Jäähyväisiä ja jälleentapaamisia

Lyonissa tapahtui ensimmäinen miehistön vaihto. Nixu ja Reikku tulivat 19.5. ja Anne ja Jari muuttivat kiinteällä alustalla olevaan hyttiin - 100 e/2 yötä. Kuitenkin muuton jälkeen lähtevän, saapuvan ja vakimiehistön kesken vietettiin lämminhenkisiä läksiäis- ja tervetuliaiskekkereitä. Todettiin, että Cumbayeraan mahtuu mukavasti 8 hengen porukka, sopu sijaa antaa.

Ekofändäri eli ekolepuuttaja

Ullan iloksi ja muiden hyödyksi tapahtui innovaatio - joella on paljon ekofändäreita, nimittäin muhkeita kyhmyjoutsenia, jotka voi houkutella pullan palalla veneen viereen ja surrata kaulasta kiinni kaidetolppaan jalat ulospäin. Saapuessa laituriin joutsenilla alkaa työhuki ja ne työntävät räpylöillään alusta irti laiturista.

Lisäksi todettiin, että niitä voidaan käyttää rikkoutuneen keulapotkurin tilalla, koska voima räpylöissä on melkoinen. Aikansa fändäreina pyörittyään niistä voisi saada vielä murean paistin. No, tämä jäi kuitenkin toteuttamatta. Asia jäi tosin hautumaan, koska Ulla kertoi vaihtoehdon, joka saattaisi miellyttää suomalaisia veneilijöitä ja saariston asukkaita eli merimetsofändärin. 

Ah, armas aurinko

Maanantaina 20.5. heräsimme auringonpaisteeseen. Mieli oli kuitenkin haikea, koska superkippari Antti vaimonsa Mannun kanssa pakkasivat varusteensa. Saimme vieraita, Anne ja Jari saapuivat vielä alukseen. 

Tunnelma oli sekä haikea että iloinen. Lähdön hetki koitti, Antti kantoi kassit laiturille ja antoi loput ohjeistukset miehistölle. Antti ja Jari irrottivat köydet - Jaria jouduttiin kuitenkin kehottamaan, oli ilmeisesti sitä mieltä, ettei tämä väliaikainen koti mihinkään lähde.  Lopulta Jari kuitenkin antoi köyden ja niin alkoi uuden miehistön seikkailu. Edellinen miehistö oli reippaillut ja oli rannalla vilkuttamassa juuri, kun saavuimme ensimmäiselle sillalle.

Luulimme jättävämme Lyonin, mutta...sillalla oli yksisuuntaisen liikenteen vuoksi punainen valo ja puhelimella soitettaessa numerosta vastasi ranskankielinen automaattivastaaja. Palasimme siis takaisin Lyonin satamaan, jossa satamakapteenin suosiollisella avustuksella selvisi, että vhf 18 kuuntelee, otimme yhteyden ja ystävällinen ääni sanoi: "I have a customer". Uudella yrityksellä meidät toivotettiin tervetulleeksi Saone-joelle. Ja niin matka kauniin Lyonin kaupungin läpi jatkui aurinkoisena. Sillalle tultaessa saimme vielä kerran vilkutukset Annelta ja Jarilta, jotka sattuivat huomaamaan aluksemme.

Agraaria, rantautumispaikkoja ja gourmeta

Saonen maisemat poikkesivat melkoisesti Rhonesta. Joki oli siistimpi, vehreyttä ja rantautumispaikkoja oli kylien kohdalla ja näimme myös pieniä veneitä sekä laiturissa että rannalle vedettynä. Näimme jopa huitolaivan eli kanootin. Eräässä saamassamme kommentissa kerrottiin Saonen ominaistuoksusta ja sen mekin saimme kokea, mutta viileä sää piti tuoksut kurissa. Huomasimmepa myös Brasserie Paul Bocusen, jonka ohi ajettiin syömättä - miehistön varusteisiin ei näet kuulunut asianmukaisia vaatteita. Antin Jussille ystävällisesti lahjoittamat verkkaritkaan eivät enää sovellu aluksen ulkopuoliseen käyttöön. 

Uuden miehistön ensimmäinen sulutus

Valmistautukaa sulutukseen, ilmoitti kippari. Huh, mitenköhän siitä selvitään uuden ja vähälukuisemman miehistön kera, aiemmin meitä oli 6 ja nyt 4. Saavuimme sulkuun ja nousua oli n. 60 cm, joten ei todellakaan ollut ongelmia. Lisäksi meillä on toimiva keulapotkuri eikä mikään ekokeulis. Matka jatkui hyvällä mielellä kipparin kiitoksin.

Toiseen sulutukseen valmistauduimme huolella ja olihan tiimillämme jo vankka kokemus. Tällä kertaa nousua kertyi kokonaista 15 cm ja me hoidimme kaiken tyylikkäästi. Ja taas kippari kiitti. Vähäinen nousu aiheutti kuitenkin pohdintoja Saone-joen pinnan korkeudesta, koska kartan mukaan sulun korkeus piti olla 3,2 m.

Tarkkailijat kynttiläillallisella

Illalla saavuimme Maconìn satamaan, jonka satamakapteeni oli jo päättänyt työvuoronsa - ei siis saatu koodeja. Eipä tuo haitannut, valmistimme kala-aterian ja mietimme päivän tapahtumia. Annelta tuli viesti, että meitä tarkkaillaan ja mainitsi, että he olivat kynttiläillallisella Lyonissa, meillä ei ollut niitä kynttilöitä.