Sumua ilmassa

Makken I lähtö

Aamulla varhain, kun sää oli melkein parhain, starttasi Cumbayera eteenpäin täydennetyllä miehistöllä. Toisen sulun hoitivat Jamppu ja Sari, jotka saivat oitis suluttajan pestin.

Saavuimme muutamien sulkujen jälkeen Zelliin, jossa väkemme väheni. Makke jäi laiturille vilkuttelemaan ja naiset alukselle kyynelehtimään. Makke jäi odottelemaan taksia ja Cumbayera jatkoi matkaa. Kipparila oli hoppu, koska hän tiesi, että laituriin kiinnittyminen ei ollut huviveneelle sallittua.

Makken toinen lähtö

Naisväki sai juuri kyyneleet kuivattua, kun Makke soitti ja ilmoitti, että hänen passinsa on Cumbayerassa. Kaikkensa Makke siis teki, jotta ei olisi tarvinnut poistua alukselta. No, passi löytyi Makken alusvaatelaatikosta. Jussi sopi taksarin kanssa treffit St. Aldegundiin, jossa Jamppu heitti passin appelsiinin kera rantaan. Makke oli kuitenkin selvästi huojentunut ja jälleen vilkuteltiin. Makke lähti siis toisen kerran ja meni menojaan... toivottavasti hotelliin, kentälle ja lopulta Suomeen ja Jaanan viereen.

Näitä oli pilvin pimein, muttei nähty yhtään linnanherraa eikä -rouvaa

Maisemat komistuivat ja vaikuttavia olivat luostarin rauniot, linnat, kirkot ja 130 km viinitarhoja. Jos jostain niin niistä voi sanoa, että viinitarhoja oli silminkantamattomiin ja maisemat kuin postikorteista.

Rantauduttiin Treisin satamaan, matkaa takana 137 km ja aikaa kului 11 tuntia ja 10 minuuttia. Kello oli 19.45 ja kauppa sulkeutui 20.00. Ei muuta kuin Sari ja Reija hölkäten kauppaan ja paatilla takaisin klo 20.15. Ostokset suoritettu ja vihdoin ansaitun rantautmisoluen aika. Tehokasta! Maukasta iltaruokaa nautimme paikallisessa ravintolassa ja nam oli hyvää. Ruokailun jälkeen uusi miehistö sai kokea blogin luomisen onnen.

Crew Cumbayera kiittää Makkea sinnikkyydestä jäädä alukselle ja toivottaa erinomaista syntymäpäivää, jota hän viettää 16.6. Jaanan kanssa.

Hyvää yötä toivottaa crew ja kippari, joka on jo unten mailla.