (ent. Canal de l'Est), Vosgesilta Nancyn kautta Mosel-joelle, jota pitkin alas kohti Koblenzia, Koblezista Rheinia pitkin Mittellandkanaliin, josta suunnitelmien mukaan Elbe-seitenkanalia pitkin Elbelle ja Lübeckiin. Lübeckistä sitten Ruotsin rannikkoa taivaltaen kohti Raumaa.
Tuossa oikealla kädellä Google mapsiin avautuva karkea reittisuunnitelma.
torstai 11. huhtikuuta 2013
ATIS vai ei
Euroopan sisävesillä käytettävä ATIS järjestelmä alkoi vaivata mieltä. Internetin syövereistä selvisi, että ainakin Iso-Britannian lippua kantavilla aluksilla ATIS hoidetaan siten, että lisätään aluksen varsinaisen MMSI:n eteen lisätään numero 9 ja se syötetään ATIS-numeroksi toiminnon sisältävään VHF-radioon.
Lopulta mutkien kautta päädyin Belgian 'viestintäviraston' sivuille http://www.rainwat.bipt.be, jossa etusivulla lukee selkeästi: "Procedure for ships sailing the flag of non-rainwat countries". Otsikon alla olevan tekstin mukaan RAINWAT koskee myös sopimuksen tehneiden maiden ulkopuolisia aluksia, jotka kulkevat sopimusmaiden sisävesillä. Lisäksi mainitaan, että RAINWAT-maiden ulkopuoliset alukset muodostavat ATIS-numeronsa lisäämällä numeron 9 MMSI-numeron eteen.
Suosittelen linkin seuraamista ja asiaan perehtymistä. Epäselvää on edelleen, että millä keinoin tuota asiaa valvotaan ja onko rikos kuinka suuri, jos ei ATIS-radiota olekaan.
-Antti
Lopulta mutkien kautta päädyin Belgian 'viestintäviraston' sivuille http://www.rainwat.bipt.be, jossa etusivulla lukee selkeästi: "Procedure for ships sailing the flag of non-rainwat countries". Otsikon alla olevan tekstin mukaan RAINWAT koskee myös sopimuksen tehneiden maiden ulkopuolisia aluksia, jotka kulkevat sopimusmaiden sisävesillä. Lisäksi mainitaan, että RAINWAT-maiden ulkopuoliset alukset muodostavat ATIS-numeronsa lisäämällä numeron 9 MMSI-numeron eteen.
Suosittelen linkin seuraamista ja asiaan perehtymistä. Epäselvää on edelleen, että millä keinoin tuota asiaa valvotaan ja onko rikos kuinka suuri, jos ei ATIS-radiota olekaan.
-Antti
lauantai 30. maaliskuuta 2013
Fugawi Marine 5 ja USGlobalsat BU-353 GPS
Navigointitietokoneeksi toistaiseksi valjastettava Lenovo Thinkpad E530 Windows 7 Professional -käyttöjärjestelmällä saapui vasta varustelureissun jälkeen, joten ei saatu sitä koeajettua.
Kone pois paketista ja John Nurmiselta hankittu Fugawi 5 sisään. Fugawi asentui ongelmitta ja näytti pyörivän melko hyvin, kunhan ensin asetti virransäästöominaisuudet pois päältä. Koneesta tuntui teho loppuvan virransäästön ollessa käytössä.
Seuraavaksi avasin USGlobalsat BU-353 GPS-paketin. Mukana seurannut levy koneeseen sisään ja asennushommiin. Asennus sujui ongelmitta, mutta kohta murheet alkoivat. Gepsi sai kyllä virtaa, kuten olettaa saattoi, mutta Prolificin Serial-USB -ajuri ei ollut yhteistyökykyinen - paikkatietoa ei näkynyt mukana seuranneessa GPSinfo-sovelluksessa, eikä sen paremmin Fugawissakaan. Windowsin laitehallinnassa kaikki näytti olevan ok.
Tutkiskelun jälkeen totesin Profilicin ajurin olevan melko vanha. Uusin versio ajurista (1.8.0) löytyi Profilicin sivuilta. USGlobalsat tarjosi sivuillaan versiota 1.7.0. Asensin ajurin, käynnistin tietokoneen uudelleen ja jännityksellä avasin GPSinfo-sovelluksen. Ei edelleenkään mitään. Laitehallinnassa com-portti näkyi ja näytti olevan numeroltaan 3, GPSinfo ei sitä kuitenkaan löytänyt. Onnekseni olin havainnut USGlobalsatin tarjoavan uutta versiota myös GPSinfosta, latasin sen ja asensin.
Asennushässäkän jälkeen gepsi jälleen kiinni tietokoneeseen ja siinä se oli! Laite käynnistyi ja muutaman minuutin kuluttua oli jo paikkatieto käsissä. Fugawissa ei tarvinnut kuin valita oikea com-portti nmea tulolle ja hetken päästä paatti sijoittui kartalle oikeaan paikkaan.
On huomattava, että usb-serial adapterin luomaa com-porttia ei pysty tietokoneessa käytämään kuin yksi ohjelma kerrallaan. Mikäli kuitenkin sijaintitietoa tarvitaan useampaan ohjelmaan samanaikaisesti, voidaan käyttää ilmaista ohjelmaa nimeltään GPSGate, joka lukee tietoa yhdestä com-portista ja pystyy jakamaan sen useille virtuaalisille com-porteille ja pystyy samalla moniin muihin toimintoihin.
-Antti
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Varustelureissu
Maaliskuun alkuun järjestettiin varustelureissu. Viikoksi El Puerto de Santa Mariaan viettämään aikaa Banksin pilssissä ja konehuoneessa ja vähän ulkonakin.
Viikon missiot:
Menolennot Malagaan jakautuivat valitettavasti kahdelle päivälle. Antti meni jo lauantaina, Jussi ja Reija saapuivat sunnuntaina. Sunnuntaina suunta kohti El Puerto de Santa Mariaa, jonne saavuimme noin klo 15. Valitettavasti telakka-alue on kiinni viikonloppuisin, joten sunnuntaina keskityttiin enemmän sadepisaroiden väistelyyn, juomiseen ja syömiseen.
Aamulla herätys, aamupala ja paatille. Ensin oli syytä tutustua uudemman kerran alukseen ja tutkia kaiken maailman kytkimiä. Tutkimusten jälkeen alkoi kytkentöjen kartoitus, joka osoittautui melkoiseksi työmaaksi. Alkuperäiset American Marinen tekemät kytkennät ovat todella siististi tehdyt, mutta jokainen omistaja lienee vuorollaan lisännyt joitain johtoja ja lopputuloksen saattaa kukin arvata.
Hiljalleen johdotus alkoi selvitä ja löytyi jopa joku logiikka. Paljon löytyi myös turhia johtoja, joissa toinen pää oli vapaana.
Kun vanhojen näyttöjen ja autopilotin kytkennät oli selvitetty, suoritimme uuden Raymarine E7 -plotterin koekytkennän. John Nurminen Marinen asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti vanhemmassa Seatalk1-verkossa olevat laitteet (Smartpilot 150 Course Computer, ST60+ Tridata -näytöt sekä ST6001+ autopilotin ohjausyksiköt) liitettiin autopilotin Seatalk-portista Seatalk-Seatalkng Converterille, johon koekytkennässä kytkimme plotterin sekä tietenkin Seatalkng backbonen päätevastukset. Ja kuinka ollakaan, plotterin näytölle ilmestyi Seatalk1-verkon dataa. Lisäksi pilottia pystyi kontrolloimaan plotterilta, joten tunnelin päässä näkyi valoa. Vielä kun saisi backbonen jotenkin ujutettua konehuoneesta flybridgelle.
Tiistaiksi klo 11.00 oli sovittu treffit entisen omistajan kanssa. Säätiedotus lupasi sadetta koko päiväksi, joten päätimme pitää ostospäivän. Paatille kuitenkin aamulla hyvissä ajoin odottelemaan herra Sepúlvedaa.
Pidimme muutaman tunnin palaverin ja saimme paljon arvokasta reittitietoa koskien retkemme Välimeren osuutta. Lisäksi kävimme toistamiseen läpi veneen ominaisuuksia ja laitteita.
Bimini vietiin vielä korjattavaksi telakka-alueen purjeneulomoon, minkä jälkeen suunnaksi otettiin Sepúlvedan suosittelemana kauppakeskus El Paseo ja siellä erityisesti Carrefour.
Carrefourissa kierrettiin lähes kaksi tuntia tarvikkeita etsien. Löydettiin myös siedettävän hintaisia 6-vaihteisia taittorunkopyöriä. Tyynyt ja peitot taas eivät missään tapauksessa sovi suomalaiseen veneeseen. Perinteinen yhden hengen tyyny on näet koko sängyn levyinen ja yhden hengen peiton leveys 180 cm, joka ei millään sovi suomalaisen pussilakanan sisään. Tyynyt ja peitot täytyy siis viedä Suomesta.
Aurinko paistoi aamulla kirkkaalta taivaalta ja tuli hyvin toiveikas olo. Paatilla asennettiin karttaplotteri paikalleen ja vedettiin Seatalkng-runkokaapeli konehuoneesta flybridgelle. Mokoman johdon vetämiseen käytettiin aikaa lähes kaksi tuntia, mutta lopputulos oli mainio; kaapeli saatiin katkomatta ujutettua alakertaan flybridgen ja salongin välistä yhdysputkea, jossa myös ohjausvaijerit ja koneiden hallitakaapelit kulkevat. Ahdasta oli ja pitkän aikaa oltiinkin muutaman sentin päässä maalista.
VHF-DSC -radion (Cobra MR F75) paikkatieto (nmea 0183) oli aiemmin otettu vanhasta Garminin plotterista, jonka tilalle uusi Raymarine E7 asennettiin. Aluksi kytkimme vanhaan tapaan radion E7:n nmea ulostuloon, homma hoitui, mutta vaikuttu melko monimutkaiselta, sillä plotteria oli tarkoitus käyttää tilanteen mukaan flybridgella tai alaohjaamossa. Muutaman oluen (Cruzcampo SIN) jälkeen keksimme, että otetaan radion paikkatieto kurssitietokoneen nmea-ulostulosta, jolloin selvitään yhdellä johdolla.
Päivän päätteeksi vielä tutkittiin mastoon meneviä johtoja, niihin olisi saatava riittävästi löysää, jotta selvitään maston kaadosta. Autopilotin kolinaa vähentääksemme asensimme flybridgen ruorin akselin päähän tuen vähentämään akselin notkumista ja sen myötä ketjun löystymistä.
Reija kävi päivällä kaupungissa hoitamassa työasioitaan paikallisessa pankissa ja samalla kierteli pikkukauppoja uusia kenkiä, sekä kaksipuolista teippiä etsien - ilman menestystä. Siestakin iski päälle ja hotellin parveke alkoi tuntua houkuttelevammalta.
Torstaiaamuna nopea kauppareissu Carrefouriin, hankintalistalla toinen taittorunkopyörä, joka sattui olemaan 20 euroa halvempi kuin edellisenä päivänä. Pyörän lisäksi mukaan tarttui 15-metrinen jatkojohto, jotta hiustenkuivainta voisi käyttää paatilla joka puolella.
Kauppareissun jälkeen pieni välipala ja paatille. Ensimmäiseksi otimme esiin ristiviivalaserin ja rullamitan. Laserin ja mitan avulla pikkuhiljaa mitta kerrallaan saatiin jonkinlainen käsitys veneen korkeudesta. Jatkossa korkeuden voi tarkistaa mittaamalla partaalta tietystä kohdasta etäisyyden vedenpintaan. Niille, joita asia kiinnostaa, kerrottakoon, että masto ulottuu yläkannelta noin 385 senttimetriä taivasta kohden. Etäisyys maston jalasta takapartaalle on noin 380 senttimetriä. Joten jos mastoon teettää saranan yläkannen korkeudelle, ehkä vähän ylemmäskin, saadaan se taittumaan alas siten, ettei synny peräylitystä ja että säilyy hyvä seisomakorkeus takakannella. Tätä saranointia suunnitellessa pitää myös huomioida, ettei tutka jää korkeimmaksi kohdaksi maston ollessa kaadettuna.
Señor Sepúlveda kävi kääntymässä ja toi taas melkoisen määrän tarvikkeita ja työkaluja. Myös autopilotin kolina saatiin korjattua. Suurin syy saattoi olla, että pilotin asetuksissa oli valittu vääräntyyppinen työyksikkö. Valittuna oli tyyppi 5 eli jatkuvasti pyörivä hydraulipumppu, kun valintana olisi pitänyt olla tyyppi 3, pyörivä työyksikkö.
Päivän merkittävimpänä tavoitteena oli mastosulkeiset. Johtoihin paljon löysää ja osa liittimistä irti ja läpivienneistä ulos, puomi alas, vantit irti ja hommiin. Ilman suurempia kommelluksia masto saatiin kaadettua, on kuitenkin toivottavaa, että tositilanteessa pystyisi vaikka kolmen hengen voimin sitä touhuamaan, kahdelle oli turhan paljon puuhaa - ainakin ensimmäisellä kerralla. Hetki lepuutettiin mastoa kannella, jonka jälkeen tuupattiin se takaisin ylös, kiristettiin vantit ja kytkettiin johdot. Kaikki hyvin. Varustelureissun suurimmat tavoitteet oli saavutettu!
Aamulla tavaroiden pakkausta ja toisen huoneen luovutus. Paatilla irrotettiin vanha rekisterinumero, siihen sitä hiustenkuivaajaa tarvittiin, ja siivottiin jäljet. Uusi rekisterinumero (H-415) teipattiin ja sitten olikin jo suuntana Torremolinos ja lauantaiaamuna Malagan kautta Helsinkiin.
Lauantaiaamun lento oli hieman myöhässä ja lastaus pyrittiin suorittamaan mahdollisimman nopeasti. Odotellessamme putkessa pääsyä koneeseen, edellämme oleva nuorten miesten joukko aloitti moniäänisen laulun Suomen Neidolle. Henkilökunta yhtyi meidän kanssamatkustajien suosionosoituksiin ja kiitteli nuoria kauniista laulusta. Laulu videoitiin, mutta valitettavasti vielä tuntemattomasta syystä ääniraita ei tallentunut videolle, joten muisto jäi vain mieliimme.
Viikon missiot:
- nykyisen Seatalk-verkon selvitys ja kaaviokuva
- tulevan Seatalkng-verkon suunnittelu ja johtovedot
- Raymarine E7 asennus
- Seatalk-Seatalkng Converterin asennus
- VHF-DSC:n NMEA0183 paikkatiedon nykyisen lähteen selvitys ja johdotus, sekä muutos tulevaan verkkoon
- autopilotin kolinan korjaus
- maston kaato
- kumiveneen täyttö ja tarkistus
- rekisterinumeron teippaus ja vanhojen poisto
- keittiötarvikehankintoja
Menolennot Malagaan jakautuivat valitettavasti kahdelle päivälle. Antti meni jo lauantaina, Jussi ja Reija saapuivat sunnuntaina. Sunnuntaina suunta kohti El Puerto de Santa Mariaa, jonne saavuimme noin klo 15. Valitettavasti telakka-alue on kiinni viikonloppuisin, joten sunnuntaina keskityttiin enemmän sadepisaroiden väistelyyn, juomiseen ja syömiseen.
Maanantai 11.3.
 |
| Ensimmäiseksi tietenkin Suomen lippu ylös |
Hiljalleen johdotus alkoi selvitä ja löytyi jopa joku logiikka. Paljon löytyi myös turhia johtoja, joissa toinen pää oli vapaana.
Kun vanhojen näyttöjen ja autopilotin kytkennät oli selvitetty, suoritimme uuden Raymarine E7 -plotterin koekytkennän. John Nurminen Marinen asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti vanhemmassa Seatalk1-verkossa olevat laitteet (Smartpilot 150 Course Computer, ST60+ Tridata -näytöt sekä ST6001+ autopilotin ohjausyksiköt) liitettiin autopilotin Seatalk-portista Seatalk-Seatalkng Converterille, johon koekytkennässä kytkimme plotterin sekä tietenkin Seatalkng backbonen päätevastukset. Ja kuinka ollakaan, plotterin näytölle ilmestyi Seatalk1-verkon dataa. Lisäksi pilottia pystyi kontrolloimaan plotterilta, joten tunnelin päässä näkyi valoa. Vielä kun saisi backbonen jotenkin ujutettua konehuoneesta flybridgelle.Tiistai 12.3.
Tiistaiksi klo 11.00 oli sovittu treffit entisen omistajan kanssa. Säätiedotus lupasi sadetta koko päiväksi, joten päätimme pitää ostospäivän. Paatille kuitenkin aamulla hyvissä ajoin odottelemaan herra Sepúlvedaa.
Pidimme muutaman tunnin palaverin ja saimme paljon arvokasta reittitietoa koskien retkemme Välimeren osuutta. Lisäksi kävimme toistamiseen läpi veneen ominaisuuksia ja laitteita.
Bimini vietiin vielä korjattavaksi telakka-alueen purjeneulomoon, minkä jälkeen suunnaksi otettiin Sepúlvedan suosittelemana kauppakeskus El Paseo ja siellä erityisesti Carrefour.
Carrefourissa kierrettiin lähes kaksi tuntia tarvikkeita etsien. Löydettiin myös siedettävän hintaisia 6-vaihteisia taittorunkopyöriä. Tyynyt ja peitot taas eivät missään tapauksessa sovi suomalaiseen veneeseen. Perinteinen yhden hengen tyyny on näet koko sängyn levyinen ja yhden hengen peiton leveys 180 cm, joka ei millään sovi suomalaisen pussilakanan sisään. Tyynyt ja peitot täytyy siis viedä Suomesta.
Keskiviikko 13.3.
Aurinko paistoi aamulla kirkkaalta taivaalta ja tuli hyvin toiveikas olo. Paatilla asennettiin karttaplotteri paikalleen ja vedettiin Seatalkng-runkokaapeli konehuoneesta flybridgelle. Mokoman johdon vetämiseen käytettiin aikaa lähes kaksi tuntia, mutta lopputulos oli mainio; kaapeli saatiin katkomatta ujutettua alakertaan flybridgen ja salongin välistä yhdysputkea, jossa myös ohjausvaijerit ja koneiden hallitakaapelit kulkevat. Ahdasta oli ja pitkän aikaa oltiinkin muutaman sentin päässä maalista.
 |
| Kytkennät valmiina |
Päivän päätteeksi vielä tutkittiin mastoon meneviä johtoja, niihin olisi saatava riittävästi löysää, jotta selvitään maston kaadosta. Autopilotin kolinaa vähentääksemme asensimme flybridgen ruorin akselin päähän tuen vähentämään akselin notkumista ja sen myötä ketjun löystymistä.
Reija kävi päivällä kaupungissa hoitamassa työasioitaan paikallisessa pankissa ja samalla kierteli pikkukauppoja uusia kenkiä, sekä kaksipuolista teippiä etsien - ilman menestystä. Siestakin iski päälle ja hotellin parveke alkoi tuntua houkuttelevammalta.
Torstai 14.3.
Torstaiaamuna nopea kauppareissu Carrefouriin, hankintalistalla toinen taittorunkopyörä, joka sattui olemaan 20 euroa halvempi kuin edellisenä päivänä. Pyörän lisäksi mukaan tarttui 15-metrinen jatkojohto, jotta hiustenkuivainta voisi käyttää paatilla joka puolella.
Kauppareissun jälkeen pieni välipala ja paatille. Ensimmäiseksi otimme esiin ristiviivalaserin ja rullamitan. Laserin ja mitan avulla pikkuhiljaa mitta kerrallaan saatiin jonkinlainen käsitys veneen korkeudesta. Jatkossa korkeuden voi tarkistaa mittaamalla partaalta tietystä kohdasta etäisyyden vedenpintaan. Niille, joita asia kiinnostaa, kerrottakoon, että masto ulottuu yläkannelta noin 385 senttimetriä taivasta kohden. Etäisyys maston jalasta takapartaalle on noin 380 senttimetriä. Joten jos mastoon teettää saranan yläkannen korkeudelle, ehkä vähän ylemmäskin, saadaan se taittumaan alas siten, ettei synny peräylitystä ja että säilyy hyvä seisomakorkeus takakannella. Tätä saranointia suunnitellessa pitää myös huomioida, ettei tutka jää korkeimmaksi kohdaksi maston ollessa kaadettuna.
Señor Sepúlveda kävi kääntymässä ja toi taas melkoisen määrän tarvikkeita ja työkaluja. Myös autopilotin kolina saatiin korjattua. Suurin syy saattoi olla, että pilotin asetuksissa oli valittu vääräntyyppinen työyksikkö. Valittuna oli tyyppi 5 eli jatkuvasti pyörivä hydraulipumppu, kun valintana olisi pitänyt olla tyyppi 3, pyörivä työyksikkö.
Päivän merkittävimpänä tavoitteena oli mastosulkeiset. Johtoihin paljon löysää ja osa liittimistä irti ja läpivienneistä ulos, puomi alas, vantit irti ja hommiin. Ilman suurempia kommelluksia masto saatiin kaadettua, on kuitenkin toivottavaa, että tositilanteessa pystyisi vaikka kolmen hengen voimin sitä touhuamaan, kahdelle oli turhan paljon puuhaa - ainakin ensimmäisellä kerralla. Hetki lepuutettiin mastoa kannella, jonka jälkeen tuupattiin se takaisin ylös, kiristettiin vantit ja kytkettiin johdot. Kaikki hyvin. Varustelureissun suurimmat tavoitteet oli saavutettu!
Perjantai 15.3.
Aamulla tavaroiden pakkausta ja toisen huoneen luovutus. Paatilla irrotettiin vanha rekisterinumero, siihen sitä hiustenkuivaajaa tarvittiin, ja siivottiin jäljet. Uusi rekisterinumero (H-415) teipattiin ja sitten olikin jo suuntana Torremolinos ja lauantaiaamuna Malagan kautta Helsinkiin.
Lauantaiaamun lento oli hieman myöhässä ja lastaus pyrittiin suorittamaan mahdollisimman nopeasti. Odotellessamme putkessa pääsyä koneeseen, edellämme oleva nuorten miesten joukko aloitti moniäänisen laulun Suomen Neidolle. Henkilökunta yhtyi meidän kanssamatkustajien suosionosoituksiin ja kiitteli nuoria kauniista laulusta. Laulu videoitiin, mutta valitettavasti vielä tuntemattomasta syystä ääniraita ei tallentunut videolle, joten muisto jäi vain mieliimme.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Kauppakirjoja tekemään
Tarjous oli jätetty ja hyväksytty, seuraava askel olikin tarkastusmatka Cadiziin. Eipä ole ennen reissattua Etelä-Euroopassa neljää kertaa kesässä. Vene ylös vedestä muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen näkee mahdolliset osmoosivauriot. Koneiden ja varusteiden tarkastukset ja niin edelleen.
Isommalla kuuden hengen porukalla lähdettiin tutkimaan ja tarkastelemaan venettä. Jälleen lennot Malagaan ja sieltä autoilla El Puerto de Santa Mariaan.
Tutkimusten ja koeajojen jälkeen koitti totuuden hetki. Kaupanteon kohteen todettiin vastaavan sitä, mitä oli lähdetty ostamaan. Lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että alun perin myynnissä oli ollut vuonna 1982 valmistunut Grand Banks, joka tutkimusten jälkeen osoittautuikin 1973 valmistuneeksi 1974 käyttöönotetuksi (kiitos Grand Banks Europen Luc Colpinille). Tällä nyt ei sinänsä ollut mitään merkitystä, olihan ostopäätös kuitenkin tehty hyvän yleiskunnon ja vuonna 2003 tehdyn suuren kunnostuksen perusteella. Hintaa vuosimalliasian vuoksi toki vielä onnistuttiin säätämään.Kruisailua Atlantilla omalla veneellä
Ajelulle omalla veneellä lähdettiin seuraavana päivänä. Cadizin lahti ja siihen laskevan joen suualue kierreltiin. Suoritettiin pienimuotoisia käännöskokeita ja pysäytystestejä. Aiempaan verrattuna vene tuntui melko "laivalta" majesteetillisen rauhallisine liikkeineen. Satamaan palatessamme Jussi vähän sekoili kahvojen kanssa. Seurauksena onneksi vain pieni töytäisy (Jussin mielestä) laiturin kumeihin (mustia jälkiä). Kyllä monitoimikahvat tuntuvat melko helpoilta näihin erillislaitteisiin verrattuna. Iltapäivällä nautittiin auringosta paikallisten tapaan kannella istuskellen, viiniä ja pieni suolapaloja nauttien, mikä asia oli seuraavana päivänä myös herra Sepúlvedan tiedossa. "Isoveli valvoo". Jälleen Reija myös kokeneena viininhankkijana haki sataman ravintolasta täydennystä.
Talviteloille
Seuraavana päivänä tankkasimme veneen ja nostimme hänet sovitun aikataulun mukaisesti talviteloille.
Lisäksi entinen omistaja lupasi valvoa ja huolehtia veneestä talven yli. Ei muutakuin ovi lukkoon, toinen avain herra Sepúlvedalle, toinen taskuun ja haikein mielin hotellille. Seuraavana päivänä ajelimme Malagaan yöksi ja aamuvarhaisella lensimme jälleen Suomeen.
Eiköhän venekuume tullut nyt taltutettua ja Reijakin on jo hyvin ymmärtäväinen, jopa innostunut
.
torstai 23. elokuuta 2012
Ranskan paatti vai Espanjan paatti ?
Cadizin reissun jälkeen jatkui arkinen aherrus mökkeilyn ohella. Illat kuluivat venevaihtoehtoja pohtien. Lopulta taulukkomuotoinen vertailu kuluarvioineen todettiin hyväksi.
Pohdittavia asioita:
- koneiden kunnon vertailu
- teak-kannen kunnon vertailu
- varustetaso
- yleiskunto
- hydraulic gangway
Pitkällisen puntaroinnin tuloksena päätettiin jättää tarjous Cadizin Bänksistä.
Pohdittavia asioita:
- koneiden kunnon vertailu
- teak-kannen kunnon vertailu
- varustetaso
- yleiskunto
- hydraulic gangway
Pitkällisen puntaroinnin tuloksena päätettiin jättää tarjous Cadizin Bänksistä.
maanantai 13. elokuuta 2012
Cadiz
 |
| Sinne se Kolumbus lähti |
Fiesta
Veneen sijainnissa oli tapahtunut pieni väärinymmärrys. Hotelli sijaitsi Cadizin saarella, kun taas vene siitä n. 30 kilometrin ajomatkan päässä El Puerto de Santa Maria -nimisessä kaupungissa. No eihän tuo ole mikään matka Suomesta tulleille. Ongelmaksi sen sijaan muodostui Cadizissa pääsy hotelliin. Eikä sekään johtunut meistä, vaan kaupungin pääkadun valloittaneesta fiestakulkueesta. Kulkue oli temmannut mukaansa varmaan kaikki Cadizin ja ympäristön ihmiset pikkulapsista vanhuksiin - ja samba soi. Soitettuamme Antille, saimme tietää, että fiestaa vietettiin Santa Marian (Pyhän Marian) kunniaksi - kiitos Antin ja Googlen. Meillä oli kuitenkin edelleen ongelma, olimme itäpuolella katua, kun taas hotelli länsipuolella. EIKÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA YLITTÄÄ KATUA AUTON KANSSA.
Parin tunnin kiertelyn jälkeen saimme yhden poliisin sympatiat puolellemme: "Me olemme tässä ja hotelli on tuossa, noin puolentoista korttelin päässä. Voisimmeko millään ...jne??" Hän antoi luvan ajaa kulkueen perään, vaan eipä enää seuraavassa risteyksessä selittelyt auttaneet. Ei muuta kuin takaisin itäpuolelle. Kun loppujen lopuksi olimme länsipuolella pohjoiskärjen kiertäneinä, näimme että tuolla se hotellimme on, mutta sinne johti yksisuuntainen katu, jonka ajosuunta oli tietenkin vastainen. Jussi kysymään poliisilta neuvoa. Se kuului: "Ajakaa sinne vaan." Ja niin ajettiin, poliisin luvalla, vastaantulijoita väistellen, hotellille, joka oli tosi tosi hulppea ilmestys.
Pääsimme sittenkin hotellimme edustalle, eikun auto parkkiin ja respaan kysymään tietä parkkihalliin.Vastaanottovirkailija oli hyvin kohtelias pyytäessään passia, joka oli - missäs muualla kuin autossa. Saimme hänet kuitenkin ymmärtämään, että käymme viemässä auton ensin ja tuomme sitten passit tullessamme. Se vaati kuitenkin kärsivällistä neuvottelua, mikä väsyneenä ei ole kaikkein helpoin homma. Huoneessa odotti iloinen yllätys: Cava-pullo hotellinjohtajan tervetuliaistoivotusten kera - siis huoneesta oli maksettu liikaa. Mutta tuntui se silti hyvältä kaiken kaupungin ympäriajon jälkeen.
Kärsivällisyys on hyve... vaikkakin joskus tuskaista
Seuraavana aamuna olimme intoa täynnä ja kärsimättömiä näkemään veneen, välittäjä kuitenkin kertoi, että omistaja on vuotuisella retkellään ja vene on paikalla VASTA maanantaina aamulla n. klo 10.00. Tapaaminen sovittiin heti aamuksi, Mutta, kuinkas muuten, huristelimme sunnuntaiaamuna Santa Marian venesatamaan katsomaan josko näkisimme Grand Banksin. No eihän se siellä ollut, joten taas vaadittiin kärsivällisyyttä.
Vihdoin koitti maanantai ja menimme ensitapaamiseen meille vielä vieraan Banksin kanssa, joka kantoi nimeä Sedrul. Siellä se on, sen täytyy olla se ja niin se olikin. Omistaja, herrasmies, merikapteeni Ismail Sepulveda käveli laituria pitkin meitä vastaan ja pääsimme tutustumaan jälleen yhteen Banksiin, nimeltään Sedrul.
Sedrul - rakkautta ensi silmäyksellä?
Jussi tutkaili koneet ja laitteet ja Reija kaikki laatikot, kaapit ja komerot ja voi sitä säilytystilojen runsautta. Ihme ja kumma, Jussi kulki selkä suorana jopa WC:ssä - Reijallahan ei sen suhteen mitään suurta ongelmaa Marikassakaan ollut. Ja sitten se kohokohta - MERELLE. Señor Sepúlveda kertoi vilpittömänä miehenä kaiken mahdollisen sekä huonot että hyvät puolet, Jussi kuunteli ja Reija nautti muuten vaan, mitä nyt omistaja välillä kyseli, että mitä tämä on englanniksi. Reija parhaan kykynsä mukaan yritti ymmärtää. Halogeenivalo tuotti ensin ongelmia, mutta sitten tapahtui oivallus: eihän espanjan kielessä äännetä sitä ensimmäistä h-kirjainta eli kyseessä ei ole mikään alogen, vaan halogen.Paljon nähtiin dokumentteja tehdyistä kunnostustöistä: uudet teakit ja niiden alaiset lasikuitutyöt, osmoosikäsittelyt, konerempat, rungon kunnostukset, sisustusverhoiluiden ja salongin sohvien uudistukset jne. Kaiken tämän herra Sepulveda kertoi teettäneensä Espanjan GB-edustajan valvovan silmän alla ja kaikki vuonna 2003. Reija totesi: "Täällä ei ole karvanoppaseiniä. YES!!!" No, Jussi tyytyi siihen, ettei niitä karvanoppia sitten ehkä tulekaan.
Adiós el Puerto de Santa Maria
Oltiin, käytiin, koettiin ja kaiken päätteeksi syötiin salmorejoa vaatimattomassa pikku kuppilassa. Reija totesi, että idyllinen paikka, tänne voisi tulla toistekin. Seuraavaksi suunnattiin kohti Malagaa ja Suomea. Ja jälleen sekavin aatoksin: "Olisiko se tämä...?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)