Jos olette lukeneet Asterixia tiedätte, miltä kuulostaa kaksi Trubadurixia sellaiset kaksi laulavaa rakennusmiestä  työskenteli Cumbayeran lähes välittömässä läheisyydessä. Qui Qui Qui... niin ihanasti visertää lintu Trubadurixin sävelin. Cumbayeran miehistö oli hereillä. Hammaspyykki, kuten aina, Pekka nopsajalkaisena nouti boulangeriesta kolme maistuvaa patonkia, joista yksi oli lähes musta, mutta sitäkin maittavampi.
¨

Parcouria Vosgesin tapaan

Edessä oli rankka sulutussikermä, 22 sulkua ja 70 metriä nousua, joista Pekka kuittasi 60 ja Jussi 10, Reija juoksi kannella köysiä ojennellen. Meidän kehittämässämme sulutusmenetelmässä Pekka kiipesi tällä matematiikalla 60 metriä tikapuita yhden päivän aikana ja harrasti myös aitahyppyä. Kolmen sulun ajan hän lepäsi ja kipparoi Cumbayeraa ja ajoi sulkuihin ja oikea kipparimme Jussi sai kokea miehistön überrankan työtaakan. Tämän koettuaan Jussi ajoi loput sulut itse.

Keskisen Keski-Euroopan keskiaikainen maailma

Päivä oli kaiken kaikkiaan loistava, ohutta sateetonta yläpilveä. Maisemissa vaihtelivat linnat, linnut ja lehtometsät. Ehkä upein paikka oli Fontenoy-le-Château, sulku oli keskellä pittoreskiä kylää. Cumbayera jätti kylän, mutta silmät jäivät - kertakaikkiaan kaunis paikka.

Kello 17.45 mustat pilvet kerääntyivät taivaalla ja juuri sopivasti navigointiaika - 09.00-18.00 - loppui. Pysähdyimme Forges d'Uzemainiin. Jussi pilkkoi sipulin sekä valkosipulin kynsiä ja silminnähden parkui. Nettiyhteys on aika sumussa, kuten ympäristö muutenkin, mikä hankaloittaa yhteydenpitoa, mikä pätee myös puhelimiin. Juuri nyt tätä kirjoittaessamme edessämme on kuusi erilaista ranskalaista juusto, joista aiomme nyt ottaa makutestit. Lisukkeena on myös muutama jäljellä oleva viinitilkka.

Me emme lue emmekä koe historiaa, vaan ajamme sen läpi - hiljaiseksi vetää.