Utzemainin rantacamping jäi ja alkoi hurjaa sulutusta sateessa noin puolen kilometrin välein. 18 sulun jälkeen noustiin noin 55 metriä ja saavutettiin matkan korkein kohta Chomosseyn kylän kohdalla 360 metriä meren pinnasta. Sen jälkeen oli 10 km tasaista ja saavutettiin alamäki. 14 lennätyssulun jälkeen käännyttiin Epinalin suuntaan. VNF:n (sulutusmies) viisas mies kysyi, olemmeko menossa Epinaliin vai suoraan. Jussi ja Reija ei ymmärtänyt kysymyksestä yhtään mitään, Pekka sen sijaan ymmärsi jotain. Keksillä painettiin Epinal-nappia.

Kanava Epinaliin kulki Moselin yli sillassa, samassa kohdassa kulki maantiesilta ylitsemme. Alimpana oli siis Mosel-joki, sen yläpuolella Cumbayeran kulkema kanava ja sen yläpuolella maantiesilta. Ihmeellinen paikka.

Miehistön täydennystä

Keskiviikkona Annu ja Timo lähtivät iloisin mielin Jyväskylästä Tampereelle ja sieltä Frankfurt Hahnin kautta torstaina Epinaliin. Ajoitus onnistui erinomaisesti ja tapasimme Cumbayeran miehistöineen Epinalin satamassa. Kiireisin tehtävä oli täyttää muonavarasto, juomista puhumattakaan. Jussi korjasi takahytin vessan - taas. Nyt se kuitenkin onnistui yli odotusten. Sateissa ryvettynyt miehistö nautti sataman suihkusta ja sen jälkeen joukolla rannan ravintolaan syömään. 

Perjantain vaellus

Perjantaiaamu valkeni sateen ropistessa kotoisasti Cumbayeran kattoon. Timon vatsa temppuili ja piti häntä keulapainona (4 kertaa) muun joukon ajaessa uskomattoman matalien siltojen alta. Reijan oivallisilla  tropeilla Timokin saatiin sulutushommiin. Nautinnollista, aurinkoisina päivinä ehkä vielä mukavampaa.

TGV-sillan ali mennään siten, että ensin luullaan, että mennään ja sitten ei mennäkään, vaan peruutetaan. Kaikki painava siirrettiin keulaan mukaan lukien, lisäksi roskalaatikko ja tyhjät ämpärit täytettiin vedellä. Kaiken lisäksi Reija siirrettiin Jussin kanssa ankkuripelin päälle. Oltais otettu valokuva, muttei mahtunut kamera väliin eikä myöskään yhtään sormea, tyhjää tilaa oli n. 4 mm. Satoi, satoi ja Cumbayera on liian korkea näihin siltoihin, jännitysmomentteja oli joka sillalla, mutta selvittiin.  

Illalla nautittiin maittava ateria, Jussille papuja ja Pekalle pastaa, muutkin saivat osansa. Tutustuimme myös Reijan ja Jussin saamaan erinomaiseen selviytymislaatikkoon. Se kirvoitti pienen runonpätkänkin x-liikkeen (aerobic?) tahdin säilyttämiseksi. Tahdissa hypellen ja hokien: tiri  tari tii, tiri tari tii, nyt se on auki, nyt se on kiii. Aamulla sitten Pekka, Annu ja Timo matkaavat vähän matkaa eteenpäin ja kotimatkalle. Kiitos elämysmatkasta. Timokin kerkesi kokea muutakin kuin Tallinnan laivan hyttimatkailua - yksin.