22.6.

Vietettyämme yön Wulfstorfin Liegestellessä kahden proomun ja saksalaisveneen kanssa, suunnistimme kohti Lüneburgin laivahissiä. Laite on aivan käsittämätön, 100 m pitkä kylpyamme, johon paatti ajetaan, pääty suljetaan ja amme lasketaan 35 m alaspäin. Tällä laitteella korvataan 3-4 sulkua ja nopeutetaan matkustamista tunnilla. Tällaisia osaavat tehdä vain saksalaiset.

Matka jatkui Elbe-joelle, jonne saavuimme yhdeksän aikaan aamulla. Joelle saavuttuamme ymmärsimme, mitä tarkoittaa tulva. Olimme toki niitä jo Rhone- ja Saone-joilla  nähneet, mutta nyt vasta tajusimme, mitä tulva oikeastaan merkitsee. Näkymä veti miehistön hiljaiseksi. Joen rannalla näimme mm. soutuklubin varaston ovet, jotka olivat osittain veden alla ja ovat tulvan ollessa korkeimmillaan olleet kokonaan veden alla. Monen muunkin talon kellarin ovet ja ikkunat olivat veden peittämät

Siirryimme Elbe-Lubeck-kanalille. Lauenburgin sulku, jonka piti nostaa meitä 3,5 m ylemmäs, nostikin meitä vain 17 cm eli vettä Elbessä oli ainakin 3,5 m enemmän kuin normaalisti.

Lauenburgin sulkuun menimme kahden muun sportbootin kanssa ja tästä muodostui convoy. Parin kilometrin päässä Lauenburgin sulusta, Baggersee-nimisen järven toisella puolella näimme mielestämme kesämökin, jossa oli lipputangossa ylimpänä Saksan lippu, seuraavana Suomen lippu ja kolmantena maakuntaviiri. Ilmeisesti Suomella ja tällä mökillä oli jonkinlainen yhteys. On se vaan kumma, että kun maailmalla Suomen lipun näkee, niin aina sydämessä vähän liikahtaa.

Aikaisemmasta convoysta jäi yksi vene Mollniin, jossa suoritimme myös proviantin hankintaa. Mollnin jälkeen sulutuksen suunta muuttui, vesi virtasi Lyypekkiin päin. Donnersululla jouduimme odottelemaan melko pitkään, että sulku aukeni. Convoyn kokoonpano muuttui, kun saimme poislähteneen tilalle uuden veneen ja jälleen kolmen veneen kanssa ajelimme, aina Lyypekkiin asti.

Ennen Lyypekkiä eräällä sululla kohtasimme miehen, joka otti meistä valokuvia, antoi mansikoita ja toivotti hauskaa matkaa, mutta ne olivat ilmeisesti ainoat suomalaiset sanat, jotka hän osasi.

Tulimme Lyypekkiin valitsemallamme reitillä (riittävä korkeus silloissa). Lyypekin vanha hansakaupunki on suojattu vallihaudoilla ja erästä tällaista vallihautaa pitkin kulki väylämme kohti vierasvenesatamaa. Convoyn korkeinkin alus mahtui juuri ja juuri sillan alitse, mitä suuresti epäilimme.

Lyypekkiin päästyämme lähdimme syömään - ja jälleen kreikkalaiseen ravintolaan. Kesken aterian alkoi melko raju sade, jolloin henkilökunta siirsi pikavauhtia meidät sisätiloihin. Palvelu oli ystävällistä ja Kalinihta -toivotuksin lähdimme kylläisinä kohti Cumbayeraa. Palattuamme alukselle odotti oven kahvassa muovikassi, jossa oli 2 CD-levyä. Levyllä olevat kuvat olivat Arnon kuvaamia, kuvia voi katsella osoitteesta... Hän lienee jonkinmoinen paattibongari.

23-25.6.

Lähdimme Lyypekistä ja ajettuamme tunnin verran etsimme Travemundista mastonpystytyspaikkaa. No, sellainen löytyi ja masto saatiin pystyyn. Paikka oli tarkoitettu risteilyaluksille, mutta onneksemme masto oli juuri pystytetty, kun ko. alus saapui, joten jatkoimme matkaa.

Helle jatkui, vähän vajaa 30 astetta lämmintä. Hiki virtasi jopa flybridgellä. Rannat hävisivät vähitellen näkyvistä. Osuimme kuitenkin Moniin, vaikka meillä ei Tanskan karttoja ollutkaan - Saksan maantiekarttoja etsittiin, mutta muistimme sitten, että ne olikin Sarilla matkalukemisina.

Monissa vietettiin juhannusta, joten meillä oli vuonna 2013 kolmet juhannusjuhlat.

Aamu valkeni Monissa ja me lähdimme kauppaan. Kaupan valikoimaan kuului kaikkea mahdollista ja mieleen tuli Suomen saaristolaiskaupat. Kun Cumbayerakin sai apetta, niin matka jatkui. Aluksi oli tarkoitus pysähtyä yöksi Hanöbuktin länsireunalle, mutta saatuamme Antilta vahvistusta omalle käsityksellemme siitä, että ajokeli olisi ihan ok, päätimme jatkaa matkaamme suoraan Kalmariin  "nautical twilight" eli horisontti näkyy koko yön ja voi suorittaa visuaalista navigointia.

Jamppa kaipasi sulkuja ja actionia, mutta uutuuden viehätys antoi puhtia ajaa Cumbayeraa kohti Kalmaria, jonne Jamppa ja Reija luotsasivat aluksen 25.6. klo 8.40. Lämpötila oli 20 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. 22 tunnin ja 40 minuutin ajon jälkeen kiinnityimme Kalmarin vierasvenesatamaan. Katsellimme kaupunkia ja lounastimme McDonaldsissa.

Iltapäivällä Cumbayera sai miehistön täydennystä, kun Antti saapui alukseen. Vaihdettiin kuulumiset ja saunottiin. Tällä kertaa saunassa oli myös löylyvettä. Illan päätteeksi söimme makoisat neljän juuston kiviuunipizzat italialaisessa ravintolassa.