Eilistä ja tätä päivää

Sari huoltohommissa

Kyllä peräpeili näyttää nyt erilaiselta

Aamu alkoi jälleen huoltotöillä. Jamppu irrotti takapeilin lakat ja käsitteli sen Ovatrol 2:lla, johan tuli paljon siistimpi ja ainakin se on nyt suojattu. Sari osallistui Cumbayeran huoltoon viemällä roskat. Ja sitten seurasi edellisen illan neulonnan purku. No, onnistuttiin ja päästiin matkaan klo 9, lämpötila +23.

Ennen Kölniä ankkurista liikkeelle lähtevä rahtialus onnistui kohtaamaan potkurinsa kera vihreän lateraalipoijun. Kuin taikaiskusta poiju hävisi veden alle ja ohjaamosta tuli hämmästynyt mies kurkistelemaan ja aluksen potkurivirta pysähtyi.

Jäähyväiset Reinille

Reinille jätimme 17.6. hyvästit klo14.30. Kiitos Rein-joelle hyvistä vauhdeista, oli muuten hyvät kyydit. Kaverit ovat kommentoineet nopeaa etenemisestämme. Siirryimme Rein-Herne -kanalille ja ajaa hurautimme sen päivän päätteeksi läpi. Matkalla saimme sen verran vettä, että haimme sadetakit. Kun siirryimme alas ajamaan, sade loppui ja lopputuloksena oli siis ne märät sadetakit. Loppumatka ajettiin taas ylhäältä. Matkaamme Rein-Herne -kanalilla matkaamme joudutti Schiff Ravellijn Rotterdamista, jonka perässä pääsimme sulkuihin kuin unelma. Eräällä sululla ilmoittauduimme ennen mainittua alusta, jonka jälkeen sulunhoitaja keskusteli Ravellijnin kanssa ja kysyi: Mikä alus teidän perässänne on? Tähän R vastasi: Sportbot. Sulkumaisteri totesi, että se näkyy AISissa ja totesi, että se onkin Marinetrafficissa. Tämän jälkeen Cumbayeran nimeä ei tarvinnut sulkumaisterille tavata. Miettikää, kuinka pienistä asioista tulee yhtäkkiä suuria.

Cumbayera kiinnitettiin Henrichenburgin satamaan ilman suurempia ompeluksia. Ja jopa satamakapteenin ehdottamaan springin kiinnittämiseen toinen herra sanoi, että täällä on jo Crewn kiinnittämä springi, joten sitä ei tarvittu. Äärest ystävällinen vastaanotto.

Syömään, ei sittenkään, sittenkin

Meille kerrottiin myös kreikkalaiseen ravintolaan, jonne suunnistettiin. Saavuimme sinne hiukan yli kymmenen ja tarjoilija ja omistajapoika sanoi juuri kokille "kalinihta". Keittiö oli siis kiinni ja meillä hurja nälkä. Reija puhui suuren kreikan sanavarastonsa läpi ja kuinka ollakaan tilattuamme ensin pelkkää juomaa, saimme yllätykseksi kaksi kattausta kaikenlaista ruokaa. Tämä kaikki 29,92 euroa, eikä tässä vielä kaikki - jälkiruoaksi talo tarjosi vielä Ouzot. Reija kiitti taas kreikaksi ja toivotteli hyvät yöt, jonka jälkeen uni maittoi.

Ymmärtänette, että päivän ajojen, yhteensä n. 130 km. Tämä on arvio, koska ADACin tekemässä maantiekartassa ei ole niiden sinisten viivojen kohdalla kilometrejä. Pitkä päivä ja ruokailu aiheutti sen, että olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet blogia eilen kirjoittaa.

18.6. oli yhtä shoppailua ja rahan säästöä Cumbayeran tapaan

Kaikki sataman alukset eivät ilmeisesti aktiivisesti liiku. Päättelimme tämän siitä, että erään aluksen verkotetulle uimatasolle oli nokikanapariskunta tehnyt pesän. Cumbayeran uimatasolla ei ole onneksi vielä näkynyt pesimäpuuhissa olevia nokikanoja tai muita isoja erikoislintuja.

Ennen lähtöä piti mennä kauppaan, mutta kipparilla oli hoppu, joten päätimme, että käydään matkalla, sieltä löytyy Edeka.

Matkalla ylitimme Lippe- ja Stever -joet siltoja pitkin, saattoi siinä vauhdin hurmassa mennä joku muukin. Tänään oli vain yksi sulku.

Uimaan toista kertaa

Bimini ylös, bimini alas ja tarvittaessa antenni alas.
Helteen vuoksi bimini päällä, mutta sillat olivat matalat,
joten sekä se että antenni piti  kippareiden mielestä
valitettavasti laskea

Matkan varrella näimme paljon ihmisiä uimassa ja siitä rohkaistuneina päätimme, että vesi on uimakelpoista. Alus stopattiin Münsterin kohdalla ja koko crew meni uimaan ja voi kun se oli ihanaa, vesi oli todella lämmintä, mutta koska ilman lämpötila oli 36 plussaa, vesi tuntui virkistävältä.

Matkalla alitimme myös Landbergenin kohdalla Autobahn A1, jossa Jussi ja Antti ovat menneet uskomatonta 200 km tuntivauhtia nykyisellä autollaan.

Kipparihan alkumatkasta totesi, että matkalla käydään kaupassa -aamulla emme siellä käyneet. Niinpä Sari huomasi, että vieressä oli kauppa, mutta kuinkas ollakaan emme sinne kuitenkaan pysähtyneet.

Kello 17.50 jätimme hyvästit Dortmund-Ems -kanalille ja siirryimme Mittelland -kanalille, jota ajoimme
13 km. Saavuimme Marina Reckeen ja vihdoinkin shoppailemaan, mutta kas kummaa kauppa oli sulkeutunut 18.30, joten emme sinne enää ehtineet. Päivän shoppailusta ja proviantin hankinnasta ei siis tullut mitään, no huomenna kauppa aukeaa klo 7 ja miehistö on luvannut lähteä shoppailemaan, vaikka kippari sanoisi mitä.

Meillä kävi tällä kertaa hyvä tuuri, sataman ravintolan grillauspiste oli auennut eilen ja saimme seisovasta pöydästä hyvät pihvit kaikkine lisukkeineen.

Nyt on vielä tosi kuuma, mutta ihan pimeää, kello on 23.30. Teemme blogia flybridgellä. Fiilis on kuin suomalaisessa elokuun yössä. Julkaisemme jälleen blogin ilman kuvia ja pyrimme liittämään ne huomenna valoisan aikaan.