Mitä jäi mieleen? Mitä ihmettä on tehty? Näihin kysymyksiin haemme vastauksia.
Mitä jäi mieleen?
Reija:
Välimeri, Gibraltar, Välimeren värimuutos, Elben tulvat, Moselin maisemat ja Vosgesin sademetsäfiilis
Jussi:
Luotettava vene, kyky selviytyä vierailla kielillä asioista, vanha kulttuurimaisema, tulvan aiheuttama joen epäsiisteys ja samalla niiden lopulta vähäinen vaikutus Cumbayeran matkaan, saaria ei ollut ennen Suomea, Suomen lippu aina kun näkyi, kokemusta pääsi jakamaan niin monen ystävän kanssa, Vosgesin kanava (menkää sinne, mutta valitkaa pienempi vene!), hyväntahtoisia ihmisiä, jotka osoittivat suosiotaan, kun sillan alta oli päästy, nuoret kanavien rannoilla uimassa ja oleilemassa, SEIKKAILU
Mitä on tehty?
Reija:
toteutettu haave, ylitetty itsemme, haaste oli valtava, tultu läpi historian, katseltiin delfiinejä veneen ympärillä, kielialueelta toiselle, ongelmia ei syntynyt ja aina selvittiin
Jussi:
2500 mpk matka, josta noin 1000 mpk sisävesillä, koettu kauneista kaunein Mosel ja Reinin tulvavirtaamat, hieno reissu, uskomaton matka, matka omaan itseensä, joudut keskustelemaan itsesi kanssa, välillä masennus iskee ja lopulta löytyy ystävistä ihmisiä, jotka auttavat yli vaikeiden aikojen
"Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?"
Oli vaikuttavaa, kun Afrikka ja Eurooppa näkyivät samaan aikaan. Yhdellä silmäyksellä näki Marokon, Espanjan ja Gibraltarin. Gibraltarilla on mennyt paljon sukellusveneitä läpi sodan aikaan, mutta vähän on tullut takaisin. Jo muinaiset foinikialaiset osasivat käyttää Gibraltarin virtoja hyväkseen purjehtiessaan hyvää vauhtia vastatuuleen.
Välimeri oli kuitenkin vähän yksitoikkoinen, merta styyrpuurissa, maata paapuurissa. Poikkeuksena yksi yön yli ajo ja delfiinit. Suurin hupi oli myötäisten virtausten etsintä, millä sai parhaimmillaan aikaiseksi solmun hyvää.
Sisävesillä mieleenpainuvimmat kokemukset syntyivät Canal des Vosgesilla, kun linnut lauloivat ja puut kasvoivat kanavan yli. Ajeltiin metsän keskellä ja sulutettiin monta kertaa päivässä. Sinne kannattaa mennä, jos suinkin on joskus mahdollista, mutta on syytä valita vähän matalampi vene. Saonen tunnelit ja Vosgesin sulkusulkeiset aluksi jännittivät, mutta hyvin selvittiin, turha on niistä tulevien kulkijoiden murehtia.
Saksassa sisävesillä on suuri logistinen merkitys, jolloin niitä tietenkin ylläpidetään. Ranskassa pienillä kanavilla kauppaliikenne on loppunut, silti Ranskan valtio huviveneilyn vuoksi ylläpitää vanhoja kanavia.
On ajettu usean keski-eurooppalaisen kaupungin läpi veneellä. Välillä paikallisiin RT-veljiin törmäten.
Lopulta oli upea tunne, kun pitkästä aikaa ui Itämeressä. Lyypekistä lähdettyämme saavuimme Itämerelle, ja se tuntui kuin oltaisiin oltu kotona. Maarianhaminassa tuntui jo, että ollaan kotirannassa.
Kotiin saavuttuamme tunteiden kirjo oli valtava - suolaa ja sokeria. Tuntui, ettei enää päivääkään pidempään, mutta kuitenkin harmitti kun tarina loppui - aivan kesken kaiken. Päivän päätteeksi aina aurinko laskee...
Kiitos kaikille niille, jotka ovat tämän matkan mahdollistaneet. Ilman hyviä ja joustavia vaihtomiehistöjä reissu ei olisi onnistunut. Ja kiitos kaikille yli 10 000 katsojalle, joiden kasvava määrä on kannustanut ylläpitämään tätä blogia.
Cumbayera jatkaa seikkailuaan, hymyillään kun tavataan.
