Maaliskuun alkuun järjestettiin varustelureissu. Viikoksi El Puerto de Santa Mariaan viettämään aikaa Banksin pilssissä ja konehuoneessa ja vähän ulkonakin.
Viikon missiot:
- nykyisen Seatalk-verkon selvitys ja kaaviokuva
- tulevan Seatalkng-verkon suunnittelu ja johtovedot
- Raymarine E7 asennus
- Seatalk-Seatalkng Converterin asennus
- VHF-DSC:n NMEA0183 paikkatiedon nykyisen lähteen selvitys ja johdotus, sekä muutos tulevaan verkkoon
- autopilotin kolinan korjaus
- maston kaato
- kumiveneen täyttö ja tarkistus
- rekisterinumeron teippaus ja vanhojen poisto
- keittiötarvikehankintoja
Menolennot Malagaan jakautuivat valitettavasti kahdelle päivälle. Antti meni jo lauantaina, Jussi ja Reija saapuivat sunnuntaina. Sunnuntaina suunta kohti El Puerto de Santa Mariaa, jonne saavuimme noin klo 15. Valitettavasti telakka-alue on kiinni viikonloppuisin, joten sunnuntaina keskityttiin enemmän sadepisaroiden väistelyyn, juomiseen ja syömiseen.
Maanantai 11.3.
 |
| Ensimmäiseksi tietenkin Suomen lippu ylös |
Aamulla herätys, aamupala ja paatille. Ensin oli syytä tutustua uudemman kerran alukseen ja tutkia kaiken maailman kytkimiä. Tutkimusten jälkeen alkoi kytkentöjen kartoitus, joka osoittautui melkoiseksi työmaaksi. Alkuperäiset American Marinen tekemät kytkennät ovat todella siististi tehdyt, mutta jokainen omistaja lienee vuorollaan lisännyt joitain johtoja ja lopputuloksen saattaa kukin arvata.
Hiljalleen johdotus alkoi selvitä ja löytyi jopa joku logiikka. Paljon löytyi myös turhia johtoja, joissa toinen pää oli vapaana.
Kun vanhojen näyttöjen ja autopilotin kytkennät oli selvitetty, suoritimme uuden Raymarine E7 -plotterin koekytkennän.
John Nurminen Marinen asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti vanhemmassa Seatalk1-verkossa olevat laitteet (Smartpilot 150 Course Computer, ST60+ Tridata -näytöt sekä ST6001+ autopilotin ohjausyksiköt) liitettiin autopilotin Seatalk-portista Seatalk-Seatalkng Converterille, johon koekytkennässä kytkimme plotterin sekä tietenkin Seatalkng backbonen päätevastukset. Ja kuinka ollakaan, plotterin näytölle ilmestyi Seatalk1-verkon dataa. Lisäksi pilottia pystyi kontrolloimaan plotterilta, joten tunnelin päässä näkyi valoa. Vielä kun saisi backbonen jotenkin ujutettua konehuoneesta flybridgelle.
Tiistai 12.3.
Tiistaiksi klo 11.00 oli sovittu treffit entisen omistajan kanssa. Säätiedotus lupasi sadetta koko päiväksi, joten päätimme pitää ostospäivän. Paatille kuitenkin aamulla hyvissä ajoin odottelemaan herra Sepúlvedaa.
Pidimme muutaman tunnin palaverin ja saimme paljon arvokasta reittitietoa koskien retkemme Välimeren osuutta. Lisäksi kävimme toistamiseen läpi veneen ominaisuuksia ja laitteita.
Bimini vietiin vielä korjattavaksi telakka-alueen purjeneulomoon, minkä jälkeen suunnaksi otettiin Sepúlvedan suosittelemana kauppakeskus El Paseo ja siellä erityisesti Carrefour.
Carrefourissa kierrettiin lähes kaksi tuntia tarvikkeita etsien. Löydettiin myös siedettävän hintaisia 6-vaihteisia taittorunkopyöriä. Tyynyt ja peitot taas eivät missään tapauksessa sovi suomalaiseen veneeseen. Perinteinen yhden hengen tyyny on näet koko sängyn levyinen ja yhden hengen peiton leveys 180 cm, joka ei millään sovi suomalaisen pussilakanan sisään. Tyynyt ja peitot täytyy siis viedä Suomesta.
Keskiviikko 13.3.
Aurinko paistoi aamulla kirkkaalta taivaalta ja tuli hyvin toiveikas olo. Paatilla asennettiin karttaplotteri paikalleen ja vedettiin Seatalkng-runkokaapeli konehuoneesta flybridgelle. Mokoman johdon vetämiseen käytettiin aikaa lähes kaksi tuntia, mutta lopputulos oli mainio; kaapeli saatiin katkomatta ujutettua alakertaan flybridgen ja salongin välistä yhdysputkea, jossa myös ohjausvaijerit ja koneiden hallitakaapelit kulkevat. Ahdasta oli ja pitkän aikaa oltiinkin muutaman sentin päässä maalista.
 |
| Kytkennät valmiina |
VHF-DSC -radion (Cobra MR F75) paikkatieto (nmea 0183) oli aiemmin otettu vanhasta Garminin plotterista, jonka tilalle uusi Raymarine E7 asennettiin. Aluksi kytkimme vanhaan tapaan radion E7:n nmea ulostuloon, homma hoitui, mutta vaikuttu melko monimutkaiselta, sillä plotteria oli tarkoitus käyttää tilanteen mukaan flybridgella tai alaohjaamossa. Muutaman oluen (Cruzcampo SIN) jälkeen keksimme, että otetaan radion paikkatieto kurssitietokoneen nmea-ulostulosta, jolloin selvitään yhdellä johdolla.
Päivän päätteeksi vielä tutkittiin mastoon meneviä johtoja, niihin olisi saatava riittävästi löysää, jotta selvitään maston kaadosta. Autopilotin kolinaa vähentääksemme asensimme flybridgen ruorin akselin päähän tuen vähentämään akselin notkumista ja sen myötä ketjun löystymistä.
Reija kävi päivällä kaupungissa hoitamassa työasioitaan paikallisessa pankissa ja samalla kierteli pikkukauppoja uusia kenkiä, sekä kaksipuolista teippiä etsien - ilman menestystä. Siestakin iski päälle ja hotellin parveke alkoi tuntua houkuttelevammalta.
Torstai 14.3.
Torstaiaamuna nopea kauppareissu Carrefouriin, hankintalistalla toinen taittorunkopyörä, joka sattui olemaan 20 euroa halvempi kuin edellisenä päivänä. Pyörän lisäksi mukaan tarttui 15-metrinen jatkojohto, jotta hiustenkuivainta voisi käyttää paatilla joka puolella.
Kauppareissun jälkeen pieni välipala ja paatille. Ensimmäiseksi otimme esiin ristiviivalaserin ja rullamitan. Laserin ja mitan avulla pikkuhiljaa mitta kerrallaan saatiin jonkinlainen käsitys veneen korkeudesta. Jatkossa korkeuden voi tarkistaa mittaamalla partaalta tietystä kohdasta etäisyyden vedenpintaan. Niille, joita asia kiinnostaa, kerrottakoon, että masto ulottuu yläkannelta noin 385 senttimetriä taivasta kohden. Etäisyys maston jalasta takapartaalle on noin 380 senttimetriä. Joten jos mastoon teettää saranan yläkannen korkeudelle, ehkä vähän ylemmäskin, saadaan se taittumaan alas siten, ettei synny peräylitystä ja että säilyy hyvä seisomakorkeus takakannella. Tätä saranointia suunnitellessa pitää myös huomioida, ettei tutka jää korkeimmaksi kohdaksi maston ollessa kaadettuna.
Señor Sepúlveda kävi kääntymässä ja toi taas melkoisen määrän tarvikkeita ja työkaluja. Myös autopilotin kolina saatiin korjattua. Suurin syy saattoi olla, että pilotin asetuksissa oli valittu vääräntyyppinen työyksikkö. Valittuna oli tyyppi 5 eli jatkuvasti pyörivä hydraulipumppu, kun valintana olisi pitänyt olla tyyppi 3, pyörivä työyksikkö.
Päivän merkittävimpänä tavoitteena oli mastosulkeiset. Johtoihin paljon löysää ja osa liittimistä irti ja läpivienneistä ulos, puomi alas, vantit irti ja hommiin. Ilman suurempia kommelluksia masto saatiin kaadettua, on kuitenkin toivottavaa, että tositilanteessa pystyisi vaikka kolmen hengen voimin sitä touhuamaan, kahdelle oli turhan paljon puuhaa - ainakin ensimmäisellä kerralla. Hetki lepuutettiin mastoa kannella, jonka jälkeen tuupattiin se takaisin ylös, kiristettiin vantit ja kytkettiin johdot. Kaikki hyvin. Varustelureissun suurimmat tavoitteet oli saavutettu!
Perjantai 15.3.
Aamulla tavaroiden pakkausta ja toisen huoneen luovutus. Paatilla irrotettiin vanha rekisterinumero, siihen sitä hiustenkuivaajaa tarvittiin, ja siivottiin jäljet. Uusi rekisterinumero (H-415) teipattiin ja sitten olikin jo suuntana Torremolinos ja lauantaiaamuna Malagan kautta Helsinkiin.
Lauantaiaamun lento oli hieman myöhässä ja lastaus pyrittiin suorittamaan mahdollisimman nopeasti. Odotellessamme putkessa pääsyä koneeseen, edellämme oleva nuorten miesten joukko aloitti moniäänisen laulun Suomen Neidolle. Henkilökunta yhtyi meidän kanssamatkustajien suosionosoituksiin ja kiitteli nuoria kauniista laulusta. Laulu videoitiin, mutta valitettavasti vielä tuntemattomasta syystä ääniraita ei tallentunut videolle, joten muisto jäi vain mieliimme.
Navigointitietokoneeksi toistaiseksi valjastettava Lenovo Thinkpad E530 Windows 7 Professional -käyttöjärjestelmällä saapui vasta varustelureissun jälkeen, joten ei saatu sitä koeajettua.
