La Lineaan yöksi ankkuripaikalle

Huh MIKÄ PÄIVÄ pienelle Jussi-pojalle. Atlantilta Välimerelle yhdessä päivässä. Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta mieliinpainuva kokemus varmaan koko CUMBAYERAN porukalle.

Päivä otti veronsa. Nyt ei jaksa muuta kuin mennä nukkumaan. Jatketaan huomenna päivällä tarinointia.

KAIKILLE TEILLE HAUSKAA VAPPUA!

Marinetraffic

Asennettiin aamulla tablettiin iAIS-niminen ohjelma. Nyt halukkaat voivat seurata menoa www.marinetraffic.com ja sieltä etsii Cumbayera.

Hetken päästä Tarifa ja sitten Gibraltar.

Lisää myöhemmin.

Pyhäpäivän viettoa El Puerto de Santa Mariassa

Antin vatsa heräsi hyvin levänneenä. Reija ja Jussi heräsivät aamu-uinnin jälkeen. Ensimmäinen kohteemme oli Pharmacia, joka löytyi viehättävän nukkumalähiön autotallista - hotellin respan mukaan yksi harvoista sunnuntaisin auki olevista apteekeista. Saatiin Immodiumia, maitohappobakteereja ja Jussille After Bite -moskiittomössöä, joka tuntuu tehoavan kohtuullisen hyvin.

Sunnuntaishoppailua

Yleensä sunnuntaisin kaupat ovat kiinni, mutta Puerto Sherryn pikkumarket oli kuin olikin auki, joten sieltä saimme pikaisen avun muonitukseen. Tutkittiin noin viidennen kerran kaupan valikoima ja todettiin ettei se ollut muuttunut. Tosin huomasimme, että Inox-ruuveja siellä myydään. Jos kukaan muu ei palvele, niin on syytä turvautua Repsol-huoltoasemien palveluihin.

Käytiin tapaamassa satamakapteenia - ehkä viimeisen kerran. Maksettiin tinki pois. Kiitos hyvästä palvelusta ja huolenpidosta.

Lisää asennuksia.....ja siivousta.....ja tavaroiden piilottelua

Paatilla asennettiin John Nurmisen kauppaama AIS-tietoa vastaanottava Standard Horizon -radio ja hämmästyttiin, että olemme törmäyskurssilla useammankin satamassa olevan aluksen kanssa. Ainakin plotterin mukaan.


Reija siivosi etuhytin - YKSIN. Lapsen ei tarvinnut mennä laiturille. Jussi keskittyi vessojen korjaamiseen, kuten kesäretkillä mukana olijat osasivat varmasti odottaa. Vieraiden viihtyvyyden lisäämiseksi myös etuhytin vesiklosetti otettiin käyttöön.

Ihme ja kumma, Reija onnisui piilottamaan vielä yhden matkalaukullisen tavaroita ja niin viimeinenkin matkalaukku päätti taipaleensa El Puerto de Santa Mariaan. Lupaamme, että sekään ei palaa Suomeen...ehkä, Rauman Maljakot olkoot varuillaan. Kiitokset laukuistaan luopuneille.

Suurkaupungin haasteita

Kaikki asennustyöt saatettiin onnellisesti päätökseen illalla ennen kahdeksaa. Hotellin kautta syömään ja kuten edelliselläkin reissulla  kaupunkiin kävellessä eksyttiin. Onneksi Atlantilla ei ole niin paljon risteyksiä eikä yksisuuntaisia katuja. Jussilla puoltaa oikealle ja Antilla vasemmalle, keskimäärin Marseilles löytyy.

Päädyimme valitsemaan ensimmäisen auki olevan suht kohtuullisen näköisen ruokapaikan. Pöytiä sisätiloissa 3 kpl, joista saimme yhden. Tunnelma korkealla, paikka täynnä paikallisia. Syötiin Menu de Feria, joka sisälsi 2 puolikasta lautasellista itse valittuja sortimentteja ja puolikkaan pullon Vino Finoa. Kahdella setillä kolme henkeä söi vatsansa täyteen, muttei ketterälle.

Ravintolasta lähdettäessä ulkomaan kummajaisten taksin hankinnasta tuli koko ravintolan juttu ja ovella oli saattamassa emäntä, isäntä ja asiakkaat. Isäntä kertoi vielä varmuuden vuoksi taksikuskille hotellimme nimen. Kokonaisvaltaista ja ystävällistä huolenpitoa.

Tuuli-ikkuna aukenee tiistaina

Nyt näyttäisi siltä, että tiistaina startataan aamun valjettua. Luvassa on vajaa 1000 nm kovaa ajoa. Mosel-joen remontin vuoksi pyrimme ajamaan pitkiä päiviä, käyttämään koko valoisan ajan. Tiistain jälkeen lähes tyyntä liki viikko.

Eilen lauantaina asennettiin ja testailtiin. Valot pelaavat, koneet käyvät. Kierroslukumittarit näyttävät pikkuisen erilaisia arvoja, mutta eiköhän nuo jotenkin saada kalibroitua. Reija putsasi kumivenettä - tuli kuin uudeksi.

Carrefour

Carrefourista ostettiin melkoinen setti tavaraa, saa nähdä mihin kaikki saadaan sopimaan. Tällä hetkellä melkein kaikki kaapit ovat jo täynnä, kuin myös ajohytti. Paras sijoituspaikka muille tavaroille lienee etuhytti, jossa vieraatkin sitten asuvat. Taittorunkopyöriä ostettiin kaksi lisää, huomattiin hankkia myös paikkaussarja ja pumppu. Nyt on kahdeksan pyörää neljässä rungossa (neljä etu- ja neljä takapyörää).

Carrefourista hankittiin mokkulaan sim-kortti, jota ei saatu vielä aktivoitua. Jotta saa aktivoitua 29+alv euron arvoisen Carrefour Móvil -mobiililaajakaistan, pitää saldoa olla kortilla 40 euroa. Meillähän sitä tietenkin on nyt 35 euroa. Sunnuntaina kaupat eivät ole auki ja paikallinen Carrefour on lisäksi maanantaina suljettu (Feria de Primavera). Täytyy etsiä toinen Carrefour, mutta hätä ei ole suurensuuri sillä niitä kauppoja on tiheämmässä kuin koto-Suomessa Prismoja.

Vatta ketterälle

Lääkkeenä toimi myös pullollinen konjakkia, joka lahjaksi
saatiin ja alunperin vähän muuhun tarkoitukseen.
Kiitos Paula ja Eero!

Käytiin syömässä Los Olivos -ravintolassa, lopputuloksena Antilla kunnon ripuli. Hotellin respasta ensiavuksi tarjottiin omena ja uusikaupunkilaisen hotelli Aquariuksen mukaan nimettyä Coca-Cola Companyn ihmejuomaa. Auttoivat. Täytyy kuitenkin kehua ravintolaa kokonaisuudessaan, Antilla vain kävi huono tuuri. Los Olivos on muodostunut kantapaikaksi. Henkilökunta tunnisti meidät ja ihmetteli, että ollaan täällä taas. Paljastimme toistuvan matkailumme syyn ja saimme osaksemme ihastusta ja hämmästystä sekä hyvän matkan toivotukset.

Welcome home

Aiemmassa postauksessa jäi mainitsematta Hotel Pinomarin ystävällinen vastaanottotoivotus. Kun torstaina saavuimme hotellille, koko henkilökunta vuorollaan toivottivat: "Welcome home!" No, onhan tämä jo kolmas kerta tässä hotellissa runsaan puolen vuoden aikana, taitaa kertyä yhteensä 17 yötä Hotel Pinomarissa. Mikäli tähän kaupunkiin joskus vielä askel johtaa, hotellivalinta taitaa olla jo tehty. Ystävällinen pieni perhehotelli. Varaukset kannattaa tehdä sähköpostilla suoraan hotellin vastaanottoon ja varata nimenomaan huone numero 113, koska siinä on oma pieni patio ja näkymä Aqua-Zumba -altaalle.

Nyt on aika lähteä etsimään apteekki ja jonkinlainen ruokakauppa. Sen jälkeen mennään veneelle ja yritetään suorittaa merikoeajo.

Tuuli-ikkunaa odotellessa

Torstaina saavuttiin paahteisen kuumaan kaupunkiin. Puerto Sherryn satamassa Mr. Sepúlveda oli jo saapuessamme penslaamassa Internationalin myrkkymaalia - erityisen hieno veneenmyyjä. Saavuimme hieman myöhään paikalle - Malagassa meni tovi viimeistä laukkua odotellessa, jännitettiin onko elektroniikkalaukku joutunut lentokentän turvatarkatukseen ja jäänyt lennolta kokonaan.

Espanjan veneily on yhtä juhlaa - Santa Marian juhla elokuussa, nyt "Feria de Primavera y Fiesta del Vino Fino". Koko kaupunki, marina mukaan lukien, suljetaan neljäksi päiväksi. Kaikki asukkaat (ensimmäisenä iltana naiset) pukeutuvat flamenco-asuihinsa ja juovat uuden sadon Vino Finoa. Reijan flamenco-puku jäi kotiin, joten hän tyytyi Rukka Windstopperiin ja farkkuihin. Festivaali itse hämmästytti suuruudellaan ja lastenrattaiden ja niiden kyydissä olijoiden flamenco-tanssijoiden määrällä.

Vene siis siirrettin travelliftillä monttuun ja mereen. Jussi kruisaili omistajan elkein aisapaikalle F-laituriin (entisen omistajan suosiollisella ja kannustavalla opastuksella). Sittemmin entinen omistaja, meitä jälleen evästettyään lähti Madridiin pakoon paikallista fiestaa.

Paatilla me levitimme n. 120 kiloa matkatavaraa ympäriinsä ja Reijalle lankesi järjestelytaakka, hän meni kaappiin. Jussi ja Antti asensivat mitä sattui tai ainakin suorittivat johtotehtäviä. Pääasiassa Jussi oli torstain melko hiljainen - ei niin kova krapula, vaan vielä kovempi flunssa, joka vei äänen. Illalla pienet torkut ja fiestaan (ks. yllä).

Perjantai oli merkittävästi tehokkaampi työpäivä. Torqeedo tuli asennettua ja koeajettua, Torqeedo siis on kumiveneeseen hankittu SÄHKÖperämoottori (Ulla huom!). Päätettiin hankkia sähköperämoottori, jottei tarvitse palavaa nestettä (bensiini) varas
toida aluksessa. Invertterin tuoton pitäisi riittää moottorin akun lataamiseen, tarvittaessa värkätään tarpeeseen sopiva 12 V laturi tai käytetään generaattoria.

Aluksen nimi on nyt ulkopuolisenkin silmissä vaihtunut. Honkanen ja Eriksson tekivät
komiat kyltit - KIITOS!

Pähkäilimme aikamme maasähkön saantia, kun ensin oli hankittu sopivat adapterit. Lopulta apu löytyi näennäisen läheltä - Jussin pähkäillessä sähkömurhetta laiturilla paikalle tuli herra, joka kertoi olevansa Ismaelin (ent. omistaja) hyvä ystävä ja käyneensä purjeveneellä Helsingissä. Saatuaan tietää sähköongelmastamme hän oli ilmeisesti ottanut yhteyttä satamakonttoriin ja yhtäkkiä päivystävä marinero tuli auttamaan miestä hädässä.

Maasähkön kytkeydyttyä totesimme, että akkuvesien taso on syytä tarkistaa. Tarkistimme ja havaitsimme puutteita. Repsol palvelee aamusta iltamyöhään. Joskus saattaa lompakko unohtua matkasta ja joutuu saman asian vuoksi jonottamaan useamman kerran. Jussin ja Antin Repsol-reissun aikana Reija tuli kaapista (ks. yllä)

Pääpiirteittäin on puuhailtu yhtä sun toista veneen siirtoreissun onnistumiseksi ja tulevien miehistöjen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tuuli-ikkuna näyttäisi olevan parhaimmillaan joko nyt tai tiistaina. Lähtö siis siirretään tiistaille. Lauantaille on suunnitteilla koeajoja ja provianttireissu. On huomattava myös, että Mosel-joki Ranskan puolella sulkeutuu 3.6., joten sitä ennen pitäisi keksiä varasuunnitelma tai selviytyä Saksaan asti.

Kello on nyt lauantaina 01.42 ja kipparin käskystä miehistö käy nyt nukkumaan.

Päivämäärät järjestykseen

Jotta tästä blogista on meillekin jotain apua muistelmien kirjoittamisessa, muokkasimme tekstien julkaisupäivämäärät vastaamaan todellisia tapahtumia.

H-hetki sitäpaitsi lähestyy. Kohta päivityksiä matkalta.

Reittihän tulee kulkemaan Espanjasta el Puerto de Santa Marian kaupungista Puerto Sherry -nimisestä satamasta Atlantin rannikkoa Gibraltarille, josta Espanjan aurinkorannikkoa kohti Marseillesin kyljessä olevaa Saint-Louis-du-Rhone -nimistä satamakaupunkia. Rhone-jokea ylöspäin Saone-joelle, Saone-jokea kohti Canal des Vosgesia (ent. Canal de l'Est), Vosgesilta Nancyn kautta Mosel-joelle, jota pitkin alas kohti Koblenzia, Koblezista Rheinia pitkin Mittellandkanaliin, josta suunnitelmien mukaan Elbe-seitenkanalia pitkin Elbelle ja Lübeckiin. Lübeckistä sitten Ruotsin rannikkoa taivaltaen kohti Raumaa.

Tuossa oikealla kädellä Google mapsiin avautuva karkea reittisuunnitelma.

ATIS vai ei

Euroopan sisävesillä käytettävä ATIS järjestelmä alkoi vaivata mieltä. Internetin syövereistä selvisi, että ainakin Iso-Britannian lippua kantavilla aluksilla ATIS hoidetaan siten, että lisätään aluksen varsinaisen MMSI:n eteen lisätään numero 9 ja se syötetään ATIS-numeroksi toiminnon sisältävään VHF-radioon.

Lopulta mutkien kautta päädyin Belgian 'viestintäviraston' sivuille http://www.rainwat.bipt.be, jossa etusivulla lukee selkeästi: "Procedure for ships sailing the flag of non-rainwat countries". Otsikon alla olevan tekstin mukaan RAINWAT koskee myös sopimuksen tehneiden maiden ulkopuolisia aluksia, jotka kulkevat sopimusmaiden sisävesillä. Lisäksi mainitaan, että RAINWAT-maiden ulkopuoliset alukset muodostavat ATIS-numeronsa lisäämällä numeron 9 MMSI-numeron eteen.

Suosittelen linkin seuraamista ja asiaan perehtymistä. Epäselvää on edelleen, että millä keinoin tuota asiaa valvotaan ja onko rikos kuinka suuri, jos ei ATIS-radiota olekaan.

-Antti

Fugawi Marine 5 ja USGlobalsat BU-353 GPS

Navigointitietokoneeksi toistaiseksi valjastettava Lenovo Thinkpad E530 Windows 7 Professional -käyttöjärjestelmällä saapui vasta varustelureissun jälkeen, joten ei saatu sitä koeajettua.

Kone pois paketista ja John Nurmiselta hankittu Fugawi 5 sisään. Fugawi asentui ongelmitta ja näytti pyörivän melko hyvin, kunhan ensin asetti virransäästöominaisuudet pois päältä. Koneesta tuntui teho loppuvan virransäästön ollessa käytössä.

Seuraavaksi avasin USGlobalsat BU-353 GPS-paketin. Mukana seurannut levy koneeseen sisään ja asennushommiin. Asennus sujui ongelmitta, mutta kohta murheet alkoivat. Gepsi sai kyllä virtaa, kuten olettaa saattoi, mutta Prolificin Serial-USB -ajuri ei ollut yhteistyökykyinen - paikkatietoa ei näkynyt mukana seuranneessa GPSinfo-sovelluksessa, eikä sen paremmin Fugawissakaan. Windowsin laitehallinnassa kaikki näytti olevan ok.

Tutkiskelun jälkeen totesin Profilicin ajurin olevan melko vanha. Uusin versio ajurista (1.8.0) löytyi Profilicin sivuilta. USGlobalsat tarjosi sivuillaan versiota 1.7.0. Asensin ajurin, käynnistin tietokoneen uudelleen ja jännityksellä avasin GPSinfo-sovelluksen. Ei edelleenkään mitään. Laitehallinnassa com-portti näkyi ja näytti olevan numeroltaan 3, GPSinfo ei sitä kuitenkaan löytänyt. Onnekseni olin havainnut USGlobalsatin tarjoavan uutta versiota myös GPSinfosta, latasin sen ja asensin. 

Asennushässäkän jälkeen gepsi jälleen kiinni tietokoneeseen ja siinä se oli! Laite käynnistyi ja muutaman minuutin kuluttua oli jo paikkatieto käsissä. Fugawissa ei tarvinnut kuin valita oikea com-portti nmea tulolle ja hetken päästä paatti sijoittui kartalle oikeaan paikkaan.

On huomattava, että usb-serial adapterin luomaa com-porttia ei pysty tietokoneessa käytämään kuin yksi ohjelma kerrallaan. Mikäli kuitenkin sijaintitietoa tarvitaan useampaan ohjelmaan samanaikaisesti, voidaan käyttää ilmaista ohjelmaa nimeltään GPSGate, joka lukee tietoa yhdestä com-portista ja pystyy jakamaan sen useille virtuaalisille com-porteille ja pystyy samalla moniin muihin toimintoihin.

-Antti

Varustelureissu

Maaliskuun alkuun järjestettiin varustelureissu. Viikoksi El Puerto de Santa Mariaan viettämään aikaa Banksin pilssissä ja konehuoneessa ja vähän ulkonakin.

Viikon missiot:

• nykyisen Seatalk-verkon selvitys ja kaaviokuva
• tulevan Seatalkng-verkon suunnittelu ja johtovedot
• Raymarine E7 asennus
• Seatalk-Seatalkng Converterin asennus
• VHF-DSC:n NMEA0183 paikkatiedon nykyisen lähteen selvitys ja johdotus, sekä muutos tulevaan verkkoon
• autopilotin kolinan korjaus
• maston kaato
• kumiveneen täyttö ja tarkistus
• rekisterinumeron teippaus ja vanhojen poisto
• keittiötarvikehankintoja

Menolennot Malagaan jakautuivat valitettavasti kahdelle päivälle. Antti meni jo lauantaina, Jussi ja Reija saapuivat sunnuntaina. Sunnuntaina suunta kohti El Puerto de Santa Mariaa, jonne saavuimme noin klo 15. Valitettavasti telakka-alue on kiinni viikonloppuisin, joten sunnuntaina keskityttiin enemmän sadepisaroiden väistelyyn, juomiseen ja syömiseen.

Maanantai 11.3.

Ensimmäiseksi tietenkin Suomen lippu ylös

Aamulla herätys, aamupala ja paatille. Ensin oli syytä tutustua uudemman kerran alukseen ja tutkia kaiken maailman kytkimiä. Tutkimusten jälkeen alkoi kytkentöjen kartoitus, joka osoittautui melkoiseksi työmaaksi. Alkuperäiset American Marinen tekemät kytkennät ovat todella siististi tehdyt, mutta jokainen omistaja lienee vuorollaan lisännyt joitain johtoja ja lopputuloksen saattaa kukin arvata.

Hiljalleen johdotus alkoi selvitä ja löytyi jopa joku logiikka. Paljon löytyi myös turhia johtoja, joissa toinen pää oli vapaana.

Kun vanhojen näyttöjen ja autopilotin kytkennät oli selvitetty, suoritimme uuden Raymarine E7 -plotterin koekytkennän. John Nurminen Marinen asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti vanhemmassa Seatalk1-verkossa olevat laitteet (Smartpilot 150 Course Computer, ST60+ Tridata -näytöt sekä ST6001+ autopilotin ohjausyksiköt) liitettiin autopilotin Seatalk-portista Seatalk-Seatalkng Converterille, johon koekytkennässä kytkimme plotterin sekä tietenkin Seatalkng backbonen päätevastukset. Ja kuinka ollakaan, plotterin näytölle ilmestyi Seatalk1-verkon dataa. Lisäksi pilottia pystyi kontrolloimaan plotterilta, joten tunnelin päässä näkyi valoa. Vielä kun saisi backbonen jotenkin ujutettua konehuoneesta flybridgelle.

Tiistai 12.3.

Tiistaiksi klo 11.00 oli sovittu treffit entisen omistajan kanssa. Säätiedotus lupasi sadetta koko päiväksi, joten päätimme pitää ostospäivän. Paatille kuitenkin aamulla hyvissä ajoin odottelemaan herra Sepúlvedaa.

Pidimme muutaman tunnin palaverin ja saimme paljon arvokasta reittitietoa koskien retkemme Välimeren osuutta. Lisäksi kävimme toistamiseen läpi veneen ominaisuuksia ja laitteita.

Bimini vietiin vielä korjattavaksi telakka-alueen purjeneulomoon, minkä jälkeen suunnaksi otettiin Sepúlvedan suosittelemana kauppakeskus El Paseo ja siellä erityisesti Carrefour.

Carrefourissa kierrettiin lähes kaksi tuntia tarvikkeita etsien. Löydettiin myös siedettävän hintaisia 6-vaihteisia taittorunkopyöriä. Tyynyt ja peitot taas eivät missään tapauksessa sovi suomalaiseen veneeseen. Perinteinen yhden hengen tyyny on näet koko sängyn levyinen ja yhden hengen peiton leveys 180 cm, joka ei millään sovi suomalaisen pussilakanan sisään. Tyynyt ja peitot täytyy siis viedä Suomesta.

Keskiviikko 13.3.

Aurinko paistoi aamulla kirkkaalta taivaalta ja tuli hyvin toiveikas olo. Paatilla asennettiin karttaplotteri paikalleen ja vedettiin Seatalkng-runkokaapeli konehuoneesta flybridgelle. Mokoman johdon vetämiseen käytettiin aikaa lähes kaksi tuntia, mutta lopputulos oli mainio; kaapeli saatiin katkomatta ujutettua alakertaan flybridgen ja salongin välistä yhdysputkea, jossa myös ohjausvaijerit ja koneiden hallitakaapelit kulkevat. Ahdasta oli ja pitkän aikaa oltiinkin muutaman sentin päässä maalista.

Kytkennät valmiina

VHF-DSC -radion (Cobra MR F75) paikkatieto (nmea 0183) oli aiemmin otettu vanhasta Garminin plotterista, jonka tilalle uusi Raymarine E7 asennettiin. Aluksi kytkimme vanhaan tapaan radion E7:n nmea ulostuloon, homma hoitui, mutta vaikuttu melko monimutkaiselta, sillä plotteria oli tarkoitus käyttää tilanteen mukaan flybridgella tai alaohjaamossa. Muutaman oluen (Cruzcampo SIN) jälkeen keksimme, että otetaan radion paikkatieto kurssitietokoneen nmea-ulostulosta, jolloin selvitään yhdellä johdolla.

Päivän päätteeksi vielä tutkittiin mastoon meneviä johtoja, niihin olisi saatava riittävästi löysää, jotta selvitään maston kaadosta. Autopilotin kolinaa vähentääksemme asensimme flybridgen ruorin akselin päähän tuen vähentämään akselin notkumista ja sen myötä ketjun löystymistä.

Reija kävi päivällä kaupungissa hoitamassa työasioitaan paikallisessa pankissa ja samalla kierteli pikkukauppoja uusia kenkiä, sekä kaksipuolista teippiä etsien - ilman menestystä. Siestakin iski päälle ja hotellin parveke alkoi tuntua houkuttelevammalta.

Torstai 14.3.

Torstaiaamuna nopea kauppareissu Carrefouriin, hankintalistalla toinen taittorunkopyörä, joka sattui olemaan 20 euroa halvempi kuin edellisenä päivänä. Pyörän lisäksi mukaan tarttui 15-metrinen jatkojohto, jotta hiustenkuivainta voisi käyttää paatilla joka puolella.

Kauppareissun jälkeen pieni välipala ja paatille. Ensimmäiseksi otimme esiin ristiviivalaserin ja rullamitan. Laserin ja mitan avulla pikkuhiljaa mitta kerrallaan saatiin jonkinlainen käsitys veneen korkeudesta. Jatkossa korkeuden voi tarkistaa mittaamalla partaalta tietystä kohdasta etäisyyden vedenpintaan. Niille, joita asia kiinnostaa, kerrottakoon, että masto ulottuu yläkannelta noin 385 senttimetriä taivasta kohden. Etäisyys maston jalasta takapartaalle on noin 380 senttimetriä. Joten jos mastoon teettää saranan yläkannen korkeudelle, ehkä vähän ylemmäskin, saadaan se taittumaan alas siten, ettei synny peräylitystä ja että säilyy hyvä seisomakorkeus takakannella. Tätä saranointia suunnitellessa pitää myös huomioida, ettei tutka jää korkeimmaksi kohdaksi maston ollessa kaadettuna.

Señor Sepúlveda kävi kääntymässä ja toi taas melkoisen määrän tarvikkeita ja työkaluja. Myös autopilotin kolina saatiin korjattua. Suurin syy saattoi olla, että pilotin asetuksissa oli valittu vääräntyyppinen työyksikkö. Valittuna oli tyyppi 5 eli jatkuvasti pyörivä hydraulipumppu, kun valintana olisi pitänyt olla tyyppi 3, pyörivä työyksikkö.

Päivän merkittävimpänä tavoitteena oli mastosulkeiset. Johtoihin paljon löysää ja osa liittimistä irti ja läpivienneistä ulos, puomi alas, vantit irti ja hommiin. Ilman suurempia kommelluksia masto saatiin kaadettua, on kuitenkin toivottavaa, että tositilanteessa pystyisi vaikka kolmen hengen voimin sitä touhuamaan, kahdelle oli turhan paljon puuhaa - ainakin ensimmäisellä kerralla. Hetki lepuutettiin mastoa kannella, jonka jälkeen tuupattiin se takaisin ylös, kiristettiin vantit ja kytkettiin johdot. Kaikki hyvin. Varustelureissun suurimmat tavoitteet oli saavutettu!

Perjantai 15.3.

Aamulla tavaroiden pakkausta ja toisen huoneen luovutus. Paatilla irrotettiin vanha rekisterinumero, siihen sitä hiustenkuivaajaa tarvittiin, ja siivottiin jäljet. Uusi rekisterinumero (H-415) teipattiin ja sitten olikin jo suuntana Torremolinos ja lauantaiaamuna Malagan kautta Helsinkiin.

Lauantaiaamun lento oli hieman myöhässä ja lastaus pyrittiin suorittamaan mahdollisimman nopeasti. Odotellessamme putkessa pääsyä koneeseen, edellämme oleva nuorten miesten joukko aloitti moniäänisen laulun Suomen Neidolle. Henkilökunta yhtyi meidän kanssamatkustajien suosionosoituksiin ja kiitteli nuoria kauniista laulusta. Laulu videoitiin, mutta valitettavasti vielä tuntemattomasta syystä ääniraita ei tallentunut videolle, joten muisto jäi vain mieliimme.

Kauppakirjoja tekemään

Tarjous oli jätetty ja hyväksytty, seuraava askel olikin tarkastusmatka Cadiziin. Eipä ole ennen reissattua Etelä-Euroopassa neljää kertaa kesässä. Vene ylös vedestä muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen näkee mahdolliset osmoosivauriot. Koneiden ja varusteiden tarkastukset ja niin edelleen.

Isommalla kuuden hengen porukalla lähdettiin tutkimaan ja tarkastelemaan venettä. Jälleen lennot Malagaan ja sieltä autoilla El Puerto de Santa Mariaan.

Tutkimusten ja koeajojen jälkeen koitti totuuden hetki. Kaupanteon kohteen todettiin vastaavan sitä, mitä oli lähdetty ostamaan. Lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että alun perin myynnissä oli ollut vuonna 1982 valmistunut  Grand Banks, joka tutkimusten jälkeen osoittautuikin 1973 valmistuneeksi 1974 käyttöönotetuksi (kiitos Grand Banks Europen Luc Colpinille). Tällä nyt ei sinänsä ollut mitään merkitystä, olihan ostopäätös kuitenkin tehty hyvän yleiskunnon ja vuonna 2003 tehdyn suuren kunnostuksen perusteella. Hintaa vuosimalliasian vuoksi toki vielä onnistuttiin säätämään.

Kruisailua Atlantilla omalla veneellä

Ajelulle omalla veneellä lähdettiin seuraavana päivänä. Cadizin lahti ja siihen laskevan joen suualue kierreltiin. Suoritettiin pienimuotoisia käännöskokeita ja pysäytystestejä. Aiempaan verrattuna vene tuntui melko "laivalta" majesteetillisen rauhallisine liikkeineen. Satamaan palatessamme Jussi vähän sekoili kahvojen kanssa. Seurauksena onneksi vain pieni töytäisy (Jussin mielestä) laiturin kumeihin (mustia jälkiä). Kyllä monitoimikahvat tuntuvat melko helpoilta näihin erillislaitteisiin verrattuna. Iltapäivällä nautittiin auringosta paikallisten tapaan kannella istuskellen, viiniä ja pieni suolapaloja nauttien, mikä asia oli seuraavana päivänä myös herra Sepúlvedan tiedossa. "Isoveli valvoo". Jälleen Reija myös kokeneena viininhankkijana haki sataman ravintolasta täydennystä.

Talviteloille

Seuraavana päivänä tankkasimme veneen ja nostimme hänet sovitun aikataulun mukaisesti talviteloille.
Lisäksi entinen omistaja lupasi valvoa ja huolehtia veneestä talven yli. Ei muutakuin ovi lukkoon, toinen avain herra Sepúlvedalle, toinen taskuun ja haikein mielin hotellille. Seuraavana päivänä ajelimme Malagaan yöksi ja aamuvarhaisella lensimme jälleen Suomeen.

Eiköhän venekuume tullut nyt taltutettua ja Reijakin on jo hyvin ymmärtäväinen, jopa innostunut
.

Ranskan paatti vai Espanjan paatti ?

Cadizin reissun jälkeen jatkui arkinen aherrus mökkeilyn ohella. Illat kuluivat venevaihtoehtoja pohtien. Lopulta taulukkomuotoinen vertailu kuluarvioineen todettiin hyväksi.

Pohdittavia asioita:
- koneiden kunnon vertailu
- teak-kannen kunnon vertailu
- varustetaso
- yleiskunto
- hydraulic gangway

Pitkällisen puntaroinnin tuloksena päätettiin jättää tarjous Cadizin Bänksistä.

Cadiz

Sinne se Kolumbus lähti

Lennot Malagaan ja sieltä vuokra-autolla Cadiziin. Sanotaan Cadizin olevan maailman vanhin kaupunki. Joka tapauksessa eräs merkittävä venereissu sieltä on alkanut, nimittäin Kolumbuksen Intian valloitus, joka, kuten tunnetaan päättyi hieman nolosti Amerikan löytämiseen.

Fiesta

Veneen sijainnissa oli tapahtunut pieni väärinymmärrys. Hotelli sijaitsi Cadizin saarella, kun taas vene siitä n. 30 kilometrin ajomatkan päässä El Puerto de Santa Maria -nimisessä kaupungissa. No eihän tuo ole mikään matka Suomesta tulleille. Ongelmaksi sen sijaan muodostui Cadizissa pääsy hotelliin. Eikä sekään johtunut meistä, vaan kaupungin pääkadun valloittaneesta fiestakulkueesta. Kulkue oli temmannut mukaansa varmaan kaikki Cadizin ja ympäristön ihmiset pikkulapsista vanhuksiin -  ja samba soi. Soitettuamme Antille, saimme tietää, että fiestaa vietettiin Santa Marian (Pyhän Marian) kunniaksi - kiitos Antin ja Googlen. Meillä oli kuitenkin edelleen ongelma, olimme itäpuolella katua, kun taas hotelli länsipuolella. EIKÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA YLITTÄÄ KATUA AUTON KANSSA.

Parin tunnin kiertelyn jälkeen saimme yhden poliisin sympatiat puolellemme: "Me olemme tässä ja hotelli on tuossa, noin puolentoista korttelin päässä. Voisimmeko millään ...jne??" Hän antoi luvan ajaa kulkueen perään, vaan eipä enää seuraavassa risteyksessä selittelyt auttaneet. Ei muuta kuin takaisin itäpuolelle. Kun loppujen lopuksi olimme länsipuolella pohjoiskärjen kiertäneinä, näimme että tuolla se hotellimme on, mutta sinne johti yksisuuntainen katu, jonka ajosuunta oli tietenkin vastainen. Jussi kysymään poliisilta neuvoa. Se kuului: "Ajakaa sinne vaan." Ja niin ajettiin, poliisin luvalla, vastaantulijoita väistellen, hotellille, joka oli tosi tosi hulppea ilmestys.

Pääsimme sittenkin hotellimme edustalle, eikun auto parkkiin ja respaan kysymään tietä parkkihalliin.Vastaanottovirkailija oli hyvin kohtelias pyytäessään passia, joka oli - missäs muualla kuin autossa. Saimme hänet kuitenkin ymmärtämään, että käymme viemässä auton ensin ja tuomme sitten passit tullessamme. Se vaati kuitenkin kärsivällistä neuvottelua, mikä väsyneenä ei ole kaikkein helpoin homma. Huoneessa odotti iloinen yllätys: Cava-pullo hotellinjohtajan tervetuliaistoivotusten kera - siis huoneesta oli maksettu liikaa. Mutta tuntui se silti hyvältä kaiken kaupungin ympäriajon jälkeen.

Kärsivällisyys on hyve...  vaikkakin joskus tuskaista

Seuraavana aamuna olimme intoa täynnä ja kärsimättömiä näkemään veneen, välittäjä kuitenkin kertoi, että omistaja on vuotuisella retkellään ja vene on paikalla VASTA maanantaina aamulla n. klo 10.00. Tapaaminen sovittiin heti aamuksi, Mutta, kuinkas muuten, huristelimme sunnuntaiaamuna Santa Marian venesatamaan katsomaan josko näkisimme Grand Banksin. No eihän se siellä ollut, joten taas vaadittiin kärsivällisyyttä.

Vihdoin koitti maanantai ja menimme ensitapaamiseen meille vielä vieraan Banksin kanssa, joka kantoi nimeä Sedrul. Siellä se on, sen täytyy olla se ja niin se olikin. Omistaja, herrasmies, merikapteeni Ismail Sepulveda käveli laituria pitkin meitä vastaan ja pääsimme tutustumaan jälleen yhteen Banksiin, nimeltään Sedrul.

Sedrul - rakkautta ensi silmäyksellä?

Jussi tutkaili koneet ja laitteet ja Reija kaikki laatikot, kaapit ja komerot ja voi sitä säilytystilojen runsautta. Ihme ja kumma, Jussi kulki selkä suorana jopa WC:ssä - Reijallahan ei sen suhteen mitään suurta ongelmaa Marikassakaan ollut. Ja sitten se kohokohta -  MERELLE. Señor Sepúlveda kertoi vilpittömänä miehenä kaiken mahdollisen sekä huonot että hyvät puolet, Jussi kuunteli ja Reija nautti muuten vaan, mitä nyt omistaja välillä kyseli, että mitä tämä on englanniksi. Reija parhaan kykynsä mukaan yritti ymmärtää. Halogeenivalo tuotti ensin ongelmia, mutta sitten tapahtui oivallus: eihän espanjan kielessä äännetä sitä ensimmäistä h-kirjainta eli kyseessä ei ole mikään alogen, vaan halogen.

Paljon nähtiin dokumentteja tehdyistä kunnostustöistä: uudet teakit ja niiden alaiset lasikuitutyöt, osmoosikäsittelyt, konerempat, rungon kunnostukset, sisustusverhoiluiden ja salongin sohvien uudistukset jne. Kaiken tämän herra Sepulveda kertoi teettäneensä Espanjan GB-edustajan valvovan silmän alla ja kaikki vuonna 2003. Reija totesi: "Täällä ei ole karvanoppaseiniä. YES!!!" No, Jussi tyytyi siihen, ettei niitä karvanoppia sitten ehkä tulekaan.

Adiós el Puerto de Santa Maria

Oltiin, käytiin, koettiin ja kaiken päätteeksi syötiin salmorejoa vaatimattomassa pikku kuppilassa. Reija totesi, että idyllinen paikka, tänne voisi tulla toistekin. Seuraavaksi suunnattiin kohti Malagaa ja Suomea. Ja jälleen sekavin aatoksin: "Olisiko se tämä...?"

Nizzasta mökille ja Epsanjaan

Nizzan jälkeen alkoi kiivas keskustelu ja pohdinta nähdyistä veneistä. Theoule-sur-Merissä nähty "papparaisen paatti" oli tavatuista ylivoimaisesti paras. Veneellä oli ollut yksi sama omistaja alusta asti. Huoltoja oli tehty vuosittain. Tarjousta ei kuitenkaan välittömästi tehty, sillä mieleen jäivät takahytistä löytynyt pehmeä kohta sekä teak-kannen kunto. Samalla jatkui uusien kohteiden etsintä. Mökkeily muuttui hetkessä rennosta loikoilusta ja puuhailusta internetin valloittamaan ajanviettoon.

Seuraava kiinnostava kohde löytyi Espanjasta. Sijainniksi oli merkitty Andalusia. Lisätietoja pyydettiin ja saatiin. Vene oli kunnostettu perusteellisesti vuonna 2003 nykyisen omistajan hankkiessa sen itselleen. Kaikki talvet se oli ollut ylhäällä ja pohjan osmoosisuojaus tehty. Välittäjän kanssa käytiin sähköpostikirjeenvaihtoa ja useita puhelinkeskusteluita. Lopulta kypsyi päätös lähteä käymään Espanjassa. Vene sijaitsi Cadizissa Gibraltarin länsipuolella. Helpoin reitti olisi lentäen Malagaan ja sieltä vuokra-autolla eteenpäin.

Muutamaa päivää ennen lähtöä oli varattu lennot ja auto. Espanja kutsui.

Seuraavaksi Nizza

Monacon yksilö

Empuriabravan reissun jälkeen vauhti alkoi kiihtyä. Mökkeily ja veneily hitaine nettiyhteyksineen haittasi hieman harrastustoimintaa, mutta kuten Reija totesi: "Ei tällainen veneen etsintä lainkaan hullumpaa ole. Pääsee ainakin matkustamaan." Ja niinpä varattiin Kihdillä lentolippuja Nizzaan. Sinne lähti tuttavat mukaanlukien kymmenen henkeä. Katsastettavia veneitä oli kaksi, tai oikeastaan kolme, mutta yhden välittäjä ehti juuri myydä alta.

Suomalainen auto Monacossa Fisker Karma

Nizzasta tehtiin ensin täsmäisku Monacoon Cafe de Paris´n. Katsastettiin myös yksi GB 36, joka mitta todettiin meille ja Suomen vesille mitä sopivimmaksi kokoluokaksi, valitettavasti tässä yksilössä öljyä tuntui olevan enemmän koneiden ulkopuolella kuin koneissa itsessään. Kannen teakit kaipasivat myös uusimista. Venepaikka kyllä oli mitä mahtavin, Monacon uima-altaan välittömässä läheisyydessä. F1-katsomona varmasti mainio.

Monacon kaksi kaunotarta

Vähitellen Jussikin pääsi eroon häntä vaivanneesta suuruudenhulluudesta. "Voisihan se vähän isompikin olla", minkä ajatuksen miespuoliset henkilöt  hyvin tietävät. Silti Jussin mielestä se Alaskan on edelleen komea. Syväyskin vaatimattomat 1,60.

Toinen Nizzan projekti oli pienessä tosi viehättävässä paikassa nimeltään Theoule sur Mer. Omistaja oli hyväkuntoinen 92-vuotias ranskalaismies, joka sanoi: "Tämä on hyvä vene. Minä tiedän sen, sillä tämä on ollut minulla alusta asti." Hänen mukana ollut poikansa  (ehkä hieman Jussia vanhempi) oli kuitenkin sitä mieltä, että isän olisi jo aika lopettaa veneily Tätä venettä pääsimme myös koeajamaan. Lenkin alkaessa totesimme ymmärtävämme pojan huolen. Tässä marinassa ei ollut ollenkaan poijuja, vaan keula oli kiinnitetty uppoavaan köyteen, joka rantauduttaessa nostettiin laiturin vierestä ylös ja kuljetettiin keulaan Pappa kertoi koeajon aikana kierrelleensä veneellään Korsikat, Sisiliat ja Maltat. Entistä enemmän vakuutuimme venetyypin toimivuudesta ja sopivuudesta meille.

Koeajon jälkeen uinnin, ruoan ja oluen kautta paikallisjunalla takaisin Nizzaan, kännin (Cannes) kautta. Illalla ja vähän aamuyölläkin hotellilla pohdittiin olisiko Theoule sur Merin vene - "papparaisen paatti" - sopivan kuntoinen ja hintainen.

Ja tarina jatkuu

Arvonlisäverotuksesta

Jos tuo käytetyn veneen Euroopan talousalueen ulkopuolelta, on siitä maksettava arvonlisävero tuotaessa. Arvonlisävero maksetaan siihen maahan, johon vene ensimmäistä kertaa saapuu.

Myynnissä on paljon veneitä, jotka eivät sijaitse Euroopassa, mutta arvonlisävero väitetään maksetuksi. Myynnissä on myös veneitä, jotka sijaitsevat Euroopassa, mutta ovat rekisteröitynä johonkin talousalueen ulkopuoliseen maahan. Näiden veneiden alv-status aiheutti melkoisesti päänvaivaa.

Tiedon etsintää

Jälleen internetin maailma imi sisäänsä ja vastauksia monen päivän etsimisen jälkeen alkoi löytyä. Monilla foorumeilla asiaa on käsitelty ja vastaukset olivat vaihtelevia. Suomalaisittain kiinnostavin oli Vene-lehden artikkeli vuodelta 2004: Käytetyn kaupan päivitetty pikakurssi. Toinen mielenkiintoinen artikkeli oli Royal Yachting Associationin (www.rya.org.uk) julkaisema tietopaketti: "VAT, PRE 1985 BOATS, UK & EU ACCESSION COUNTRIES: DEEMED PAID STATUS".

Kohdellaan kuten arvonlisävero olisi maksettu

RYA:n tiedotteesta selviää, että mikäli alus on otettu huvikäyttöön ennen 1.1.1985 ja ollut kiinnittyneenä EU:ssa 31.12.1992, kohdellaan alusta kuten arvonlisävero olisi maksettu. Tällaisesta aluksesta ei siis makseta arvonlisäveroa tai vaadita arvonlisäverotodistusta. Euroopan unionin Eur-Lex -palvelusta löytyy arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY kaksikielisenä versiona. Artiklasta 410 kohdasta 2 löytyy maininta asiasta. Tässä kohdassa on huomattava, että EU:hun myöhemmin liittyneille maille RYA:n tiedotteessa on mainittu omat päivämääränsä, jotka perustuvat juuri tuohon 2. kohtaan:

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun edellytyksen katsotaan täyttyneen seuraavissa tapauksissa:
a) jos ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton päivämäärän ja Euroopan unioniin liittymisen päivämäärän välinen aika on yli kahdeksan vuotta;b) jos tuonnin vuoksi maksettavan veron määrä olisi mitättömän pieni.

Direktiiviä voisi tulkita myös siten, että mikäli vene on ollut huvikäytössä ennen mainittua päivämäärää ja ollut kiinnittyneenä jäsenvaltion satamaan liittymispäivänä, ei ole merkitystä sillä, onko se myyntipäivänä jonkun kolmannen maan rekisterissä talousalueen ulkopuolella. Edellyttäen tietenkin, ettei talousalueelta pois vietäessä ole saatu hyvitystä maksetusta arvonlisäverosta.

Yhteydenotoissa tulliin ja verotoimistoon virkailijat viittasivat samaiseen Vene-lehden artikkeliin, joka on mainittu aiemmin tässä päivityksessä. Vastauksissa kävi myös ilmi, että Suomessa ei varsinaisesti kukaan viranomainen valvo suomalaisten alusten arvonlisäverotodistuksia.

Mielenkiintoinen vaihtoehto etsiä sopivia veneitä on Kroatia. Kroatia ei vielä ole jäsenmaa, mutta tulee olemaan. Mikäli hankit aluksen Kroatiasta nyt, se tuodaan talousalueelle ensimmäistä kertaa, jolloin on maksettava alv ja suoritettava ce-merkintä. Mitä tapahtuu sen jälkeen kun Kroatia on osa talousaluetta? Muuttuvatko kroatialaiset vanhat veneet ce- ja alv-vapautetuiksi? Vastaus löytynee eur-lex -palvelusta.

Emburiabrava

Kesän kynnyksellä oltiin jo sen verran fiiliksissä (myös Reija), että päätimme lähteä katsomaan Banksiä ihan livenä. Onneksi ystäväpiirissä löytyy samanlaisia kahjoja enemmänkin ja katsastusreissulle lähti kaksi pariskuntaa mukaan. Varattiin lennot ja hotelli Emburiabravaan Espanjaan (n. 100 km Barcelonasta pohjoiseen). Kaupunki on -70-luvun alussa espanjalaisten lomapaikaksi tehty ja siellä on yli 40 km kaivettuja kanavia. Varsinainen pikku-Venetsia lukuisine pienine moskiittoineen, jotka olivat tosi äkäisiä. Hauska erikoinen paikka, jossa asukkailla oli ikkunan alla omat venepaikat. Lämpöä riitti +30 astetta.

Ensimmäinen GB-tuttavuus oli 42-jalkainen John Deeren (Ammarine 6404D) koneilla, joista toisen moottorin kiertosuunnan American Marine oli itse kääntänyt. Tämä herätti epäilyn, että varaosia vanhaan koneeseen voi joutua teettämään. Tilat olivat hulppeat, mutta pientä pintaremonttia kaivattaisiin. Miesten pyllistellessä konehuoneessa Reija haki viereisestä kuppilasta kuusi lasia ja pullon viiniä, jota sitten flybridgellä auringosta nauttien siemailtiin.

Koeajolle päästiin seuraavana päivänä ja voi... oli se kyllä aika hulppeata. Venettä käytiin katsomassa vähän joka päivä ja mietittiin ja pohdittiin. Reija ei oikein ihastunut karvanoppaseiniin, joista miesväki sanoi, ettei niiden vaihtaminen mikään ongelma ole, ehdotettiin myös, että maalataan niihin nopan numerot, jotta vältyttäisiin vaihdolta. Aluksen kunto todettiin kuitenkin sellaiseksi, että kaupan hierontaan ei tosissaan ryhdytty. Sekalaisin aatoksin lähdettiin kohti Suomea ja kesän jokavuotista venereissua m/s Marikalla.

Aika ryhtyä tositoimiin

Taivuttelu tuotti tulosta ja Reijalta oli saatu lupa tutkia vaihtoehtoja tarkemmin, joten asiaan.

Kuvat ja lisätiedot riviin ja vertailemaan. Useampaa yksilöä vertaillessa alkoi eroja löytyä. Milloin oli sisustuksessa käytetty kokolattiamattoa joka paikassa, milloin teak-kansi jätetty hoitamatta. Elektroniikkaa oli uutta ja vanhaa. Koneet olivat useimmissa alkuperäiset.

Grand Banks -keskustelufoorumeita (GB Beacon, Grand Banks Owner's Resources ym.) selaillessa kävi selväksi, että teak-kansi on alunperin kiinnitetty ruuveilla sandwich-rakenteen puuosiin. Mikäli ruuvien tulpista vesi pääsee läpi, on mitä todennäköisimmin luvassa suurempia rakenteellisia vaurioita. Teak-kannen kunnolla oli siis merkitystä paljon enemmän kuin alkujaan saattoi kuvitellakaan. Korjausprojektille tulisi herkästi hintaa parikymmentä tuhatta euroa.

Koneiden osalta taas foorumeita lukiessaan saattoi todeta, että eiköhän nuo kestä. Esillä oli tietoa vastaavilla koneilla (Ford-Lehman, John Deere) ajetuista hurjista tuntimääristä - jopa 20 000 tuntia ilman suurempia huoltoja. Yleisesti 10 000 tuntia vaikutti olevan sopiva väli suuremmalle remontille.

Flybridgen kannessa/ajohytin katossa on alunperin ollut luukut, joista koneet on rakennusvaiheessa nostettu alustoilleen. Vanhemmissa veneissä myös näiden luukkujen tiiveydessä on ollut ongelmia ja ohjeena oli tutkia ajohytin kattoa tarkasti mahdollisten vuotojen havaitsemiseksi.

Näillä tiedoilla ja muistilistojen täyttyessä oli hyvä alkaa suunnitella seuraavaa siirtoa.

Vene ulkomailta?

Käytettyjen Grand Banks -veneiden hintataso on Yhdysvalloissa huomattavasti inhimillisempi kuin Euroopassa, varustelutasoja on tarjolla monenlaisia ja valikoimaa riittää. Floridassa on jopa suomalaisen herran välitysfirma Nordic Yacht Works, josta saa varmasti apua hankintaan.

Rahtikulut Ameriikasta Eurooppaan arvioitiin 20 000 - 30 000 dollariin, jolloin kelpokuntoisen veneen hinta Euroopassa ilman arvonlisäveroa olisi asettunut noin 60 000 euroon. Arvonlisävero maksetaan siihen maahan, johon vene Euroopassa ensimmäistä kertaa saapuu. EU-maiden arvonlisäverokantoja vertaillen saattaa siis säästää muutaman prosenttiyksikön.

Huvivenedirektiivi ja CE-merkintä

Euroopan sisämarkkinoita suojatakseen Unioni on asettanut erityisen huvivenedirektiivin (Recreational Craft Directive), joka rajoittaa talousalueelle ensimmäistä kertaa tuotavan veneen sallittua melu- ja pakokaasupäästöä. Direktiivi ottaa myös kantaa erilaisiin turvallisuusnäkökohtiin (vakavuus, kelluvuus jne. katso lisää veneily.fi -palvelusta).

Veneilijälle huvivenedirektiivi käytännössä tarkoittaa CE-merkintää ja liikennealuesuosituksia (A. Valtameri, B. Lähivedet, C. Rannikko, D. Suojaisat vedet).

Huvivenedirektiivin mukaisesti talousalueen ulkopuolelta tulevaa käytettyä venettä käsitellään kuten uutta venettä. Veneen täytyy siis täyttää direktiivin vaatimukset.

Pakokaasupäästörajoituksen alittaminen edellyttää useimmiten vanhempien koneiden vaihtamista, aiheuttaen Grand Banks -tyyliseen veneeseen helposti konetta kohden 20 000 euron lisäkustannukset. Mikäli kyseessä on uudempi vene, johon asennettu kone on saatavana Euroopan markkinoilta, saattaa valmistajalta löytyä RCD-hyväksyntä koneelle.

Mikäli halutaan korkea liikennealuesuositus, joudutaan suorittamaan vakavuusanalyysi (kallistuskoe tai tietokonemallin pohjalta). Tästäkin syntyy helposti tuhansien eurojen kustannus. Ja vielä on monia pieniä muutostöitä, jotka on tehtävä ennen CE-leimaa ja käyttöä talousalueella.

Vapautus CE-merkinnästä

Pitkällisten RCD-tutkimusten lomassa selvisi myös, että aluksen on mahdollista olla vapautettu CE-merkinnästä. Tällainen vapautus on sellaisella aluksella, joka ennen 16.6.1998 on todistetusti oleillut talousalueella. Hyvällä tuurilla yhdysvaltalaisista aluksista joku on käynyt Karibian saarilla vaikka Ranskan siirtokunnissa. Tästä kuitenkin pitäisi olla todisteena asiakirja tai kuva, johon kyseinen vene (runkonumero tai rekisterinumero) voidaan varmasti liittää.

Myöskään historiallisesti merkittäviltä tai ennen vuotta 1950 valmistuneilta aluksilta CE-merkintää ei vaadita.

Hyväksi lähteeksi osoittautui Iso-Britannialainen yhtiö nimeltään Gable Marine, jonka kotisivuilta löytyy paljon tietoa direktiivin vaikutuksista ja muutosratkaisuista. Sähköposteihin vastataan ystävällisesti ja kerrotaan kokemuksista. Kannattaa ottaa yhteyttä mikäli suunnittelee tuovansa veneen Euroopan talousalueen ulkopuolelta. Esimerkkitapauksena on mainittu mm. norjalaisen perheen Grand Banks 36 -projekti.

Yhdysvallat vai Eurooppa?

Pikaisten laskutoimitusten ja markkinakatsauksen jälkeen oli helppo keskittää katse Euroopan ja erityisesti Etelä-Euroopan markkinoille. Ehkä jopa Kroatiaan, tulevaan euromaahan. Yhdysvalloista tuodulle veneelle kertyisi hintaa koneiden vaihdon ja ce-merkinnän jälkeen helposti 100 000 euroa. Gable Marinen esimerkkitapauksessa norjalaisille hankittu Grand Banks 36, jossa oli vain yksi kone, kustansi jo lähes 100 000 euroa.

Taivuttelu

Sähköpostin täyttyessä valokuvista ja lisätietolehtisistä alkoi olla aika puhua Reija uskomaan asiaan ja seisomaan sen takana. Paras tapa tähän on tietysti mielikuvat, valokuvat ja löyhät perustelut.

Mielikuvia

• eläkepäivät Välimerellä veneillen
• aurinko
• sininen meri
• lämpö
• kiireetön elämänrytmi
• kesäretket Ruotsiin ja kauemmas Itämerelle, sekä Perämereen tutustuminen
• Höga Kusten
• Visby
• Tukholman saaristo
• turvallisuus aavoilla vesillä
• troolarimalli
• tukeva ja jykevä
• kaksi konetta

Löyhät perustelut

• Olli saa hyvän kandin siitä, kun kunnostaa yhden talven
• Jussi saa seistä selkä suorana, kun ikääkin alkaa jo olla
• hyvät portaat joka paikkaan, että jaksaa eläkkeelläkin vielä kiivetä
• isommat hytit, kunnon pentteri ja tilavat vessat
• korkeammat laidat, etteivät lapset ja lapsenlapset putoile

...ja niin kaatui kairan kuusi - Reijakin alkoi lämmetä asialle.

GB-kuumetta.... taas

Kuten arvata saattaa, kuume laantui vain hetkeksi - GB-kuume siis.

Lisääntyvässä määrin Jussin vapaa-aika kului Yachtworld, BoatShop24, BoatQuest ja vastaavissa venekaupoissa.

Lisääntyvässä määrin Reijan ymmärrys laski.

Reija: "Ei nyt ainakaan tommosta!"

"please send more details and pictures"

Keväällä 2012 eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset välittäjät saivat sivuiltaan lähetettyjä suomalaisen käyttäjän viestejä "please send more details and pictures". Vastauksia tuli alkuun melko harvoin. Kun kysymykseen lisäsi nimen perään vielä osoitteen ja puhelinnumeron, alkoi vastauksia sadella sieltä täältä. Oli 42 Classicia, 36 Classicia, 53 Alaskania. Jussin postilaatikko alkoi täyttyä Grand Banksien kuvista ja lisätiedoista. Ja Antin laatikko täyttyi välitetyistä vastauksista. Puhelinlinjat kävivät kuumina kun pohdittiin ja vertailtiin eri vaihtoehtoja.

Taidettiin koetella parisuhteen rajoja linjojen molemmissa päissä. Iltaisin ja viikonloppuisin vietettiin tuntikausia puhelimessa ja tietokoneen äärellä. Remonttihommat odottakoon.

Euroopasta vai Yhdysvalloista?

Yhdysvaltojen markkinat vaikuttivat houkuttelevilta. Selvitystyö lähti käyntiin. Siitä enemmän jatkossa. Kuulemma Grand Banks on amerikkalaisten Barliitti - "Hudson-joen mosse" - ei ole venesatamaa ilman Grand Banksia.

Euroopasta veneen saattaisi ajaa Suomeen. Yhdysvalloista ainoa varteenotettava vaihtoehto on laivan kannella vaikka Raumalle asti - kustannus sekin.

Etelä-Euroopassa tuntui olevan ostajan markkinat, talouskriisin myötä veneitä oli myytävänä yhä enemmän.