Arvonlisäverotuksesta

Jos tuo käytetyn veneen Euroopan talousalueen ulkopuolelta, on siitä maksettava arvonlisävero tuotaessa. Arvonlisävero maksetaan siihen maahan, johon vene ensimmäistä kertaa saapuu.

Myynnissä on paljon veneitä, jotka eivät sijaitse Euroopassa, mutta arvonlisävero väitetään maksetuksi. Myynnissä on myös veneitä, jotka sijaitsevat Euroopassa, mutta ovat rekisteröitynä johonkin talousalueen ulkopuoliseen maahan. Näiden veneiden alv-status aiheutti melkoisesti päänvaivaa.

Tiedon etsintää

Jälleen internetin maailma imi sisäänsä ja vastauksia monen päivän etsimisen jälkeen alkoi löytyä. Monilla foorumeilla asiaa on käsitelty ja vastaukset olivat vaihtelevia. Suomalaisittain kiinnostavin oli Vene-lehden artikkeli vuodelta 2004: Käytetyn kaupan päivitetty pikakurssi. Toinen mielenkiintoinen artikkeli oli Royal Yachting Associationin (www.rya.org.uk) julkaisema tietopaketti: "VAT, PRE 1985 BOATS, UK & EU ACCESSION COUNTRIES: DEEMED PAID STATUS".

Kohdellaan kuten arvonlisävero olisi maksettu

RYA:n tiedotteesta selviää, että mikäli alus on otettu huvikäyttöön ennen 1.1.1985 ja ollut kiinnittyneenä EU:ssa 31.12.1992, kohdellaan alusta kuten arvonlisävero olisi maksettu. Tällaisesta aluksesta ei siis makseta arvonlisäveroa tai vaadita arvonlisäverotodistusta. Euroopan unionin Eur-Lex -palvelusta löytyy arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY kaksikielisenä versiona. Artiklasta 410 kohdasta 2 löytyy maininta asiasta. Tässä kohdassa on huomattava, että EU:hun myöhemmin liittyneille maille RYA:n tiedotteessa on mainittu omat päivämääränsä, jotka perustuvat juuri tuohon 2. kohtaan:

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun edellytyksen katsotaan täyttyneen seuraavissa tapauksissa:
a) jos ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton päivämäärän ja Euroopan unioniin liittymisen päivämäärän välinen aika on yli kahdeksan vuotta;b) jos tuonnin vuoksi maksettavan veron määrä olisi mitättömän pieni.

Direktiiviä voisi tulkita myös siten, että mikäli vene on ollut huvikäytössä ennen mainittua päivämäärää ja ollut kiinnittyneenä jäsenvaltion satamaan liittymispäivänä, ei ole merkitystä sillä, onko se myyntipäivänä jonkun kolmannen maan rekisterissä talousalueen ulkopuolella. Edellyttäen tietenkin, ettei talousalueelta pois vietäessä ole saatu hyvitystä maksetusta arvonlisäverosta.

Yhteydenotoissa tulliin ja verotoimistoon virkailijat viittasivat samaiseen Vene-lehden artikkeliin, joka on mainittu aiemmin tässä päivityksessä. Vastauksissa kävi myös ilmi, että Suomessa ei varsinaisesti kukaan viranomainen valvo suomalaisten alusten arvonlisäverotodistuksia.

Mielenkiintoinen vaihtoehto etsiä sopivia veneitä on Kroatia. Kroatia ei vielä ole jäsenmaa, mutta tulee olemaan. Mikäli hankit aluksen Kroatiasta nyt, se tuodaan talousalueelle ensimmäistä kertaa, jolloin on maksettava alv ja suoritettava ce-merkintä. Mitä tapahtuu sen jälkeen kun Kroatia on osa talousaluetta? Muuttuvatko kroatialaiset vanhat veneet ce- ja alv-vapautetuiksi? Vastaus löytynee eur-lex -palvelusta.

Emburiabrava

Kesän kynnyksellä oltiin jo sen verran fiiliksissä (myös Reija), että päätimme lähteä katsomaan Banksiä ihan livenä. Onneksi ystäväpiirissä löytyy samanlaisia kahjoja enemmänkin ja katsastusreissulle lähti kaksi pariskuntaa mukaan. Varattiin lennot ja hotelli Emburiabravaan Espanjaan (n. 100 km Barcelonasta pohjoiseen). Kaupunki on -70-luvun alussa espanjalaisten lomapaikaksi tehty ja siellä on yli 40 km kaivettuja kanavia. Varsinainen pikku-Venetsia lukuisine pienine moskiittoineen, jotka olivat tosi äkäisiä. Hauska erikoinen paikka, jossa asukkailla oli ikkunan alla omat venepaikat. Lämpöä riitti +30 astetta.

Ensimmäinen GB-tuttavuus oli 42-jalkainen John Deeren (Ammarine 6404D) koneilla, joista toisen moottorin kiertosuunnan American Marine oli itse kääntänyt. Tämä herätti epäilyn, että varaosia vanhaan koneeseen voi joutua teettämään. Tilat olivat hulppeat, mutta pientä pintaremonttia kaivattaisiin. Miesten pyllistellessä konehuoneessa Reija haki viereisestä kuppilasta kuusi lasia ja pullon viiniä, jota sitten flybridgellä auringosta nauttien siemailtiin.

Koeajolle päästiin seuraavana päivänä ja voi... oli se kyllä aika hulppeata. Venettä käytiin katsomassa vähän joka päivä ja mietittiin ja pohdittiin. Reija ei oikein ihastunut karvanoppaseiniin, joista miesväki sanoi, ettei niiden vaihtaminen mikään ongelma ole, ehdotettiin myös, että maalataan niihin nopan numerot, jotta vältyttäisiin vaihdolta. Aluksen kunto todettiin kuitenkin sellaiseksi, että kaupan hierontaan ei tosissaan ryhdytty. Sekalaisin aatoksin lähdettiin kohti Suomea ja kesän jokavuotista venereissua m/s Marikalla.