Saarbrükenin salaliitto

Makke on alkanut epäillä jotain. Ruoat ovat erittäin kasvispitoisia ja salaatteja suositaan. Pete ja Päps lähtivät veneeltä tänään aiemmin hoitelemaan omia kuljetuksiaan kotiin päin ja porukan piti tavata kaupungilla. Välimatkat, jotka oikeasti olivat valtavia, valehdeltiin kiusallaan Makkelle tyyliin ”Joo, jotain pari sataa metriä ja silleen…” Ja Makke käveli.  Ja söi salaattia. Ja taas käveltiin.

Jossain kohtaa perästä alkoi kuulua napinaa ja synkkiä epäillyksen sanoja. ”Miten niin muka v..tu kilometri?” Ja me muut salaliittolaiset hymyilimme ja virnuilimme toisillemme salaa. Miltei 13000 askelta tuli askelmittariin.
Repe kun oli saanut Makken hoito-ohjeet Jaanalta. ”Salaattia ja liikuntaa sille sohvaperunalle!” –oli ollut synkkä komento. Ja eipä Makke osannut epäillä sitäkään, että jääkaapissa ollut Makken pyhä votkapullo laimentui  vedeksi hyvin huomaamatta… häh häh hää. No ei vaiskaan.

Päivä siis kului Saarbrükenissa asioita hoidellen ja nettiä hankkien. Vaikka netti saatiin ja yhteydet luotiin, niin webbi ei silti toiminut. Ja se torilla syöty pikkuruoaksi tarkoitettu salaatti oli valtava keko ranskalaisia ja makkaran suikaleilta kasvispedillä, joten ketään ei illalla huvittanut syödä mitään. No tosin Päpsin ostama juustokakku ja mansikat tekivät kauppansa kuoharin kera iltaruskon aikaan paatin bryggalla.
Pete ja Päps varasivat huomiseksi vuokra-auton, jolla aikovat lähteä pikkuhiljaa Bremeniin päin, josta heillä on lento. Aikovat siinä samalla tutkailla parin päivän verran laaksoja ja gasthauseja. Haikeina lähtevät, mutta minkäs teet. Alun perin heidän piti lähteä sunnuntaina Lübeckistä kohti Bremeniä, mutta näin ne aikataulut aina heittelevät veneillessä.

Makke, Repe ja Jussi jäävät tappamaan aikaa tälle pienelle Saarjoen pätkälle, joka on auki. Ehkä painuvat huomenna takaisin Ranskaan, koska jäi Beaufort juustot ostamatta Ollille.