Aamu valkeni sateisissa merkeissä. Onneksi kuitenkin vaan tihkusateisissa. Aamiaisen jälkeen ensimmäinen homma oli sitten capitanerien luona vierailu, että saadaan velat kuitattua yösijasta ja sähköstä. Samalla Jussi yritti saada selville löytyisikö täältä puotia, josta voisi ostaa toiletin pumppuun varaosia. Pienen kielimuurin jälkeen saimme selville, että lähin on ilmeisesti 12 kilometrin päässä. Hylkäsimme kaikki korjaamissuunnitelmat samantien. Tuokoon Pekka tullessaan ihan kotosuomesta. Capitanerion tavatessa helppoja suomalaisia nimiä laskunmaksua varten, kyselimme mikä mahtaa olla Saonen vedenkorkeus. Villi arvaus oli kaksi metriä yli normaalin. No ei se sitten mikään ihme ole, että puut kasvaa vedessä ja virtaus on aika kovaa.

Polttoainepumppu oli sopivasti viereisessä fingerissä, joten kurvasimme sinne täydentämään tankkia. Kortti automaattiin ja eikun tankkaamaan. Maatti ilmoitti, että maksimi määrä on 70 euroa. Ahaa, saadaan sitten kerta jos toinenkin työntää sitä korttia automaattiin, että tankki on täynnä. Ensimmäisen 46 litran jälkeen päätimme tankata jossain muualla. Moottorit siis käyntiin ja menoksi. Kello oli 10.09.

Saonella ja sen varressa asustelee ilmeisen paljon ekofändäreiden lisäksi myös erilaisia haikaroita. Niitä ja hevosia bongaillessa havaitsimme myös vastaantulevaa liikennettä lähes ruuhkaksi asti (lue: kolme alusta).

Nyt kun kaikki asentaminen on vähentynyt paikkojen vähitellen korjaantuessa, piti keksiä jotain asennettavaa. Jussi tulikin alakerrasta suihkunpää käsissään ynnä pari irronnutta osaa. Mutta eipä hätää, Reija muisti nähneensä ihan upouuden vielä paketissaan. Hätä ei siis ollut tämännäköinen, kiitos edellisen omistajan Ismail Sepulvedan.

Pian pääsimme valmistautumaan myös päivän ensimmäiseen sulkuun. Vhf:n kanava kohdalleen ja kutsumaan "Ecluse Ormes, this is pleasure boat Cumbayera requesting permission to lock in 20 minutes". Ja mies vastaa "Ecluse closed (ja pari ranskan sanaa)". Hetkellinen paniikki. Mitä me nyt tehdään? Jatkoimme kohti sulkua ja kiikaroimme tiukasti. Vihdoin helpotuksen huokaus. Vettä on niin paljon, että pato on avattu ja pääsimme ohittamaan sulun ihan normaalisti jokea pitkin. Kylläpä voikin ihmisessä tuntua sellainen tunteiden kirjo lyhyessä ajassa. Ohitimme siis sulun onnellisesti.

Lyhyen neuvonpidon jälkeen päätimme pysähtyä Chalon-sur-Saoneen, että saisimme tankattua niin veneen kuin ruokakaapitkin. Satama oli täynnä, mutta saimme hetkeksi pysähtyä vieraslaituriin. Capitanerieltä saimme kuitenkin tietää, että tankattua emme saa. Syy oli se, että vesi on niin korkealla etteivät ole saaneet polttoainetäydennystä. Reija ja Nixu kuitenkin uhmasivat vesisadetta ja juoksivat kauppakeskukseen, joka oli sopivasti tien toisella puolella. Se oli niin iso, että jouduimme kävelemään varmaan kilometrin ympäri kompleksia ennen kuin löysimme tutun ja turvallisen Carrefourin. Reput selkään ja veneelle. Saman tien köydet irti ja matka jatkui. Ja koska edelleenkin kaikki asennukset on tehty, löysimme pari kohdetta eli tuulilasinpyyhkijät. Asennustyöt siis jatkuivat.

Yöpaikka valikoitui kilometritolpan perusteella. Pistimme vilkun oikealle ja ajoimme Doubs-joelle ja kiinnitimme veneen Verdun-sur-le-Doubsin laituriin. Saavuttuamme satamaan sytytimme Ammaan antaman kynttilän ja kiitimme turvallisesta matkasta. Verdun tunnetaan monien veristen taisteluiden näyttämönä keskiajalla. Kylä on tosi pittoreski ja kaunis. Luimme opaskirjasta, että paikallinen ruokaerikoisuus on "pochouse" eli jonkinlainen kalapata. Kalalaatu riippuu päivän kalansaaliista. Juteltuamme saksalaisten naapureiden kanssa, päätimme lähteä kylälle testaamaan kalapataa siihen ainoaan avoinna olevaan ravintolaan. Se sattui olemaan kadun toisella puolella oleva hotel Des Trois Maures. Pochouse tosiaan oli hyvää ja siinä oli runsaasti valkosipulia. Illallisen jälkeen kävimme tekemässä vielä pienen kävelyretken kylään. Nätti on vähän hämärämmässäkin. Meinattiin saada laivakissa, mutta ilmeisesti tajusi, että joutuu vielä muuttamaan Suomeen, joten jäi sitten kuitenkin Verduniin. Jälleen hieno venepäivä takana. Mitähän kivaa huominen tuo tullessaan.