Tuuli-ikkuna aukenee tiistaina

Nyt näyttäisi siltä, että tiistaina startataan aamun valjettua. Luvassa on vajaa 1000 nm kovaa ajoa. Mosel-joen remontin vuoksi pyrimme ajamaan pitkiä päiviä, käyttämään koko valoisan ajan. Tiistain jälkeen lähes tyyntä liki viikko.

Eilen lauantaina asennettiin ja testailtiin. Valot pelaavat, koneet käyvät. Kierroslukumittarit näyttävät pikkuisen erilaisia arvoja, mutta eiköhän nuo jotenkin saada kalibroitua. Reija putsasi kumivenettä - tuli kuin uudeksi.

Carrefour

Carrefourista ostettiin melkoinen setti tavaraa, saa nähdä mihin kaikki saadaan sopimaan. Tällä hetkellä melkein kaikki kaapit ovat jo täynnä, kuin myös ajohytti. Paras sijoituspaikka muille tavaroille lienee etuhytti, jossa vieraatkin sitten asuvat. Taittorunkopyöriä ostettiin kaksi lisää, huomattiin hankkia myös paikkaussarja ja pumppu. Nyt on kahdeksan pyörää neljässä rungossa (neljä etu- ja neljä takapyörää).

Carrefourista hankittiin mokkulaan sim-kortti, jota ei saatu vielä aktivoitua. Jotta saa aktivoitua 29+alv euron arvoisen Carrefour Móvil -mobiililaajakaistan, pitää saldoa olla kortilla 40 euroa. Meillähän sitä tietenkin on nyt 35 euroa. Sunnuntaina kaupat eivät ole auki ja paikallinen Carrefour on lisäksi maanantaina suljettu (Feria de Primavera). Täytyy etsiä toinen Carrefour, mutta hätä ei ole suurensuuri sillä niitä kauppoja on tiheämmässä kuin koto-Suomessa Prismoja.

Vatta ketterälle

Lääkkeenä toimi myös pullollinen konjakkia, joka lahjaksi
saatiin ja alunperin vähän muuhun tarkoitukseen.
Kiitos Paula ja Eero!

Käytiin syömässä Los Olivos -ravintolassa, lopputuloksena Antilla kunnon ripuli. Hotellin respasta ensiavuksi tarjottiin omena ja uusikaupunkilaisen hotelli Aquariuksen mukaan nimettyä Coca-Cola Companyn ihmejuomaa. Auttoivat. Täytyy kuitenkin kehua ravintolaa kokonaisuudessaan, Antilla vain kävi huono tuuri. Los Olivos on muodostunut kantapaikaksi. Henkilökunta tunnisti meidät ja ihmetteli, että ollaan täällä taas. Paljastimme toistuvan matkailumme syyn ja saimme osaksemme ihastusta ja hämmästystä sekä hyvän matkan toivotukset.

Welcome home

Aiemmassa postauksessa jäi mainitsematta Hotel Pinomarin ystävällinen vastaanottotoivotus. Kun torstaina saavuimme hotellille, koko henkilökunta vuorollaan toivottivat: "Welcome home!" No, onhan tämä jo kolmas kerta tässä hotellissa runsaan puolen vuoden aikana, taitaa kertyä yhteensä 17 yötä Hotel Pinomarissa. Mikäli tähän kaupunkiin joskus vielä askel johtaa, hotellivalinta taitaa olla jo tehty. Ystävällinen pieni perhehotelli. Varaukset kannattaa tehdä sähköpostilla suoraan hotellin vastaanottoon ja varata nimenomaan huone numero 113, koska siinä on oma pieni patio ja näkymä Aqua-Zumba -altaalle.

Nyt on aika lähteä etsimään apteekki ja jonkinlainen ruokakauppa. Sen jälkeen mennään veneelle ja yritetään suorittaa merikoeajo.

Cadiz

Sinne se Kolumbus lähti

Lennot Malagaan ja sieltä vuokra-autolla Cadiziin. Sanotaan Cadizin olevan maailman vanhin kaupunki. Joka tapauksessa eräs merkittävä venereissu sieltä on alkanut, nimittäin Kolumbuksen Intian valloitus, joka, kuten tunnetaan päättyi hieman nolosti Amerikan löytämiseen.

Fiesta

Veneen sijainnissa oli tapahtunut pieni väärinymmärrys. Hotelli sijaitsi Cadizin saarella, kun taas vene siitä n. 30 kilometrin ajomatkan päässä El Puerto de Santa Maria -nimisessä kaupungissa. No eihän tuo ole mikään matka Suomesta tulleille. Ongelmaksi sen sijaan muodostui Cadizissa pääsy hotelliin. Eikä sekään johtunut meistä, vaan kaupungin pääkadun valloittaneesta fiestakulkueesta. Kulkue oli temmannut mukaansa varmaan kaikki Cadizin ja ympäristön ihmiset pikkulapsista vanhuksiin -  ja samba soi. Soitettuamme Antille, saimme tietää, että fiestaa vietettiin Santa Marian (Pyhän Marian) kunniaksi - kiitos Antin ja Googlen. Meillä oli kuitenkin edelleen ongelma, olimme itäpuolella katua, kun taas hotelli länsipuolella. EIKÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA YLITTÄÄ KATUA AUTON KANSSA.

Parin tunnin kiertelyn jälkeen saimme yhden poliisin sympatiat puolellemme: "Me olemme tässä ja hotelli on tuossa, noin puolentoista korttelin päässä. Voisimmeko millään ...jne??" Hän antoi luvan ajaa kulkueen perään, vaan eipä enää seuraavassa risteyksessä selittelyt auttaneet. Ei muuta kuin takaisin itäpuolelle. Kun loppujen lopuksi olimme länsipuolella pohjoiskärjen kiertäneinä, näimme että tuolla se hotellimme on, mutta sinne johti yksisuuntainen katu, jonka ajosuunta oli tietenkin vastainen. Jussi kysymään poliisilta neuvoa. Se kuului: "Ajakaa sinne vaan." Ja niin ajettiin, poliisin luvalla, vastaantulijoita väistellen, hotellille, joka oli tosi tosi hulppea ilmestys.

Pääsimme sittenkin hotellimme edustalle, eikun auto parkkiin ja respaan kysymään tietä parkkihalliin.Vastaanottovirkailija oli hyvin kohtelias pyytäessään passia, joka oli - missäs muualla kuin autossa. Saimme hänet kuitenkin ymmärtämään, että käymme viemässä auton ensin ja tuomme sitten passit tullessamme. Se vaati kuitenkin kärsivällistä neuvottelua, mikä väsyneenä ei ole kaikkein helpoin homma. Huoneessa odotti iloinen yllätys: Cava-pullo hotellinjohtajan tervetuliaistoivotusten kera - siis huoneesta oli maksettu liikaa. Mutta tuntui se silti hyvältä kaiken kaupungin ympäriajon jälkeen.

Kärsivällisyys on hyve...  vaikkakin joskus tuskaista

Seuraavana aamuna olimme intoa täynnä ja kärsimättömiä näkemään veneen, välittäjä kuitenkin kertoi, että omistaja on vuotuisella retkellään ja vene on paikalla VASTA maanantaina aamulla n. klo 10.00. Tapaaminen sovittiin heti aamuksi, Mutta, kuinkas muuten, huristelimme sunnuntaiaamuna Santa Marian venesatamaan katsomaan josko näkisimme Grand Banksin. No eihän se siellä ollut, joten taas vaadittiin kärsivällisyyttä.

Vihdoin koitti maanantai ja menimme ensitapaamiseen meille vielä vieraan Banksin kanssa, joka kantoi nimeä Sedrul. Siellä se on, sen täytyy olla se ja niin se olikin. Omistaja, herrasmies, merikapteeni Ismail Sepulveda käveli laituria pitkin meitä vastaan ja pääsimme tutustumaan jälleen yhteen Banksiin, nimeltään Sedrul.

Sedrul - rakkautta ensi silmäyksellä?

Jussi tutkaili koneet ja laitteet ja Reija kaikki laatikot, kaapit ja komerot ja voi sitä säilytystilojen runsautta. Ihme ja kumma, Jussi kulki selkä suorana jopa WC:ssä - Reijallahan ei sen suhteen mitään suurta ongelmaa Marikassakaan ollut. Ja sitten se kohokohta -  MERELLE. Señor Sepúlveda kertoi vilpittömänä miehenä kaiken mahdollisen sekä huonot että hyvät puolet, Jussi kuunteli ja Reija nautti muuten vaan, mitä nyt omistaja välillä kyseli, että mitä tämä on englanniksi. Reija parhaan kykynsä mukaan yritti ymmärtää. Halogeenivalo tuotti ensin ongelmia, mutta sitten tapahtui oivallus: eihän espanjan kielessä äännetä sitä ensimmäistä h-kirjainta eli kyseessä ei ole mikään alogen, vaan halogen.

Paljon nähtiin dokumentteja tehdyistä kunnostustöistä: uudet teakit ja niiden alaiset lasikuitutyöt, osmoosikäsittelyt, konerempat, rungon kunnostukset, sisustusverhoiluiden ja salongin sohvien uudistukset jne. Kaiken tämän herra Sepulveda kertoi teettäneensä Espanjan GB-edustajan valvovan silmän alla ja kaikki vuonna 2003. Reija totesi: "Täällä ei ole karvanoppaseiniä. YES!!!" No, Jussi tyytyi siihen, ettei niitä karvanoppia sitten ehkä tulekaan.

Adiós el Puerto de Santa Maria

Oltiin, käytiin, koettiin ja kaiken päätteeksi syötiin salmorejoa vaatimattomassa pikku kuppilassa. Reija totesi, että idyllinen paikka, tänne voisi tulla toistekin. Seuraavaksi suunnattiin kohti Malagaa ja Suomea. Ja jälleen sekavin aatoksin: "Olisiko se tämä...?"

Seuraavaksi Nizza

Monacon yksilö

Empuriabravan reissun jälkeen vauhti alkoi kiihtyä. Mökkeily ja veneily hitaine nettiyhteyksineen haittasi hieman harrastustoimintaa, mutta kuten Reija totesi: "Ei tällainen veneen etsintä lainkaan hullumpaa ole. Pääsee ainakin matkustamaan." Ja niinpä varattiin Kihdillä lentolippuja Nizzaan. Sinne lähti tuttavat mukaanlukien kymmenen henkeä. Katsastettavia veneitä oli kaksi, tai oikeastaan kolme, mutta yhden välittäjä ehti juuri myydä alta.

Suomalainen auto Monacossa Fisker Karma

Nizzasta tehtiin ensin täsmäisku Monacoon Cafe de Paris´n. Katsastettiin myös yksi GB 36, joka mitta todettiin meille ja Suomen vesille mitä sopivimmaksi kokoluokaksi, valitettavasti tässä yksilössä öljyä tuntui olevan enemmän koneiden ulkopuolella kuin koneissa itsessään. Kannen teakit kaipasivat myös uusimista. Venepaikka kyllä oli mitä mahtavin, Monacon uima-altaan välittömässä läheisyydessä. F1-katsomona varmasti mainio.

Monacon kaksi kaunotarta

Vähitellen Jussikin pääsi eroon häntä vaivanneesta suuruudenhulluudesta. "Voisihan se vähän isompikin olla", minkä ajatuksen miespuoliset henkilöt  hyvin tietävät. Silti Jussin mielestä se Alaskan on edelleen komea. Syväyskin vaatimattomat 1,60.

Toinen Nizzan projekti oli pienessä tosi viehättävässä paikassa nimeltään Theoule sur Mer. Omistaja oli hyväkuntoinen 92-vuotias ranskalaismies, joka sanoi: "Tämä on hyvä vene. Minä tiedän sen, sillä tämä on ollut minulla alusta asti." Hänen mukana ollut poikansa  (ehkä hieman Jussia vanhempi) oli kuitenkin sitä mieltä, että isän olisi jo aika lopettaa veneily Tätä venettä pääsimme myös koeajamaan. Lenkin alkaessa totesimme ymmärtävämme pojan huolen. Tässä marinassa ei ollut ollenkaan poijuja, vaan keula oli kiinnitetty uppoavaan köyteen, joka rantauduttaessa nostettiin laiturin vierestä ylös ja kuljetettiin keulaan Pappa kertoi koeajon aikana kierrelleensä veneellään Korsikat, Sisiliat ja Maltat. Entistä enemmän vakuutuimme venetyypin toimivuudesta ja sopivuudesta meille.

Koeajon jälkeen uinnin, ruoan ja oluen kautta paikallisjunalla takaisin Nizzaan, kännin (Cannes) kautta. Illalla ja vähän aamuyölläkin hotellilla pohdittiin olisiko Theoule sur Merin vene - "papparaisen paatti" - sopivan kuntoinen ja hintainen.

Ja tarina jatkuu

Emburiabrava

Kesän kynnyksellä oltiin jo sen verran fiiliksissä (myös Reija), että päätimme lähteä katsomaan Banksiä ihan livenä. Onneksi ystäväpiirissä löytyy samanlaisia kahjoja enemmänkin ja katsastusreissulle lähti kaksi pariskuntaa mukaan. Varattiin lennot ja hotelli Emburiabravaan Espanjaan (n. 100 km Barcelonasta pohjoiseen). Kaupunki on -70-luvun alussa espanjalaisten lomapaikaksi tehty ja siellä on yli 40 km kaivettuja kanavia. Varsinainen pikku-Venetsia lukuisine pienine moskiittoineen, jotka olivat tosi äkäisiä. Hauska erikoinen paikka, jossa asukkailla oli ikkunan alla omat venepaikat. Lämpöä riitti +30 astetta.

Ensimmäinen GB-tuttavuus oli 42-jalkainen John Deeren (Ammarine 6404D) koneilla, joista toisen moottorin kiertosuunnan American Marine oli itse kääntänyt. Tämä herätti epäilyn, että varaosia vanhaan koneeseen voi joutua teettämään. Tilat olivat hulppeat, mutta pientä pintaremonttia kaivattaisiin. Miesten pyllistellessä konehuoneessa Reija haki viereisestä kuppilasta kuusi lasia ja pullon viiniä, jota sitten flybridgellä auringosta nauttien siemailtiin.

Koeajolle päästiin seuraavana päivänä ja voi... oli se kyllä aika hulppeata. Venettä käytiin katsomassa vähän joka päivä ja mietittiin ja pohdittiin. Reija ei oikein ihastunut karvanoppaseiniin, joista miesväki sanoi, ettei niiden vaihtaminen mikään ongelma ole, ehdotettiin myös, että maalataan niihin nopan numerot, jotta vältyttäisiin vaihdolta. Aluksen kunto todettiin kuitenkin sellaiseksi, että kaupan hierontaan ei tosissaan ryhdytty. Sekalaisin aatoksin lähdettiin kohti Suomea ja kesän jokavuotista venereissua m/s Marikalla.