La Lineaan yöksi ankkuripaikalle

Huh MIKÄ PÄIVÄ pienelle Jussi-pojalle. Atlantilta Välimerelle yhdessä päivässä. Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta mieliinpainuva kokemus varmaan koko CUMBAYERAN porukalle.

Päivä otti veronsa. Nyt ei jaksa muuta kuin mennä nukkumaan. Jatketaan huomenna päivällä tarinointia.

KAIKILLE TEILLE HAUSKAA VAPPUA!

Marinetraffic

Asennettiin aamulla tablettiin iAIS-niminen ohjelma. Nyt halukkaat voivat seurata menoa www.marinetraffic.com ja sieltä etsii Cumbayera.

Hetken päästä Tarifa ja sitten Gibraltar.

Lisää myöhemmin.

Pyhäpäivän viettoa El Puerto de Santa Mariassa

Antin vatsa heräsi hyvin levänneenä. Reija ja Jussi heräsivät aamu-uinnin jälkeen. Ensimmäinen kohteemme oli Pharmacia, joka löytyi viehättävän nukkumalähiön autotallista - hotellin respan mukaan yksi harvoista sunnuntaisin auki olevista apteekeista. Saatiin Immodiumia, maitohappobakteereja ja Jussille After Bite -moskiittomössöä, joka tuntuu tehoavan kohtuullisen hyvin.

Sunnuntaishoppailua

Yleensä sunnuntaisin kaupat ovat kiinni, mutta Puerto Sherryn pikkumarket oli kuin olikin auki, joten sieltä saimme pikaisen avun muonitukseen. Tutkittiin noin viidennen kerran kaupan valikoima ja todettiin ettei se ollut muuttunut. Tosin huomasimme, että Inox-ruuveja siellä myydään. Jos kukaan muu ei palvele, niin on syytä turvautua Repsol-huoltoasemien palveluihin.

Käytiin tapaamassa satamakapteenia - ehkä viimeisen kerran. Maksettiin tinki pois. Kiitos hyvästä palvelusta ja huolenpidosta.

Lisää asennuksia.....ja siivousta.....ja tavaroiden piilottelua

Paatilla asennettiin John Nurmisen kauppaama AIS-tietoa vastaanottava Standard Horizon -radio ja hämmästyttiin, että olemme törmäyskurssilla useammankin satamassa olevan aluksen kanssa. Ainakin plotterin mukaan.


Reija siivosi etuhytin - YKSIN. Lapsen ei tarvinnut mennä laiturille. Jussi keskittyi vessojen korjaamiseen, kuten kesäretkillä mukana olijat osasivat varmasti odottaa. Vieraiden viihtyvyyden lisäämiseksi myös etuhytin vesiklosetti otettiin käyttöön.

Ihme ja kumma, Reija onnisui piilottamaan vielä yhden matkalaukullisen tavaroita ja niin viimeinenkin matkalaukku päätti taipaleensa El Puerto de Santa Mariaan. Lupaamme, että sekään ei palaa Suomeen...ehkä, Rauman Maljakot olkoot varuillaan. Kiitokset laukuistaan luopuneille.

Suurkaupungin haasteita

Kaikki asennustyöt saatettiin onnellisesti päätökseen illalla ennen kahdeksaa. Hotellin kautta syömään ja kuten edelliselläkin reissulla  kaupunkiin kävellessä eksyttiin. Onneksi Atlantilla ei ole niin paljon risteyksiä eikä yksisuuntaisia katuja. Jussilla puoltaa oikealle ja Antilla vasemmalle, keskimäärin Marseilles löytyy.

Päädyimme valitsemaan ensimmäisen auki olevan suht kohtuullisen näköisen ruokapaikan. Pöytiä sisätiloissa 3 kpl, joista saimme yhden. Tunnelma korkealla, paikka täynnä paikallisia. Syötiin Menu de Feria, joka sisälsi 2 puolikasta lautasellista itse valittuja sortimentteja ja puolikkaan pullon Vino Finoa. Kahdella setillä kolme henkeä söi vatsansa täyteen, muttei ketterälle.

Ravintolasta lähdettäessä ulkomaan kummajaisten taksin hankinnasta tuli koko ravintolan juttu ja ovella oli saattamassa emäntä, isäntä ja asiakkaat. Isäntä kertoi vielä varmuuden vuoksi taksikuskille hotellimme nimen. Kokonaisvaltaista ja ystävällistä huolenpitoa.

Tuuli-ikkuna aukenee tiistaina

Nyt näyttäisi siltä, että tiistaina startataan aamun valjettua. Luvassa on vajaa 1000 nm kovaa ajoa. Mosel-joen remontin vuoksi pyrimme ajamaan pitkiä päiviä, käyttämään koko valoisan ajan. Tiistain jälkeen lähes tyyntä liki viikko.

Eilen lauantaina asennettiin ja testailtiin. Valot pelaavat, koneet käyvät. Kierroslukumittarit näyttävät pikkuisen erilaisia arvoja, mutta eiköhän nuo jotenkin saada kalibroitua. Reija putsasi kumivenettä - tuli kuin uudeksi.

Carrefour

Carrefourista ostettiin melkoinen setti tavaraa, saa nähdä mihin kaikki saadaan sopimaan. Tällä hetkellä melkein kaikki kaapit ovat jo täynnä, kuin myös ajohytti. Paras sijoituspaikka muille tavaroille lienee etuhytti, jossa vieraatkin sitten asuvat. Taittorunkopyöriä ostettiin kaksi lisää, huomattiin hankkia myös paikkaussarja ja pumppu. Nyt on kahdeksan pyörää neljässä rungossa (neljä etu- ja neljä takapyörää).

Carrefourista hankittiin mokkulaan sim-kortti, jota ei saatu vielä aktivoitua. Jotta saa aktivoitua 29+alv euron arvoisen Carrefour Móvil -mobiililaajakaistan, pitää saldoa olla kortilla 40 euroa. Meillähän sitä tietenkin on nyt 35 euroa. Sunnuntaina kaupat eivät ole auki ja paikallinen Carrefour on lisäksi maanantaina suljettu (Feria de Primavera). Täytyy etsiä toinen Carrefour, mutta hätä ei ole suurensuuri sillä niitä kauppoja on tiheämmässä kuin koto-Suomessa Prismoja.

Vatta ketterälle

Lääkkeenä toimi myös pullollinen konjakkia, joka lahjaksi
saatiin ja alunperin vähän muuhun tarkoitukseen.
Kiitos Paula ja Eero!

Käytiin syömässä Los Olivos -ravintolassa, lopputuloksena Antilla kunnon ripuli. Hotellin respasta ensiavuksi tarjottiin omena ja uusikaupunkilaisen hotelli Aquariuksen mukaan nimettyä Coca-Cola Companyn ihmejuomaa. Auttoivat. Täytyy kuitenkin kehua ravintolaa kokonaisuudessaan, Antilla vain kävi huono tuuri. Los Olivos on muodostunut kantapaikaksi. Henkilökunta tunnisti meidät ja ihmetteli, että ollaan täällä taas. Paljastimme toistuvan matkailumme syyn ja saimme osaksemme ihastusta ja hämmästystä sekä hyvän matkan toivotukset.

Welcome home

Aiemmassa postauksessa jäi mainitsematta Hotel Pinomarin ystävällinen vastaanottotoivotus. Kun torstaina saavuimme hotellille, koko henkilökunta vuorollaan toivottivat: "Welcome home!" No, onhan tämä jo kolmas kerta tässä hotellissa runsaan puolen vuoden aikana, taitaa kertyä yhteensä 17 yötä Hotel Pinomarissa. Mikäli tähän kaupunkiin joskus vielä askel johtaa, hotellivalinta taitaa olla jo tehty. Ystävällinen pieni perhehotelli. Varaukset kannattaa tehdä sähköpostilla suoraan hotellin vastaanottoon ja varata nimenomaan huone numero 113, koska siinä on oma pieni patio ja näkymä Aqua-Zumba -altaalle.

Nyt on aika lähteä etsimään apteekki ja jonkinlainen ruokakauppa. Sen jälkeen mennään veneelle ja yritetään suorittaa merikoeajo.

Tuuli-ikkunaa odotellessa

Torstaina saavuttiin paahteisen kuumaan kaupunkiin. Puerto Sherryn satamassa Mr. Sepúlveda oli jo saapuessamme penslaamassa Internationalin myrkkymaalia - erityisen hieno veneenmyyjä. Saavuimme hieman myöhään paikalle - Malagassa meni tovi viimeistä laukkua odotellessa, jännitettiin onko elektroniikkalaukku joutunut lentokentän turvatarkatukseen ja jäänyt lennolta kokonaan.

Espanjan veneily on yhtä juhlaa - Santa Marian juhla elokuussa, nyt "Feria de Primavera y Fiesta del Vino Fino". Koko kaupunki, marina mukaan lukien, suljetaan neljäksi päiväksi. Kaikki asukkaat (ensimmäisenä iltana naiset) pukeutuvat flamenco-asuihinsa ja juovat uuden sadon Vino Finoa. Reijan flamenco-puku jäi kotiin, joten hän tyytyi Rukka Windstopperiin ja farkkuihin. Festivaali itse hämmästytti suuruudellaan ja lastenrattaiden ja niiden kyydissä olijoiden flamenco-tanssijoiden määrällä.

Vene siis siirrettin travelliftillä monttuun ja mereen. Jussi kruisaili omistajan elkein aisapaikalle F-laituriin (entisen omistajan suosiollisella ja kannustavalla opastuksella). Sittemmin entinen omistaja, meitä jälleen evästettyään lähti Madridiin pakoon paikallista fiestaa.

Paatilla me levitimme n. 120 kiloa matkatavaraa ympäriinsä ja Reijalle lankesi järjestelytaakka, hän meni kaappiin. Jussi ja Antti asensivat mitä sattui tai ainakin suorittivat johtotehtäviä. Pääasiassa Jussi oli torstain melko hiljainen - ei niin kova krapula, vaan vielä kovempi flunssa, joka vei äänen. Illalla pienet torkut ja fiestaan (ks. yllä).

Perjantai oli merkittävästi tehokkaampi työpäivä. Torqeedo tuli asennettua ja koeajettua, Torqeedo siis on kumiveneeseen hankittu SÄHKÖperämoottori (Ulla huom!). Päätettiin hankkia sähköperämoottori, jottei tarvitse palavaa nestettä (bensiini) varas
toida aluksessa. Invertterin tuoton pitäisi riittää moottorin akun lataamiseen, tarvittaessa värkätään tarpeeseen sopiva 12 V laturi tai käytetään generaattoria.

Aluksen nimi on nyt ulkopuolisenkin silmissä vaihtunut. Honkanen ja Eriksson tekivät
komiat kyltit - KIITOS!

Pähkäilimme aikamme maasähkön saantia, kun ensin oli hankittu sopivat adapterit. Lopulta apu löytyi näennäisen läheltä - Jussin pähkäillessä sähkömurhetta laiturilla paikalle tuli herra, joka kertoi olevansa Ismaelin (ent. omistaja) hyvä ystävä ja käyneensä purjeveneellä Helsingissä. Saatuaan tietää sähköongelmastamme hän oli ilmeisesti ottanut yhteyttä satamakonttoriin ja yhtäkkiä päivystävä marinero tuli auttamaan miestä hädässä.

Maasähkön kytkeydyttyä totesimme, että akkuvesien taso on syytä tarkistaa. Tarkistimme ja havaitsimme puutteita. Repsol palvelee aamusta iltamyöhään. Joskus saattaa lompakko unohtua matkasta ja joutuu saman asian vuoksi jonottamaan useamman kerran. Jussin ja Antin Repsol-reissun aikana Reija tuli kaapista (ks. yllä)

Pääpiirteittäin on puuhailtu yhtä sun toista veneen siirtoreissun onnistumiseksi ja tulevien miehistöjen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tuuli-ikkuna näyttäisi olevan parhaimmillaan joko nyt tai tiistaina. Lähtö siis siirretään tiistaille. Lauantaille on suunnitteilla koeajoja ja provianttireissu. On huomattava myös, että Mosel-joki Ranskan puolella sulkeutuu 3.6., joten sitä ennen pitäisi keksiä varasuunnitelma tai selviytyä Saksaan asti.

Kello on nyt lauantaina 01.42 ja kipparin käskystä miehistö käy nyt nukkumaan.

Päivämäärät järjestykseen

Jotta tästä blogista on meillekin jotain apua muistelmien kirjoittamisessa, muokkasimme tekstien julkaisupäivämäärät vastaamaan todellisia tapahtumia.

H-hetki sitäpaitsi lähestyy. Kohta päivityksiä matkalta.

Reittihän tulee kulkemaan Espanjasta el Puerto de Santa Marian kaupungista Puerto Sherry -nimisestä satamasta Atlantin rannikkoa Gibraltarille, josta Espanjan aurinkorannikkoa kohti Marseillesin kyljessä olevaa Saint-Louis-du-Rhone -nimistä satamakaupunkia. Rhone-jokea ylöspäin Saone-joelle, Saone-jokea kohti Canal des Vosgesia (ent. Canal de l'Est), Vosgesilta Nancyn kautta Mosel-joelle, jota pitkin alas kohti Koblenzia, Koblezista Rheinia pitkin Mittellandkanaliin, josta suunnitelmien mukaan Elbe-seitenkanalia pitkin Elbelle ja Lübeckiin. Lübeckistä sitten Ruotsin rannikkoa taivaltaen kohti Raumaa.

Tuossa oikealla kädellä Google mapsiin avautuva karkea reittisuunnitelma.

ATIS vai ei

Euroopan sisävesillä käytettävä ATIS järjestelmä alkoi vaivata mieltä. Internetin syövereistä selvisi, että ainakin Iso-Britannian lippua kantavilla aluksilla ATIS hoidetaan siten, että lisätään aluksen varsinaisen MMSI:n eteen lisätään numero 9 ja se syötetään ATIS-numeroksi toiminnon sisältävään VHF-radioon.

Lopulta mutkien kautta päädyin Belgian 'viestintäviraston' sivuille http://www.rainwat.bipt.be, jossa etusivulla lukee selkeästi: "Procedure for ships sailing the flag of non-rainwat countries". Otsikon alla olevan tekstin mukaan RAINWAT koskee myös sopimuksen tehneiden maiden ulkopuolisia aluksia, jotka kulkevat sopimusmaiden sisävesillä. Lisäksi mainitaan, että RAINWAT-maiden ulkopuoliset alukset muodostavat ATIS-numeronsa lisäämällä numeron 9 MMSI-numeron eteen.

Suosittelen linkin seuraamista ja asiaan perehtymistä. Epäselvää on edelleen, että millä keinoin tuota asiaa valvotaan ja onko rikos kuinka suuri, jos ei ATIS-radiota olekaan.

-Antti