Merzigissä, jonne saavuimme eilen 11.6.

Anteeksi hyvät lukijamme, emme päivittyneet eilen. Tultiin Merzigiin iltapäivällä. Sataman suuta oli vaikea löytää, koska väylä on juuri vähän leveämpi kuin Cumbayera. Satama on hyvin rauhallinen. Makke ja Jussi etsiskelivät satamasta Nautic Rupp-myymälää löytämättä sitä. Puhelin käteen ja heppu lupasi tulla ja tulikin sitten illalla kahdeksan jälkeen. Katsoi keulapotkurin hiiltä ja totesi, ettei niitä löydy varastosta ja tilattaessa mennee pari päivää. Ei siis tilattu.

Parimme sulussa

Satamassa meiltä tiedusteltiin, näkyikö matkalla kirkkovenettä, johon vastasimme, että kyllä sellainen oli sulussa kanssamme. Tuossa tuokiossa se saapuikin ja iloinen saksalaismiehistö tervehti meitä jälleen kerran.

Skagen

Illalla rakentelimme itsellemme ranskalais-saksalaisen virityksen Toast Skagenista. Olihan se vähän erilainen, koska siihen kuului myös vihreät parsat, hollandaisekastike, Chablista sekä loistava ranskalais-saksalainen juustotarjoin Sauternes-viinin kera, unohtamatta hanhenmaksapateeta, joka kruunasi ateriamme.

Seuranamme oli myös nokikanapesue

Ottaa päähän, kun ei pääse eteenpäin, mutta joskus näin. Luonnonvoimille sen enempää kuin sulkujen korjaajillekaan emme voi mitään. Nautimme siis parhaamme mukaan hetkestä, koska emme osaa ennustaa tulevaisuutta. Jos joskus luulimme osaavamme, emme luule enää.

Vielleicht im morgen

Tänään 12.6. olemme saaneet tiedon: Vielleicht im morgen um 13 uhr. Odotamme siis huomista ja toivomme, että tämä venttaus päättyy. Tosin tiedot sulkujen avaamisesta vaihtelevat jokaisen tiedonantajan mukaan, mutta Hevosmiehen tietotoimisto on aina yhtä epämääräinen. Senpä vuoksi Jussi soitti suoraan sululle ja sai sieltä samanlaisen tiedon, joten siihen meidän on luottaminen.

Pesua ja potkuria

Reija pesi pyykkiä ja Jussi ja Makke väkerteli keulapotkuriprojekin kanssa - hiilet pois, hiilet sisään, hiilet pois, hiilet sisään - ja vielä kerran hiilet pois, hiilet sisään. Joka välissä hiottiin ja aina löytyi ongelmia, tekninen savu tuli ulos.Viimeisen virityksen jälkeen Jussi huomasi, että tuolla roikkuu joku, jolloin kolmannen asteen yhteys puuttuu. Yhteys saatiin palautettua ja sitä testattiin. Makke ajeli keulista ja Jussi oli pää keulahytin patjan alla tutkimassa tuleeko teknistä savua... ei muuten tule! Ansaitut asennusmaljat olivat paikallaan. Keulis toimii taas, yes.

Jussi oli tyytyväinen, mutta vähätteli kuitenkin keulista, koska pari perä laituriin rantautumista on onnistunut melko hyvin.

Sauna saksalaiseen tapaan

Hiilinokinen Jussi ja hyvin raikas Reija päättivät lähteä paikalliseen Das Bad Merzig -kylpylään pesemään Jussin nokia pois. Toiveikkaina lähdettiin matkaan. Oltiin tosi turisteja, ensimmäinen ongelma oli, kun yritimme mennä hienolla rannekeavaajalla pukukoppiin. Ovi ei meille auennut. Jussi kysymään, mikä on ongelma. Pääsimme vihdoin saunaosastolle, jossa kävimme kolmessa saunassa. 2 kertaa finnishes saunassa ja kerran blockhaus saunassa, eikä yhdessäkään ollut vettä kiukaalle heitettäväksi - ei myöskään ämpäriä tms., jonne vettä olisi voinut hakea. Lisäksi kanssasaunojat ihmettelivät uimapukujamme, koska siellä ei sekasaunassakaan ollut tapana pukeutua edes uima-asuun. No, meille ajatus nakusaunasta ventovieraiden kera oli outo ja noudatimme aitoa suomalaista traditiotamme. Sauna pienine uima-altaineen oli kuitenkin nautittava, koska Jussi ja Reija eivät olleet saunoneet puoleentoista kuukauteen.

Saunomisen jälkeen oli vuorossa Makken hiustenleikkuu, joka onnistui hienosti - Makke kärsi ja Jussi leikkasi. Kaikeksi onneksi Makkella on suurimmaksi osaksi päänahka vielä tallella.

Cumbayeran miehistö jää odottelemaan sulkujen sulkeutumisen aukeamista.

Liekö tämä Jussin uusi haave...