Suoraan Barcelonaan vai välipysähdys

Las Fuentesin illassa pohdittiin tulevia vaihtoehtoja. Barcelonaan joko suoraan tai yhden pysähdyksen taktiikalla. Laskettiin aikataulua ja päädyttin jälkimmäiseen. Pidempi reissu kohteena Segur de Calafell ja seuraavana päivänä muutaman tunnin pyrähdys Barcelonaan.

Calafell

Calafellin satama sijaitsi erikoisen muotoisen aallonmurtajayhdistelmän takana, ei varmasti aallokko tule sisään, mutta olipas mielenkiintoista osua oikeaan kohtaan. Rannalla oli jo joku marinero huitomassa suuntaa ja sinne mentiin. Laiturin ensimmäinen paikka, siis rannasta laskien, kylkikiinnitys ja sivutuuli. Oli kyllä kokemus. Osuttiin suurinpiirtein oikeaan kohtaan, eikä kolhittu.

Satamakonttorissa maksettiin 14 euroa ja oltiin tyytyväisiä. Meille tarjottiin myös pantillista kulkukorttia, mutta sitä ei olisi voinut palauttaa aamulla, joten päätimme säästää 10 euroa ja olla ilman. Marinero lupasi jättää wc/suihkutilojen oven auki, jotta pääsemme käyttämään niitä. Rantaruokailu kutsu oli kuitenki vastustamaton ja suurin toivein jalkauduimme kohti r
antabulevardia. Ongelmana oli matkalle ilmestyvä kalteriaita, johon meillä ei ollut kulkukorttia, ulospäin pääsi, mutta sisälle ei. Lyhyen tilannearvion jälkeen todettiin aidan olevan riittävän matala yli kiivettäväksi ja jatkettiin matkaa.

Bulevardin ravintoloista suurin osa oli jo sulkeutunut, löysimme onneksemme pizzerian, jostai sai neljän juuston pizzaa, kannataa maistaa, jos joskus kulkee Välimeren rannoilla. Takaisin tullessa satama-alueen vahti kulki juuri ylitysreitillämme. Reija piti vahtia, Jussi tunkkasi Antin ylös, ovi auki ja huomaamatta sisään. Kaikki hyvin.

Destination Barcelona

Aamulla herätys seitsemältä, konehuonekierros ja raudat laulamaan. Muutaman tunnin matkustus lähes peilityynessä johdatti meidät Barcelonaan. Suomesta Mannulta saatiin meiliä, että Formula 1 -sirkus on päättänyt myös tulla Barcelonaan (formulamatkailu jatkuu), epäiltiin ettei laituripaikkaa välttämättä löydy niin helposti. Reija otti puhelun Marina Port Vell -nimiseen satamaan ja meidät toivotettiin tervetulleiksi, paikka D44. Täällä lillitään "yes but no but"-köysiradan siimeksessä, fingerissä kiinni. D-laituri on ylivoimaisesti sataman paras - lähimpänä kaupunkia ja esteetön näkymä kaupunkiin.

Tämä paikka on jonkinlainen superyacht-marina, tunnemme itsemme hieman pieniksi, meitä on katseltu sillä silmällä, että sopisimmeko jonkun superjahdin apuveneeksi. Korkeus on todennäköisesti rajoittava tekijä, ettei kutsuja ole vielä tullut. Illan pimeässä ajattelimme virittää laservaa'an ja ilmoittaa tarkan korkeutemme katselijoille, voi olla että tullaan kotiin ilman venettä - toivottavasti ei.

Torqeedon huolto

Kumiveneen Torqeedo-sähköperämoottori ilmoitteli heti ensimmäisellä merikoeajolla jostain virheestä. Olimme yhteydessä moottorin meille myyneeseen IMA Industries -yhtiöön. Ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen asiantuntija Mikelin suhtautuminen oli ihailtavan joustavaa ja asiantuntevaa. Hän halusi tarkistaa moottorin kaiken varalta ja sovimme olevamme yhteydessä, mikäli pysähdymme Barcelonaan.

Moottori saatiin tarkastettua pienen taksimatkailun jälkeen, kaikki hyvin, taisi olla käyttäjillä hätäiset otteet. Mikäli ongelmia vielä ilmenee, sovimme olevamme jälleen yhteydessä.

Huomenna suunnataan jälleen kohti pohjoista. Suomeen päästäkseen on paikallisten mukaan mentävä etelään ja pohjoiseen lähtö herättää melkoista ihmetystä: "Voiko kanavia pitkin navigoida?", "Uskomatonta", "Eihän se ole mahdollista". Kerrottuamme kanavamahdollisuuksista, saamme aina lämpimät hyvän matkan toivotukset ja paljon onnea mukaamme.