Juhannuksen viettoa Cumbayeralla

Aamu valkeni tummine pilvineen ja tuli muutama pisara vettä. Sadetakit päälle ja menoksi. No ei aikaakaan, kun sade loppui.

Lukijoilta pyydetään anteeksi, emme eilen olleet vielä Elbe-Seitenkanaalilla, mutta kyllä se netti eilenkin tökki ja edelleen tänään.

Hoffmannstadt Fallersleben jäi taakse ja käänsimme jyrkkään oikeaan ja aloitimme Elbe-Seitenkanaalin läpiajon.

Kanaalin alkupäässä totesimme, että tarvitsemme juhannuskoivun. Niinpä kiinnityimme tolppaan ja Jamppa tuntematta saksalaisia jokamiehenoikeuksia hyppäsi näppärästi paatista ja haki sillanpielestä koivunoksan, joka nyt koristaa Cumbayeran keulaa. Kyllä juhannuksena pitää olla juhannuskoivu paatissa - ja tänä yönä lippua ei lasketa.

Naapurit ajavat vastaan

Tuntuu, että ruvetaan olemaan kotona, kun ensin tulee puolalaisia - Raumallahan heihin on viime vuosina jo totuttu - ja sitten vielä kaksi ruotsalaista venettä vastaan. Huudeltiin "trevlig midsommar"-toivotukset, mutta he eivät vastanneet mitään. No, kyllä se kotimaa ihan oikeasti jo alkaa kohta häämöttää.

Saamamme vinkin johdosta hidastimme lentoa mennäksemme syömään rimssuluita Wittingeniin, mutta paikka ei ollut vielä auki, joten lentomme jatkui.

Sarin viimeinen sulutus

Suluttajamestarimme Sari sai köysipestin matkansa viimeisimmässä, muttei suinkaan vähäisimmässä sulussa. Sulku oli nimittäin koko matkan korkein sulku, 24 m alaspäin. Jamppa (piti keppi ja poltti piippua) ja Sari suoriutuivat siitä majesteetillisesti.

Suunnistimme Uelzenin vierasvenesatamaan, joka oli kuitenkin täynnä. Kävimme katsomassa viereistä satamaa, mutta sinnekään ei mahtunut. Palasimme siis edelliseen ja saimme 3 tunnin paikan. Sari oli jo pakannut tavaransa ja niin alkoi matka kohti Uelzenin rautatieasemaa. Taksilla asemalle, lippujen osto, lounas ja Sarin saattaminen laiturille. Jälleen oli jäähyväisten aika, Sari jäi asemalaiturille ja heilutti meille iloisesti. Jäljelle jäänyt miehistö palasi vaitonaisena taksilla satamaan ja matka jatkui.

Sarin lähdön myötä tummat pilvet palasivat taivaalle, mutta onneksi ne väistyivät. Ajokilometrejä tuli tänään 92 ja nyt vietämme Juhannusaattoa auringonpaisteessa Cumbayeran flybridgellä suomalaista saunaa ja kokkoa kaivaten.

Eteemme tälle kiinnittäytymispaikalle tuli juuri Eris-niminen rahtialus, jonka miehistö säätää parhaillaan lautasantennia - katsovatkohan ohjelmia suomalaisesta juhannuksesta...

Toivotamme kaikille teille oikein hauskaa juhannusta!

Jamppa, Reija ja Jussi