Makkelle oma hytti

Vähä-Vaset lähtivät kohti suuria seikkailuja Romantiche Strassea pitkin kevyet iltapalat mukanaan. Makke odotti auton takavalojen häviämistä ja pamahti tavaroinensa etuhyttiin. Hän oli nääs tähän saakka ollut Reijan ja Jussin kanssa takahytissä ja sai nyt ihan yksin etuhytin hallintaansa. Alukselle jääneet ottivat murheeseen pullollisen shamppanjaa. Ajankuluksi kävimme juttelemassa ystävällisen satamakapteenimme Hanneksen kanssa, jolloin selvisi, että hän on seilori ja Markuksen kanssa he lauloivat "What shall we do with a drunken sailor..." Hannes tarjosi pienet pikarilliset paikallista "lähdevettä". Seurassamme istui myös Hanneksen henkilääkäri, joka oli kehottanut Hannesta vähentämään törpöttelyä. Molemmat puhuivat hyvää englantia ja Jussi yritti huonoa saksaa. Kaikki ymmärsivät toisiansa.

Jussi ja Makke paransivat flybridgellä maailmaa pikkutunneille. Reija oli mennyt jo hyvissä ajoin nukkumaan.

Graffitit - upeat tai ei - saattelivat meidät matkaan 

Auf wiedersehen Saarbrücken

Makke kävi aamulla hyvästelemässä Hanneksen, jolloin hän kertoi soittaneensa seuraavaan satamaan, joka on Dillingen, ja ilmoittanut meidän olevan tulossa. Puoliltapäivin lähdimme matkaan iloisesti puolin ja toisin huiskutellen.

Sulut suurentuvat, jos ovat auki.

Matka taittui liiankin joutuisasti. Sulut olivat tosi rauhalliset, tilavat ja niissä oli kelluva poiju, joten urheilupisteitä ei niistä voi kuitata. Makke hoiti sulut ja Reija teki töitä. Kaikesta huomaa, että olemme saapuneet Ranskasta Saksaan, kaikki toimii kolikoilla. Saavuttaessa Saksaan kannattaa varata 50 sentin ja euron kolikoita.


Kun saavuimme Dillingeniin, vastaanotto oli loistava. Hafenmeister Gustaf ja kaikki muutkin sataman heput olivat laiturilla vastassa - liekö varjelivat laituria ja omia veneitään. Meidän kapu oli tyytyväinen köysiin, mutta vastaanottajat eivät, joten Cumbayera neulottiin kiinni laituriin (köysiä menee ristiin rastiin paatin kylkeä pitkin). Onneksi ei ole kiire aikataulu, joten ehdimme aamulla irrotella kaikki köydet. Jussi kysyi "sujuvalla" saksalla: "Hat jemand schon angerufen?", jolloin Gustaf innostui, että ahaa, ahaa, sie sprechen deutch. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, koska Gustaf puhui sen jälkeen niin nopeasti saksaa, ettei Jussi pysynyt perässä.

Sulkuvahti tarkkana vahtimassa valon väriä

Asennusta ja nypläystä...

Loppupäivä vietettiin huoltotöissä. Tuulilasiasennusta, veden tankkausta ja pyykinpesua. Ehtipä Reija vähän klipsuvirkatakin, kun pojat asennustöistä uupuneina nukahtivat. Reija on tyytyväinen, kun miehistö pitää huolta, että virkkausaineksia on riittävästi.

Päivän päätteeksi söimme loistavan illallisen, Shirloin-lihaa kera kolmen pippurin kermakastikeen, itsetuunatun perunasalaatin ja monipuolisen vihersalaatin. Oli muuten hipleää kuin metsäketun ...nahka.

Ollaan nyt Saarjoella ja maisema on muuttunut huomattavasti, ympärillämme on melkein vuoria, jotka on päällystetty pehmeillä pyöreillä puunlatvoilla ja voi sitä vehreää vihreyttä. Rantalaiturilla kukoistavat iirikset ja kurjenmiekat.

Huomenna matka jatkuu 1 sululla ja 15 kilometrillä, jonka jälkeen odotamme Saarjoen sulkutyömaiden valmistumista ja sulkujen avaamista. Saimme tietää, että Elbejoki on noussut yli 7 metriä, saas nähdä kuin käy. Onneksi sinne on vielä matkaa ja vesi ehkä ehtii laskea siihen mennessä.

Yritimme laittaa kuvia siinä onnistumatta, jatketaan siis huomenna.