Ii-haa, pääsenkö kyytiin?

31.5. perjantaina lähdimme aamulla yöllisestä parkkipaikastamme puskien keskeltä. Hyvät VNF:n kiinnitykset, mutta roskis oli yön aikana hävinnyt. Sululla oltiin 9.07. Melko hyvä suoritus. Timo hoiti Reijan hommat suluissa ja Reija sai pitää lekopäivää, aika ihanaa. Annu ja Reija hoiti patonkien viennin miehistölle, joka syötiin tosi pieninä taukohetkinä kannella.

Sulutusta ja jälleen haikeita jäähyväisiä

Vastarakastuneet Nancyssä

Päivä eteni sulkuun sulusta sulkuun sulusta... Lähtevän miehistön aikataulu saneli ehtoja ja aluksi suunniteltu muuttui muutaman kerran ennen kuin miehistö pääsi lähtemään. Pääsimme mm. sulkuun no 8, mutta emme päässeet sieltä pois. Pekka veti hätäkytkimestä ja vihdoin saapui mies ja ovet aukesivat meille. Jatkoimme matkaa kohti Nancya ja viimeistä sulkua, mutta ovet eivät auenneet meille, Jussi painoi summeria ja kuunteli sujuvasti ranskankielistä hölpötystä ja ymmärsi, että puhelu yhdistyi johonkin. Aikansa odotettuaan Jussi sai ihan oikean ihmisen langanpäähän, Jussi kertoi, ettei sulkua aukea ja sai vastaukseksi "me come". Heppu kävi kerran ja toisenkin, Vihdoinkin pääsimme sulkuun ja Nancyn venesatamaan. Tätä odotellessa miehistö oli siirtänyt laukkuja venttalaiturille ja pois jne. Aikataulu oli jo totaalisesti pettänyt ja niinpä ainoa vaihtoehto oli mennä taksilla Frankfurt Hahniin. Koitti hetki, jolloin Jussi ja Reija olivat keskenään aluksella ensimmäistä kertaa.

Turistina Nancyssä

Repen ja Jussin dinner Nancyssä

Sunnuntaina Jussilla oli pientä stressin poikasta, eikä mikään luonannut. Puhelu Pekan kanssa kuitenkin muutti tilanteen ja Jussi ja Reija päättivät siivousten ja asennusten jälkeen lähteä lounaalle. Ravintolat löytyivät aukion laidalta, viehättäviä rakennuksia ja suihkulähteitä. Ja niin harvinainen ja vähän kaivattukin vapaapäivä - ei yhtään sulutusta.

Cumbayeran staffi oli viisaina tilannut 250 kg painolastia sillanalituksia varten ja niinpä veljekset Vaselin et Päivi saapuivat illansuussa Nancyyn. Päivällä herätti tosin hämmennystä tekstiviesti, jossa ratkiriemukkaat veljekset ilmoittivat olevansa pastalla Alicanten asemalla ja juna sinne Nantesiin lähtisi tunnin päästä...

Saadaanko astua puurin yli?

Vaseliinit saapuivat Hahnin kentältä kätevästi bussilla Luxemburgiin, josta lähti juna oitis Nancyyn. Hahnin kentältä näemmä pääsee bussilla kätevästi joka suuntaan, eikä lippujen hinnat pahoja ole.Reissu tänne Nancyyn maksoi bussi + junalla yhteensä 38 eur ja matka kesti nelisen tuntia tunnin odotuksella.

Ilta jatkui iloisen jälleennäkemisen riemussa, tosin veljekset komennettiin hakemaan kyliltä lisää kaljaa, joka ei ollut Ranskassakaan mikään strömssö-keikka sunnuntai-iltana. Pojat seikkailivat arabikorttelin pitkien puukkojen yössä ja saivat saaliiksi vain kaksi Oranginaa ja vähän pähkinöitä. Lopulta ystävällinen kebab-myyjä myi Makkelle ylihintaista mutta onneksi kylmää kaljaa ja ilta oli pelastettu.

Jee, Päpsillä alkoi loma!