Dillingenin anatomiaa

Saar on kiinni, mutta Mosel aukeaa 11. päivä, joten olemme väärällä puolella, kiitos Makken ja Jussin. Täällä siis odotellaan Nortamon syntymäpäivää ja ehkä myös Makken syntymäpäivää. Saar-joki nimittäin aukeaa 13.6. - tällä tiedolla. Elben alajuoksulla on 30000 ihmistä evakuoitu, mutta meillä on onneksi allamme rauhallinen joki ja olemme vielä monien kanavien päässä Elbestä. Toivottavasti Elbe asettuu aloilleen ennenkuin me olemme siellä.

Pakollista vapaata eli lomaa...ja sitä asennusta

Grilli olis, vaan ei hiiliä.

Asennukset ovat jatkuneet ja samoin klipsuvirkkaus, meillä on siis hyvin harmoninen tunnelma. Syötiin saksalainen Thüringer -stroganoff - nammmm ja jälkkäriksi espressot avec Aspach Uralt Pariisin pikkuleivillä höystettynä (kiitos Akkep).

Aterioinnin jälkeen Jussi ja Makke tutkivat lämmitys/jäähdytyslaitetta saamatta siihen mitään tolkkua. Päättivät siirtyä keulapotkuriasennuksiin, koska edessä on voimakkaampia virtauksia. Laite toimii paarpuuriin, mutta styyrpuuriin kipinöi. Samalla myös teknistä savua tulee ulos laitteesta, jolloin sitä ei siis voida käyttää. Yritetään hankkia uudet hiilet. Ellei saada Makke joutuu keulapotkuriksi. Voi Makke raukkaa, hommat senkun lisääntyvät - kokki, koirashuora ja kohta myös styyrpuurin puoleinen keulapotkuri. Makke on onneksi varustaunut räpylöillä, maskilla ja puvulla. Jaanan ohjeiden mukaan Makkelle annetaan kevyttä ruokaa ja paljon liikuntaa. Muilta osin päivä on ollut rauhallisempi.

Kontakteja alkuperäisväestöön

Naapuripaatin sedän - todennäköisesti nuorempi kuin Jussi - kanssa on keskusteltu vedenkorkeuksista, kanavien suluista ja reiteistä. Hänen oli vaikea uskoa, että olemme tulleet Canal des Vosges´n läpi näin korkealla veneellä, mutta olihan meillä vielä 4 mm varaakin. Hän myös ihmetteli komeita bambuja veneen täkillä, johon Reija totesi, että ne ovat hänen käsitöitään varten ja paatissa on saha, jolla moiset saa kätevästi mukaan - kiitos vielä kerran Reijan isoveli-Reikulle.

Kanssamatkailijoita

Olemme tavanneet samoja iloisia saksalaisheppuja jo usemmissa satamissa ja taas täällä. Aina he ihmettelevät, että kuinka me tulemme Cadizista eli Atlantilta ja päämäärämme on Rauma Suomessa. No, kyllähän siihen muutama päivä menee vastaamme hymyillen. Siniristilippumme... on edelleenkin heikosti tunnettu. Olemme parhaamme tehneet, jotta muutkin kuin satamakapteenit tunnistaisivat lippumme. Hups, lippu on vielä salossa, mutta onneksi Makke huomasi ja lähti äkkiä laskemaan sen. Kello on nyt 21.27 ja rauha on saapunut laivaan

.