Aamu 16.6. alkoi H:lla

Ranskan ja Saksan sillan korkeuksilla on todellakin eroa
- hyvä Cumbayeralle ja miehistölle

Ensimmäisenä aamulla alkoivat Huoltotyöt. Huollettiin vaatteita. Huollettiin koneita. Huollettiin veden täydennystä. Huollettiin roskat pois paatista. Huolehdittiin Cumbayera matkaan. Seuraava Huolemme oli vastaantuleva silta, jonka korkeudesta Huolestuimme, mutta jätimme silti biminin ylös - alituskorkeus oli 125 m.

Puolenpäivän aikaan olimme matkamme Hitaimmalla sululla Koblenzissa, sulussa 20 min :). Klo 14 sanoimme Moselille Hyvästit ja Rhein kutsui Huimalla voimalla.  Huolestuttiin puuttuvasta kartasta. Huojennukseksemme Huomasimme, että kun Cumbayeran ohjasi jokeen, niin joki kertoi, mihin suuntaan piti mennä ja millä vauhdilla - 13 knots. Huomaa, että olemme vaihtaneet isommalle joelle. Liikenne oli tosi vilkasta ja alukset suuria. Joella oli todellakin ruuhkaa. Harkinnassa on mopoauton ostaminen Cumbayeran takahytin katolle, koska kaikissa vastaantulleissa aluksissa oli Mersuja, Bemareita jne. eikä meillä ole kuin 4 polkupyörää. Tosin meillä on sentään 8 rengasta.

Huolestuttuamme miehistön laihtumisesta, lisäsimme ruokataukoja yhdellä ja paikka oli Brohl. Samaisesta kylästä (S)hellistä saimme provianttia mm. kuohuviiniä ja samalla ostettiin alukseen uusi navigointiväline - Saksan ADAC maantiekartta. (S)Hellin poika oli kuin H-moilanen, ei ollut kuullutkaan Shell Rimula R3+ SAE 30W mineraaliyksiasteöljystä. Ehkä hänen isänsä on syntynyt mineraaliöljyaikaan, mutta ei ole huomannut pojalleen niistä kertoa.

Matkaa jatkettiin uuden navigointivälineen kanssa, joka Huolellisesti ohjasti meidät Mondorfin satamaan.
Rantautuminen tapahtui niin, että sekaan ei mahtunut, ukkoa oli laiturilla kuin hiuksia pipossa. Hyvä, kun köysiä kerkesi antamaan. Jälleen kerran Cumbayera on neulottu kiinni laituriin. Aamu näyttää liikkeellelähdön suhteen Hitaalta, koska saksalaiset ompelukset täytyy saada puretuksi.

Paikka on mainio, ei väännä, ei käännä ja satamassa ihmiset ovat überavuliaita ja ystävällisiä.

Kyläkatselmuksessa Sari ja Reija totesivat kylän siisteyden ja löytyipä yksi puutalokin kivitalojen keskeltä. J&J saivat tällä välin huomisen matkasuunnitelman valmiiksi, olihan kartassa sentään kaupunkien nimet. He totesivat, että on viisainta mennä sinistä viivaa pitkin. Cumbayera tuskin kestää ajaa keltaisia viivoja, koska nopeudet ovat liian suuret - ne viivat ovat nimittäin autobaanoja.

Hieno, lämmin päivä takana ja Crew:n kalju palanut. Kilometrejä karttui Hyvin Huolellisesti laskettuna 110 (kiitos Antille Hyvästä laskutoimituksesta).

Huomisia kilometrejä odotellessa, Huokaisee Henkilökunta ja Haluaa toivottaa lukijoilleen jälleen kerran Hyvää Hyötä. Kuvat lisätään Heti, kun Antti saadaan kunnolla langan päähän.