Fuengirola ja pari aiempaa päivää

Pari viimeistä päivää on mennyt enemmän ja vähemmän jännityksessä ja väsyneenä. Bloggaaminen on jäänyt vähälle. Nöyrä anteeksipyyntö teille rakkaat lukijat!

Toisen matkapäivän jälkeen olemme nyt Fuengirolassa, jossa Reijalla on huomenna tietenkin työasioita hoidettavana. Antti ja Jussi keskittyvät veneen hoitamiseen ja tarvikkeiden hankkimiseen. Letkuliittimiä tarvitaan "32 erilaista 25 nykyisen lisäksi". Akut eivät vakuuta valovoimaisuudellaan, tutkimme uusien hankintamahdollisuuksia, yhteensä 5 kpl 200 Ah akkuja. Muilta osin vanha rouva peuhaa kuin nuori neito.

Ensimmäinen matkapäivä

Puerto Sherrystä lähdön jälkeen näimme sotalaivoja, -helikoptereita ja muita sotavälineitä pilvin pimein. Ensin alkuun tuli vaikutelma siitä, että saattaa olla vähän keliäkin, varsinkin kun kuvittelimme joutuvamme ajamaan sivutuuleen. Tämä skenaario ei kuitenkaan toteutunut, vaan ajokeli oli mitä mainioin. El Puerto de Santa Mariasta lähdettiin lopulta eri suuntaan kuin Kolumbus aikoinaan, todenäköisesti kuitenkin tiedämme paremmin minne päädymme.

Matka kulki mukavasti, kunnes kohtasimme tonnikalojen verkostoitumisalueen, joka jatkui silmänkantamattomiin, arviolta 2-3 NM merelle. Ensiksi päätimme kiertää meren puolelta, koska rannan puolella ei näyttänyt olevan tilaa tulitikkuaskin vertaa. Lyhyen ajelun jälkeen teimme U-käännöksen ja kiersimme rannan puolelta. Matkaa rantaa oli ehkä 50 metriä, ja pohjaan 2-3 metriä. Ennen tonnikaloja ohitimme myös Sancti Petrin linnan (jonka mukaan kuulemma pyhä Petri Malja on saanut nimensä) ja saavuimme pikkuhiljaa Trafalgarin taistelutantereille. Taistelua oli odotettavissa meillekin, sillä Trafalgarin niemestä lounaaseen vastakkaisten virtausten kohdatessa tuppaa muodostumaan melkoista aallokkoa, joka on lyhyttä ja jyrkkää. Sanotaan, että kun satamassa huorille tarpeeksi maksaa, niin kelit ovat suotuisat - joku oli ilmeisesti meidänkin puolestamme maksanut. Kiitos Makke. Trafalgar selätettiin ongelmitta, hiljaisesti historiaa muistaen.

Aikataulullisesti rakensimme varasuunnitelman, jonka mukaan olisimme jääneet yöksi Barbaten satamaan, mutta kelien ollessa hyvät ja saatuamme myötäiset virrat, päätimme jatkaa matkaa kohti Tarifaa ja Gibraltaria. Virtauksia haeskellen ja kompassia justeeraten, saimme parhaimillaan edetä jopa 1,5 solmun myötävirrassa, joka risteilynopeudella tarkoittaa lähes 10 solmun maanopeutta. Näistä etsiskelyistä ja justeerauksista jouduimme lähes välittömästi antamaan meriselityksen Suomeen: "Pari siksakkia trackissä jotka kaipaa meriselitystä."

Tarifa

Laivapäiväkirjamerkinnän mukaan 1840 ohitimme Tarifan niemen, Euroopan mantereen eteläisimmän paikan. Menneitä kansoja ja tapoja kunnioittaen suoritimme uhrilahjan muinaisten foinikialaisten tapaan. Foinikialaisillahan oli taito purjehtia vastatuuleen Gibraltarilla, purjeet levitett
iin pinnan alle ja annettin virran viedä, johan oli syytä jumalille jotain uhratakin. Me emme uhranneet yhtään neitsyttä, lammasta tai sikaa, sillä niitä ei ollut saatavilla.

Tarifasta edelleen virtauksia etsien suuntasimme kohti Gibraltarin lahtea, jonne laivoja väistellen saavuimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Onpa melkoinen redi, ainakin 30 laivaa pienellä alueella kettingin päässä ja osa toistensa kyljessä. Espanjalaiset tullimiehet kävivät morjestamassa, ehkä "jäniksien" toivossa. Reijan iloinen kädenheilautus vakuutti kuitenkin viranomaiset aikeidemme vilpittömyydestä.

La Linea 

Olimme saaneet vinkin ankkuroitua La Linean sataman suulle muiden veneiden joukkoon. Varasuunnitelma, mennä laituriin yöksi, otettiin kuitenkin käyttöön. Syy: Emme saaneet ankkuria alas. Pienen pohdinnan jälkeen Antti kuitenkin hiffasi, että onhan ankkuripelissäkin pääkytkin. Ankkuri alas, Raymarinen plotterin ankkurivahti päälle ja nukkumaan. Antti ja Jussi aloittivat hyvin nukutun yön jälkeen aamutoimet reippaasti. Illalla epähuomiossa pöydälle jäänyt "rommbott putos" keinahduksen vuoksi eikä yhtään raumalaista ollut paikalla ottamassa kiinni. Cumbayeran salongin lattia on nyt aateloitu rommilla - vähän erilaisella uhrilahjalla - olkoon onni myötä merten tuulissa.

Toinen päivä

Vapunpäivä alkoi yllämainitusti melko normaaleissa vapputunnelmissa - viinatahroja siivotessa. Starttasimme lopulta pari tuntia suunnitellun jälkeen. Ankkuri ylös ja baanalle.

Taas löytyi hyvät virrat ja parhaimmillaan saimme myötävirtaa yli kaksi solmua. Eli meidän päivämatkallamme se tarkoitti noin puolen tunnin etua. Pääpiirteittäin ajettiin suoraa linjaa esteitä väistellen. Pyykinpesukone puhdistettiin ja pestiin pyykkiä. Kone toimi oikein hyvin. Satamaan saapuessamme Cumbayera näytti lähinnä liikkuvalta pesulalta.

S/y Cumban omistajan vinkistä ja ohjeiden mukaan yritimme suunnistaa Ku-Damm -ravintolaan, jonka piti sijaita kävelymatkan päässä laiturilta. Vinkki ei kertonut mennäänkö laiturilta oikeaan vai vasempaan, onneksi valitsimme suoraan, sillä Ku-Damm sijaitsee juuri tämän Puerto de Fuengirolan ykköslaiturin kohdalla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Päästiin suihkuun - oi autuutta. Rannassa kunnon vessat, siistit suihkutilat ja pyykinpesukone. Marina on hintatasoltaan kohtuullinen - vaikka kokemus Välimeren marinoista perustuu toistaiseksi vain ja ainoastaan tähän.

Marinetraffic.com -seuranta on saanut positiivista palautetta. Pyritään pitämään palvelu yllä aina mobiiliyhteyksien salliessa, jotta Big Brother voi valvoa. Blogin kävijämäärät ovat hämmästyttäneet päivä toisensa jälkeen. Tätä kirjoitettaessa on kahden tuhannen kävijän raja rikkoutunut. Pelkästään tämän päivän aikana käyntejä on ollut 641, joista meidän omia ainoastaan 2. Kasvavat kävijämäärät kannustavat luonnollisesti kirjoittamaan juttuja teidän luettavaksenne.

Tuuli-ikkuna aukenee tiistaina

Nyt näyttäisi siltä, että tiistaina startataan aamun valjettua. Luvassa on vajaa 1000 nm kovaa ajoa. Mosel-joen remontin vuoksi pyrimme ajamaan pitkiä päiviä, käyttämään koko valoisan ajan. Tiistain jälkeen lähes tyyntä liki viikko.

Eilen lauantaina asennettiin ja testailtiin. Valot pelaavat, koneet käyvät. Kierroslukumittarit näyttävät pikkuisen erilaisia arvoja, mutta eiköhän nuo jotenkin saada kalibroitua. Reija putsasi kumivenettä - tuli kuin uudeksi.

Carrefour

Carrefourista ostettiin melkoinen setti tavaraa, saa nähdä mihin kaikki saadaan sopimaan. Tällä hetkellä melkein kaikki kaapit ovat jo täynnä, kuin myös ajohytti. Paras sijoituspaikka muille tavaroille lienee etuhytti, jossa vieraatkin sitten asuvat. Taittorunkopyöriä ostettiin kaksi lisää, huomattiin hankkia myös paikkaussarja ja pumppu. Nyt on kahdeksan pyörää neljässä rungossa (neljä etu- ja neljä takapyörää).

Carrefourista hankittiin mokkulaan sim-kortti, jota ei saatu vielä aktivoitua. Jotta saa aktivoitua 29+alv euron arvoisen Carrefour Móvil -mobiililaajakaistan, pitää saldoa olla kortilla 40 euroa. Meillähän sitä tietenkin on nyt 35 euroa. Sunnuntaina kaupat eivät ole auki ja paikallinen Carrefour on lisäksi maanantaina suljettu (Feria de Primavera). Täytyy etsiä toinen Carrefour, mutta hätä ei ole suurensuuri sillä niitä kauppoja on tiheämmässä kuin koto-Suomessa Prismoja.

Vatta ketterälle

Lääkkeenä toimi myös pullollinen konjakkia, joka lahjaksi
saatiin ja alunperin vähän muuhun tarkoitukseen.
Kiitos Paula ja Eero!

Käytiin syömässä Los Olivos -ravintolassa, lopputuloksena Antilla kunnon ripuli. Hotellin respasta ensiavuksi tarjottiin omena ja uusikaupunkilaisen hotelli Aquariuksen mukaan nimettyä Coca-Cola Companyn ihmejuomaa. Auttoivat. Täytyy kuitenkin kehua ravintolaa kokonaisuudessaan, Antilla vain kävi huono tuuri. Los Olivos on muodostunut kantapaikaksi. Henkilökunta tunnisti meidät ja ihmetteli, että ollaan täällä taas. Paljastimme toistuvan matkailumme syyn ja saimme osaksemme ihastusta ja hämmästystä sekä hyvän matkan toivotukset.

Welcome home

Aiemmassa postauksessa jäi mainitsematta Hotel Pinomarin ystävällinen vastaanottotoivotus. Kun torstaina saavuimme hotellille, koko henkilökunta vuorollaan toivottivat: "Welcome home!" No, onhan tämä jo kolmas kerta tässä hotellissa runsaan puolen vuoden aikana, taitaa kertyä yhteensä 17 yötä Hotel Pinomarissa. Mikäli tähän kaupunkiin joskus vielä askel johtaa, hotellivalinta taitaa olla jo tehty. Ystävällinen pieni perhehotelli. Varaukset kannattaa tehdä sähköpostilla suoraan hotellin vastaanottoon ja varata nimenomaan huone numero 113, koska siinä on oma pieni patio ja näkymä Aqua-Zumba -altaalle.

Nyt on aika lähteä etsimään apteekki ja jonkinlainen ruokakauppa. Sen jälkeen mennään veneelle ja yritetään suorittaa merikoeajo.

Kauppakirjoja tekemään

Tarjous oli jätetty ja hyväksytty, seuraava askel olikin tarkastusmatka Cadiziin. Eipä ole ennen reissattua Etelä-Euroopassa neljää kertaa kesässä. Vene ylös vedestä muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen näkee mahdolliset osmoosivauriot. Koneiden ja varusteiden tarkastukset ja niin edelleen.

Isommalla kuuden hengen porukalla lähdettiin tutkimaan ja tarkastelemaan venettä. Jälleen lennot Malagaan ja sieltä autoilla El Puerto de Santa Mariaan.

Tutkimusten ja koeajojen jälkeen koitti totuuden hetki. Kaupanteon kohteen todettiin vastaavan sitä, mitä oli lähdetty ostamaan. Lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että alun perin myynnissä oli ollut vuonna 1982 valmistunut  Grand Banks, joka tutkimusten jälkeen osoittautuikin 1973 valmistuneeksi 1974 käyttöönotetuksi (kiitos Grand Banks Europen Luc Colpinille). Tällä nyt ei sinänsä ollut mitään merkitystä, olihan ostopäätös kuitenkin tehty hyvän yleiskunnon ja vuonna 2003 tehdyn suuren kunnostuksen perusteella. Hintaa vuosimalliasian vuoksi toki vielä onnistuttiin säätämään.

Kruisailua Atlantilla omalla veneellä

Ajelulle omalla veneellä lähdettiin seuraavana päivänä. Cadizin lahti ja siihen laskevan joen suualue kierreltiin. Suoritettiin pienimuotoisia käännöskokeita ja pysäytystestejä. Aiempaan verrattuna vene tuntui melko "laivalta" majesteetillisen rauhallisine liikkeineen. Satamaan palatessamme Jussi vähän sekoili kahvojen kanssa. Seurauksena onneksi vain pieni töytäisy (Jussin mielestä) laiturin kumeihin (mustia jälkiä). Kyllä monitoimikahvat tuntuvat melko helpoilta näihin erillislaitteisiin verrattuna. Iltapäivällä nautittiin auringosta paikallisten tapaan kannella istuskellen, viiniä ja pieni suolapaloja nauttien, mikä asia oli seuraavana päivänä myös herra Sepúlvedan tiedossa. "Isoveli valvoo". Jälleen Reija myös kokeneena viininhankkijana haki sataman ravintolasta täydennystä.

Talviteloille

Seuraavana päivänä tankkasimme veneen ja nostimme hänet sovitun aikataulun mukaisesti talviteloille.
Lisäksi entinen omistaja lupasi valvoa ja huolehtia veneestä talven yli. Ei muutakuin ovi lukkoon, toinen avain herra Sepúlvedalle, toinen taskuun ja haikein mielin hotellille. Seuraavana päivänä ajelimme Malagaan yöksi ja aamuvarhaisella lensimme jälleen Suomeen.

Eiköhän venekuume tullut nyt taltutettua ja Reijakin on jo hyvin ymmärtäväinen, jopa innostunut
.

Cadiz

Sinne se Kolumbus lähti

Lennot Malagaan ja sieltä vuokra-autolla Cadiziin. Sanotaan Cadizin olevan maailman vanhin kaupunki. Joka tapauksessa eräs merkittävä venereissu sieltä on alkanut, nimittäin Kolumbuksen Intian valloitus, joka, kuten tunnetaan päättyi hieman nolosti Amerikan löytämiseen.

Fiesta

Veneen sijainnissa oli tapahtunut pieni väärinymmärrys. Hotelli sijaitsi Cadizin saarella, kun taas vene siitä n. 30 kilometrin ajomatkan päässä El Puerto de Santa Maria -nimisessä kaupungissa. No eihän tuo ole mikään matka Suomesta tulleille. Ongelmaksi sen sijaan muodostui Cadizissa pääsy hotelliin. Eikä sekään johtunut meistä, vaan kaupungin pääkadun valloittaneesta fiestakulkueesta. Kulkue oli temmannut mukaansa varmaan kaikki Cadizin ja ympäristön ihmiset pikkulapsista vanhuksiin -  ja samba soi. Soitettuamme Antille, saimme tietää, että fiestaa vietettiin Santa Marian (Pyhän Marian) kunniaksi - kiitos Antin ja Googlen. Meillä oli kuitenkin edelleen ongelma, olimme itäpuolella katua, kun taas hotelli länsipuolella. EIKÄ MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA YLITTÄÄ KATUA AUTON KANSSA.

Parin tunnin kiertelyn jälkeen saimme yhden poliisin sympatiat puolellemme: "Me olemme tässä ja hotelli on tuossa, noin puolentoista korttelin päässä. Voisimmeko millään ...jne??" Hän antoi luvan ajaa kulkueen perään, vaan eipä enää seuraavassa risteyksessä selittelyt auttaneet. Ei muuta kuin takaisin itäpuolelle. Kun loppujen lopuksi olimme länsipuolella pohjoiskärjen kiertäneinä, näimme että tuolla se hotellimme on, mutta sinne johti yksisuuntainen katu, jonka ajosuunta oli tietenkin vastainen. Jussi kysymään poliisilta neuvoa. Se kuului: "Ajakaa sinne vaan." Ja niin ajettiin, poliisin luvalla, vastaantulijoita väistellen, hotellille, joka oli tosi tosi hulppea ilmestys.

Pääsimme sittenkin hotellimme edustalle, eikun auto parkkiin ja respaan kysymään tietä parkkihalliin.Vastaanottovirkailija oli hyvin kohtelias pyytäessään passia, joka oli - missäs muualla kuin autossa. Saimme hänet kuitenkin ymmärtämään, että käymme viemässä auton ensin ja tuomme sitten passit tullessamme. Se vaati kuitenkin kärsivällistä neuvottelua, mikä väsyneenä ei ole kaikkein helpoin homma. Huoneessa odotti iloinen yllätys: Cava-pullo hotellinjohtajan tervetuliaistoivotusten kera - siis huoneesta oli maksettu liikaa. Mutta tuntui se silti hyvältä kaiken kaupungin ympäriajon jälkeen.

Kärsivällisyys on hyve...  vaikkakin joskus tuskaista

Seuraavana aamuna olimme intoa täynnä ja kärsimättömiä näkemään veneen, välittäjä kuitenkin kertoi, että omistaja on vuotuisella retkellään ja vene on paikalla VASTA maanantaina aamulla n. klo 10.00. Tapaaminen sovittiin heti aamuksi, Mutta, kuinkas muuten, huristelimme sunnuntaiaamuna Santa Marian venesatamaan katsomaan josko näkisimme Grand Banksin. No eihän se siellä ollut, joten taas vaadittiin kärsivällisyyttä.

Vihdoin koitti maanantai ja menimme ensitapaamiseen meille vielä vieraan Banksin kanssa, joka kantoi nimeä Sedrul. Siellä se on, sen täytyy olla se ja niin se olikin. Omistaja, herrasmies, merikapteeni Ismail Sepulveda käveli laituria pitkin meitä vastaan ja pääsimme tutustumaan jälleen yhteen Banksiin, nimeltään Sedrul.

Sedrul - rakkautta ensi silmäyksellä?

Jussi tutkaili koneet ja laitteet ja Reija kaikki laatikot, kaapit ja komerot ja voi sitä säilytystilojen runsautta. Ihme ja kumma, Jussi kulki selkä suorana jopa WC:ssä - Reijallahan ei sen suhteen mitään suurta ongelmaa Marikassakaan ollut. Ja sitten se kohokohta -  MERELLE. Señor Sepúlveda kertoi vilpittömänä miehenä kaiken mahdollisen sekä huonot että hyvät puolet, Jussi kuunteli ja Reija nautti muuten vaan, mitä nyt omistaja välillä kyseli, että mitä tämä on englanniksi. Reija parhaan kykynsä mukaan yritti ymmärtää. Halogeenivalo tuotti ensin ongelmia, mutta sitten tapahtui oivallus: eihän espanjan kielessä äännetä sitä ensimmäistä h-kirjainta eli kyseessä ei ole mikään alogen, vaan halogen.

Paljon nähtiin dokumentteja tehdyistä kunnostustöistä: uudet teakit ja niiden alaiset lasikuitutyöt, osmoosikäsittelyt, konerempat, rungon kunnostukset, sisustusverhoiluiden ja salongin sohvien uudistukset jne. Kaiken tämän herra Sepulveda kertoi teettäneensä Espanjan GB-edustajan valvovan silmän alla ja kaikki vuonna 2003. Reija totesi: "Täällä ei ole karvanoppaseiniä. YES!!!" No, Jussi tyytyi siihen, ettei niitä karvanoppia sitten ehkä tulekaan.

Adiós el Puerto de Santa Maria

Oltiin, käytiin, koettiin ja kaiken päätteeksi syötiin salmorejoa vaatimattomassa pikku kuppilassa. Reija totesi, että idyllinen paikka, tänne voisi tulla toistekin. Seuraavaksi suunnattiin kohti Malagaa ja Suomea. Ja jälleen sekavin aatoksin: "Olisiko se tämä...?"

Aika ryhtyä tositoimiin

Taivuttelu tuotti tulosta ja Reijalta oli saatu lupa tutkia vaihtoehtoja tarkemmin, joten asiaan.

Kuvat ja lisätiedot riviin ja vertailemaan. Useampaa yksilöä vertaillessa alkoi eroja löytyä. Milloin oli sisustuksessa käytetty kokolattiamattoa joka paikassa, milloin teak-kansi jätetty hoitamatta. Elektroniikkaa oli uutta ja vanhaa. Koneet olivat useimmissa alkuperäiset.

Grand Banks -keskustelufoorumeita (GB Beacon, Grand Banks Owner's Resources ym.) selaillessa kävi selväksi, että teak-kansi on alunperin kiinnitetty ruuveilla sandwich-rakenteen puuosiin. Mikäli ruuvien tulpista vesi pääsee läpi, on mitä todennäköisimmin luvassa suurempia rakenteellisia vaurioita. Teak-kannen kunnolla oli siis merkitystä paljon enemmän kuin alkujaan saattoi kuvitellakaan. Korjausprojektille tulisi herkästi hintaa parikymmentä tuhatta euroa.

Koneiden osalta taas foorumeita lukiessaan saattoi todeta, että eiköhän nuo kestä. Esillä oli tietoa vastaavilla koneilla (Ford-Lehman, John Deere) ajetuista hurjista tuntimääristä - jopa 20 000 tuntia ilman suurempia huoltoja. Yleisesti 10 000 tuntia vaikutti olevan sopiva väli suuremmalle remontille.

Flybridgen kannessa/ajohytin katossa on alunperin ollut luukut, joista koneet on rakennusvaiheessa nostettu alustoilleen. Vanhemmissa veneissä myös näiden luukkujen tiiveydessä on ollut ongelmia ja ohjeena oli tutkia ajohytin kattoa tarkasti mahdollisten vuotojen havaitsemiseksi.

Näillä tiedoilla ja muistilistojen täyttyessä oli hyvä alkaa suunnitella seuraavaa siirtoa.

Vene ulkomailta?

Käytettyjen Grand Banks -veneiden hintataso on Yhdysvalloissa huomattavasti inhimillisempi kuin Euroopassa, varustelutasoja on tarjolla monenlaisia ja valikoimaa riittää. Floridassa on jopa suomalaisen herran välitysfirma Nordic Yacht Works, josta saa varmasti apua hankintaan.

Rahtikulut Ameriikasta Eurooppaan arvioitiin 20 000 - 30 000 dollariin, jolloin kelpokuntoisen veneen hinta Euroopassa ilman arvonlisäveroa olisi asettunut noin 60 000 euroon. Arvonlisävero maksetaan siihen maahan, johon vene Euroopassa ensimmäistä kertaa saapuu. EU-maiden arvonlisäverokantoja vertaillen saattaa siis säästää muutaman prosenttiyksikön.

Huvivenedirektiivi ja CE-merkintä

Euroopan sisämarkkinoita suojatakseen Unioni on asettanut erityisen huvivenedirektiivin (Recreational Craft Directive), joka rajoittaa talousalueelle ensimmäistä kertaa tuotavan veneen sallittua melu- ja pakokaasupäästöä. Direktiivi ottaa myös kantaa erilaisiin turvallisuusnäkökohtiin (vakavuus, kelluvuus jne. katso lisää veneily.fi -palvelusta).

Veneilijälle huvivenedirektiivi käytännössä tarkoittaa CE-merkintää ja liikennealuesuosituksia (A. Valtameri, B. Lähivedet, C. Rannikko, D. Suojaisat vedet).

Huvivenedirektiivin mukaisesti talousalueen ulkopuolelta tulevaa käytettyä venettä käsitellään kuten uutta venettä. Veneen täytyy siis täyttää direktiivin vaatimukset.

Pakokaasupäästörajoituksen alittaminen edellyttää useimmiten vanhempien koneiden vaihtamista, aiheuttaen Grand Banks -tyyliseen veneeseen helposti konetta kohden 20 000 euron lisäkustannukset. Mikäli kyseessä on uudempi vene, johon asennettu kone on saatavana Euroopan markkinoilta, saattaa valmistajalta löytyä RCD-hyväksyntä koneelle.

Mikäli halutaan korkea liikennealuesuositus, joudutaan suorittamaan vakavuusanalyysi (kallistuskoe tai tietokonemallin pohjalta). Tästäkin syntyy helposti tuhansien eurojen kustannus. Ja vielä on monia pieniä muutostöitä, jotka on tehtävä ennen CE-leimaa ja käyttöä talousalueella.

Vapautus CE-merkinnästä

Pitkällisten RCD-tutkimusten lomassa selvisi myös, että aluksen on mahdollista olla vapautettu CE-merkinnästä. Tällainen vapautus on sellaisella aluksella, joka ennen 16.6.1998 on todistetusti oleillut talousalueella. Hyvällä tuurilla yhdysvaltalaisista aluksista joku on käynyt Karibian saarilla vaikka Ranskan siirtokunnissa. Tästä kuitenkin pitäisi olla todisteena asiakirja tai kuva, johon kyseinen vene (runkonumero tai rekisterinumero) voidaan varmasti liittää.

Myöskään historiallisesti merkittäviltä tai ennen vuotta 1950 valmistuneilta aluksilta CE-merkintää ei vaadita.

Hyväksi lähteeksi osoittautui Iso-Britannialainen yhtiö nimeltään Gable Marine, jonka kotisivuilta löytyy paljon tietoa direktiivin vaikutuksista ja muutosratkaisuista. Sähköposteihin vastataan ystävällisesti ja kerrotaan kokemuksista. Kannattaa ottaa yhteyttä mikäli suunnittelee tuovansa veneen Euroopan talousalueen ulkopuolelta. Esimerkkitapauksena on mainittu mm. norjalaisen perheen Grand Banks 36 -projekti.

Yhdysvallat vai Eurooppa?

Pikaisten laskutoimitusten ja markkinakatsauksen jälkeen oli helppo keskittää katse Euroopan ja erityisesti Etelä-Euroopan markkinoille. Ehkä jopa Kroatiaan, tulevaan euromaahan. Yhdysvalloista tuodulle veneelle kertyisi hintaa koneiden vaihdon ja ce-merkinnän jälkeen helposti 100 000 euroa. Gable Marinen esimerkkitapauksessa norjalaisille hankittu Grand Banks 36, jossa oli vain yksi kone, kustansi jo lähes 100 000 euroa.

Taivuttelu

Sähköpostin täyttyessä valokuvista ja lisätietolehtisistä alkoi olla aika puhua Reija uskomaan asiaan ja seisomaan sen takana. Paras tapa tähän on tietysti mielikuvat, valokuvat ja löyhät perustelut.

Mielikuvia

• eläkepäivät Välimerellä veneillen
• aurinko
• sininen meri
• lämpö
• kiireetön elämänrytmi
• kesäretket Ruotsiin ja kauemmas Itämerelle, sekä Perämereen tutustuminen
• Höga Kusten
• Visby
• Tukholman saaristo
• turvallisuus aavoilla vesillä
• troolarimalli
• tukeva ja jykevä
• kaksi konetta

Löyhät perustelut

• Olli saa hyvän kandin siitä, kun kunnostaa yhden talven
• Jussi saa seistä selkä suorana, kun ikääkin alkaa jo olla
• hyvät portaat joka paikkaan, että jaksaa eläkkeelläkin vielä kiivetä
• isommat hytit, kunnon pentteri ja tilavat vessat
• korkeammat laidat, etteivät lapset ja lapsenlapset putoile

...ja niin kaatui kairan kuusi - Reijakin alkoi lämmetä asialle.

GB-kuumetta.... taas

Kuten arvata saattaa, kuume laantui vain hetkeksi - GB-kuume siis.

Lisääntyvässä määrin Jussin vapaa-aika kului Yachtworld, BoatShop24, BoatQuest ja vastaavissa venekaupoissa.

Lisääntyvässä määrin Reijan ymmärrys laski.

Reija: "Ei nyt ainakaan tommosta!"

"please send more details and pictures"

Keväällä 2012 eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset välittäjät saivat sivuiltaan lähetettyjä suomalaisen käyttäjän viestejä "please send more details and pictures". Vastauksia tuli alkuun melko harvoin. Kun kysymykseen lisäsi nimen perään vielä osoitteen ja puhelinnumeron, alkoi vastauksia sadella sieltä täältä. Oli 42 Classicia, 36 Classicia, 53 Alaskania. Jussin postilaatikko alkoi täyttyä Grand Banksien kuvista ja lisätiedoista. Ja Antin laatikko täyttyi välitetyistä vastauksista. Puhelinlinjat kävivät kuumina kun pohdittiin ja vertailtiin eri vaihtoehtoja.

Taidettiin koetella parisuhteen rajoja linjojen molemmissa päissä. Iltaisin ja viikonloppuisin vietettiin tuntikausia puhelimessa ja tietokoneen äärellä. Remonttihommat odottakoon.

Euroopasta vai Yhdysvalloista?

Yhdysvaltojen markkinat vaikuttivat houkuttelevilta. Selvitystyö lähti käyntiin. Siitä enemmän jatkossa. Kuulemma Grand Banks on amerikkalaisten Barliitti - "Hudson-joen mosse" - ei ole venesatamaa ilman Grand Banksia.

Euroopasta veneen saattaisi ajaa Suomeen. Yhdysvalloista ainoa varteenotettava vaihtoehto on laivan kannella vaikka Raumalle asti - kustannus sekin.

Etelä-Euroopassa tuntui olevan ostajan markkinat, talouskriisin myötä veneitä oli myytävänä yhä enemmän.

Mistä kaikki alkoi?

Kuten aina kaikki hyvät jutut, niin alkoi tämäkin vitsistä, vedätyksestä. Vedätyksen kohteena - kuten niin usein - oli äiti, Reija.

Mökillä kesällä 2011 kauniina kesäiltana käytiin Jussin innostamana keskustelua Grand Banks -veneen hankinnasta ja eläkepäivien vietosta Välimerellä. Reija ei aiheesta kovasti innostunut ja totesikin melko jyrkästi, ettei sellaista hankita! Parhaamme yritimme, mutta vedätys ei mennyt läpi. Vieraskirjaan kuitenkin lisättiin merkintä käydystä keskustelusta.

Kesä meni ja syksyn synkkyys valtasi mielen. Jussi vietti vapaita hetkiään Yachtworld -sivustolla, usein hakusanana oli Grand Banks. Hakutulos hinnan mukaan järjestykseen ja selaamaan. Halvimmat yksilöt maksoivat jopa vain 10 000 dollaria. Yhdysvalloissa näytti muutenkin olevan myytäviä veneitä kymmenittäin, eikä hintatasokaan hirvittänyt.

Järki voitti lopulta. Grand Banks -sivustojen selailu riitti - kuume talttui tai ainakin laantui...