Vauhtipäivä Canal de la Marne au Rhinillä

Päpsin vain yksi patonki

Aamulla Päpsi sai Jussilta tiukan ohjeen käydä ostamassa paikallisesta boulangeriasta vain yhden patongin. Sehän nyt on Päpsille, kuka Päpsin tuntee, vain viittellinen ohje. No kolmen open eka kunnon loma-aamu tietty piti aloittaa juhlallisella ranskalaisella aamiaisella, jossa pateet ja croissantit valtasivat kapyysin pöydän.

Aamiaisen jälkeen käytiin paikallisessa VNF:n officessa kyselemässä vedenkorkeuksia ja siltojen mittoja. Saatiin rohkaisevia viestejä lähteä Saarbrukenin suuntaan ja todettiin, että mikä ettei lähdetä samantein. Laiva lastattiin ruoalla ja juomalla ja vedellä ja iloisesti lähdettiin kohti ensimmäistä sulkua, joka oli noin mailin päässä. Jussilla on paatissaan tosi pitkät köydet, sillä yksi köysi oli jäänyt laituriin kiinni ja se veti meidät takaisin Nancyn venesatamaan. Sinänsä onnekasta, koska ekan sulun kaukosäädin, joka taisi unohtua Nancyyn, tuli samalla haettua satamakapteenilta. 

Uudelleen sululle, jossa Vaseliinit saivat meripurakkeina ihmetellä kanavaveneilyn ihmeitä. Paatti nousi ja paikalliset spurgut yritti pummata röökiä sulun reunalta. Sulku jumitti ja siinä sitten ihmeteltiin. Jussi soitti VNF:n kaverille, joka ilmoitti "Me coming, me coming". Kaveri tuli puolen tunnin päästä ja rynkytti portteja ja sulku aukesi. Seuraavalla sululla sama juttu. Taas kaveri rynkytti ja sulku aukesi. Tästä viisastuneena Pete jäi seuraavilla suluilla rannalle, jotta pääsisi itse rynkyttämään sulkuportteja niiden jumiessa. Tästä Peten uhkaavasta eleestä pelästyneenä sulut päättivät toimia tästä edes kiltisti. 

Kanaalilla ajettaessa koettiin monia uusia kokemuksia: Yhtäaikaista satakielen laulua, jota säesti Jussin satailu

Kumpi voittaa, juna vai Jussi?

ja sadattelu siitä, että sulkujen kaukosäädin unohtui Nancyyn. Samoin emme ole koskaan aiemmin veneilleet siinä pelossa, että saatamme ajaa kolarin junan kanssa. Koimme myös hullun kokemuksen veneellä joen ylittämisestä.

Ilta päättyi Dombasle-sur-Meurthen vilkkaaseen marinaan, jossa kiinnityimme longside ainoana veneenä paikalliseen kaijaan. Muut neljä venettä ei ole liikkuneet moneen vuoteen. Lähellä olisi Jampulle yksi kiinnostava projektivene, otetaan siitä huomenna kuva, jotta Jamppu voi lähestyä tarjouksellaan omistajaa.

Löydettiin hyvä kiinalais-aasialais-vietnamilainen rafla, josta tyytyväisinä lyllerrettin paatille. Nyt nukuksiin ja huomenna aikainen lähtö. Surffaus Reinin 12 metrisillä aalloilla kiehtoo koko porukkaa. (Tiedämme mitä tuolla saksanmaalla tapahtuu parhaillaan ja olemme kovin pahoillamme siitä ikävyydestä.)

Hurjaa faartia siis tänään tultiin, peräti 15 kilsaa! Mutta kun matkaa on jäljellä noin arvioilta 1200 mailia, niin pienistä puroista se Reinikin tulvii.